Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuudessa on suuri ja ikävä ongelma josta ei haluta puhua
10.01.2026 |
Useat kirjailijat nimittäin eivät tyydy kirjoittamaan vain ryhmästä johon kuuluu vaan he kirjoittavat ryhmistä joita he eivät edusta. Esimerkiksi kirjoitetaan naisista vaikka ei ole nainen, kirjoitetaan italialaisista vaikka ei ole Italialainen, kirjoitet an mustaista vaikka ei ole POC ja kirjoitaan alkuperäisamerkkaisista vaikka ei ole natiivi.
Kommentit (51)
Jenkeissä ensimmäinen ongelma on ollut kun fiktiossa ei ole tarpeeksi vähemmistöjen edustajia, naisnäkökulmaa jne. Nyt uusi ongelma on, ettei niistä saakaan kirjoittaa jos ei itse kuulu näihin.
Koittakaa nyt jo päättää!
Jos jälkimmäinen otetaan käyttöön, niin ei voi alkaa taas ulisemaan hahmokattauksen kapeakantaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitäkään mitään tulisi, jos valkoisten miesten kirjoissa olisi vain valkoisia miehiä ja vastaavasti muissa aina kirjailijan itsensä kuvia. Olisivat melko yksipuolisia sisällöiltään.
Toisaalta ymmärrän laajemmin tämän kysymyksen. Olen lukenut paljon afrikkalaisten ja karibialaisten naisten kirjoittamia kirjoja. Sain käsiini brittikirjailijan Chris Cleaven Little Been tarinan, joka kai sai aikoinaan palkintojakin. Kirja oli ihan ok, mutta ennen kuin oikeastaan olin kiinnittänyt huomiota kirjailijaan, ihmettelin että jokin on tässä tekstissä heikkous. Se ei tuntunut aidolta. En osaa sitä selittää, mutta asia selveni kuin afrikkalaisen tytön ihmiskauppatarina olikin valkoisen brittimiehen kirjoittama. Jokin inhimillinen ulottuvuus vain puuttui. Se oli koskettava tarina, mutta jotenkin ulkoa päin kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Kirjan pitää myös ehdottomasti olla sensitiivisyyslukijan hyväksymä. Lisäksi äänikirjan saa lukea vai aihepiirin etnisesti sopiva lukija.
Italiasta suomeen käännetyn kirjan saa äänikirjaksi lukea vain italialainen, Suomen kielen taidosta ei niin väliä.
Tai pitäisikö kääntäminen kieltää. Käännös on aina tulkinta alkuperäisestä tekstistä, siihen pitäisi soveltaa samoja sääntöjä kuin kirjoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten?
No ongelmahan on tärkeä ja merkittävä ja suuri ja traaginen ja massiivinen ja siihen pitää kaikkien reagoida välittömästi. Nih.
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä ensimmäinen ongelma on ollut kun fiktiossa ei ole tarpeeksi vähemmistöjen edustajia, naisnäkökulmaa jne. Nyt uusi ongelma on, ettei niistä saakaan kirjoittaa jos ei itse kuulu näihin.
Koittakaa nyt jo päättää!
Jos jälkimmäinen otetaan käyttöön, niin ei voi alkaa taas ulisemaan hahmokattauksen kapeakantaisuudesta.
Päästä id -ootit päättämään joka asiasta. Hämmästy kun maailma menee ihan järjettömäksi. Kuka olisi arvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on aloittajan mielipide siitä, että saanko minä heteromiehenä lukea naisen kirjoittamaa lesbonaisista kertovaa fiktioromaania? Entä tiedekurjaa heistä?
Sillä eikös avauksen logiikalla ole ilmiselvää, että minulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä ymmärtää kirjan sanomaa.
Mitäs ihmeellistä tuossa on?! Ihan normaali käytäntö kun kirjoitetaan fiktiivistä kirjallisuutta ja jopa totuuspohjaisia tarinoita. Oletko Ap vasta puusta pudonnut tähän maailmaan ja et ole tutustunut asioihin miten ihmiset käyttäytyvät, elävät ja toimivat. Niin se vain menee ihmisillä.
Mieti edes Ap hetki miten vähän kirjallisuutta olisi jos siinäkin olisi normit mitä saa ja mitä ei saa kirjoittaa. Tuollainen ajattelu tuhoaa luovuuden. Ehkä olet vain katkera kun sinusta ei tullut kirjailijaa tai kirjaasi ei suostuttu kustantamaan.
Jep katkeruus haisee tänne asti. Voi raukkaa voimia kurjan elämäsi loppua odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on hyvää sarkasmia. (Ja olen kirjoittanut tämän tosissani, aloitus on varmasti kirjoitettu vitsinä).
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia fiktiossa.
Eikö syntynyt jo siitä Laura Lindstedtin Oneironista metakka kun Koko Hubaran mielestä rikottiin törkeästi jotain pyhää wokesääntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä ensimmäinen ongelma on ollut kun fiktiossa ei ole tarpeeksi vähemmistöjen edustajia, naisnäkökulmaa jne. Nyt uusi ongelma on, ettei niistä saakaan kirjoittaa jos ei itse kuulu näihin.
Koittakaa nyt jo päättää!
Jos jälkimmäinen otetaan käyttöön, niin ei voi alkaa taas ulisemaan hahmokattauksen kapeakantaisuudesta.
Tää on jo ihan mustaa huumoriviihdettä noiden sairas sääntöviidakko missä säännön rikkominen voi tuhota maineen ja uran.
Kirjallisuuden lukemattomuus voi olla myös protestia: kuka jaksaa ennalta-arvattavaa aivopesua jota kirjailijoiden toimittajakaverit sitten ylistävät ja promoavat. Palkitsemista unohtamatta. Monihän näkee tämän teatterin falskiuden.
Siis mitääh? Eikö Sinuhe olekaan autofiktiota?