Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuudessa on suuri ja ikävä ongelma josta ei haluta puhua
10.01.2026 |
Useat kirjailijat nimittäin eivät tyydy kirjoittamaan vain ryhmästä johon kuuluu vaan he kirjoittavat ryhmistä joita he eivät edusta. Esimerkiksi kirjoitetaan naisista vaikka ei ole nainen, kirjoitetaan italialaisista vaikka ei ole Italialainen, kirjoitet an mustaista vaikka ei ole POC ja kirjoitaan alkuperäisamerkkaisista vaikka ei ole natiivi.
Kommentit (38)
Saako kirjoittaa dekkareita, jos ei ole murhaaja? Ja kaikki historialliset kirjat pitää kieltää, ei voi kirjoitaa entisajoista, jos ei ole elänyt silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ongelma on se että kielletään mielikuvitus ja muu kuin kokemusperäinen kirjoittaminen.
Eräs henkilö suuttui, kun kerroin lukevani romaaneja. Hänen mielestään ne ovat valehtelemista ja pitäisi lukea vain omaelämäkertoja tai tieteellisiä teoksia. Luen myös lapsilleni satukirjoja ja meillä on tapana esim. pitkillä automatkoilla keksiä omia tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
scifi-kirjoja kirjoitetaan vielä toistaiseksi ilman että tarvitsee käydä avaruudessa.
Totta joo. Cäncelöidään kaikki, jotka ovat kirjoittaneet madonrei'istä käymättä niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen tätä historiallisten y.m. elokuvien ja tv-sarjojen "värisokeuttamista". Jos kerran alkuperäiskansan edustajaa pitää näytellä alkuperäiskansan edustaja, niin miksi valkoista 1800-luvun aatelisherraa saa näytellä joku muu kuin valkoinen? Mielellään sen pitäisi varmaan olla myös aatelissukua.
On mahtavaa, jos joku vähemmistöön kuuluva antaa kirjassaan äänen k.o. vähemmistölle, mutta eihän se voi mitenkään mennä niin, että kirjailija saisi aina kirjoittaa vain omasta viiteryhmästään + kaikista etuoikeutetuista ryhmistä. Päinvastoinhan kirjoista odotetaan nykyään monipuolista henkilögalleriaa jossa on vähemmistöryhmiäkin. Mutta joo mun mielestä kirjailijat tuntuu kyllä usein osaavan parhaiten kuvailla sen ryhmän edustajia, joihin itsekin kuuluu. Lisäksi jos kirjoitetaan jostain kaveriporukasta niin on, no, jotenkin epäuskottavaa jos porukasta yksi on musta, yksi trans, yksi homoseksuaali ja yksi vammainen. Vai kuinka monella teistä on tällainen kaveriporukka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos olisin kirjailija niin saisin kirjoittaa vain keskiluokkaisen ja keski-ikäisen valkoisen suomalaisnaisen elämästä. Kirjoissani ei voisi olla muunlaisia henkilöhahmoja.
Kiinnostava teoria, tätä ihmisten lokerointiahan kokeiltiin muistaakseni Etelä-Afrikassa.
Naiset voivat lukea Harlekiinejaan ja olla hiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjat, leffat, sarjat pelkkää LGBTQ, ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei enää oikein kiinnosta kuvitteelliset tarinat, ennen kyllä kiinnosti. Lässytystä.
Et ilmeisesti myöskään katso elokuvia tai televisiota, paitsi ehkä uutiset, mutta nekin on toimitettu, eikä raakaa livekuvaa, että lässytystä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se, kun jokainen kirjoittaisi vain itsestään. Jokainen hahmo olisi kirjoittaja itse ja, luonnollisesti, yleisökin pitää rajata sopivaksi. Yhden henkilön kuplia odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
On mahtavaa, jos joku vähemmistöön kuuluva antaa kirjassaan äänen k.o. vähemmistölle, mutta eihän se voi mitenkään mennä niin, että kirjailija saisi aina kirjoittaa vain omasta viiteryhmästään + kaikista etuoikeutetuista ryhmistä. Päinvastoinhan kirjoista odotetaan nykyään monipuolista henkilögalleriaa jossa on vähemmistöryhmiäkin. Mutta joo mun mielestä kirjailijat tuntuu kyllä usein osaavan parhaiten kuvailla sen ryhmän edustajia, joihin itsekin kuuluu. Lisäksi jos kirjoitetaan jostain kaveriporukasta niin on, no, jotenkin epäuskottavaa jos porukasta yksi on musta, yksi trans, yksi homoseksuaali ja yksi vammainen. Vai kuinka monella teistä on tällainen kaveriporukka?
Tuo olisi helposti ratkaistavissa siten että kirjalla olisi useampi kirjoittaja, eli co-kirjokttaja, niin että miehet kirjoittaisi tarinasta miesten osuudet ja naiset naisten osuudet sen sijaan että yksi henkilö kirjoittaisi yksin koko kirjan. Näin saataisiin eri äänet paremmin kuuluviin eikä vain se kirjailijan oma yhden ihmisen ääni ja maaiomankuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, tässä menee minun rajani. Tämä menee liian pitkälle. Jos aletaan rajata taidetta ja kirjallisuutta ja määrätään kuka saa tehdä mitäkin, ollaan siirrytty totalitarismiin.
on taas ihmisillä ihan vatun isot ongelmat. Kirjallisuus on kirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahtavaa, jos joku vähemmistöön kuuluva antaa kirjassaan äänen k.o. vähemmistölle, mutta eihän se voi mitenkään mennä niin, että kirjailija saisi aina kirjoittaa vain omasta viiteryhmästään + kaikista etuoikeutetuista ryhmistä. Päinvastoinhan kirjoista odotetaan nykyään monipuolista henkilögalleriaa jossa on vähemmistöryhmiäkin. Mutta joo mun mielestä kirjailijat tuntuu kyllä usein osaavan parhaiten kuvailla sen ryhmän edustajia, joihin itsekin kuuluu. Lisäksi jos kirjoitetaan jostain kaveriporukasta niin on, no, jotenkin epäuskottavaa jos porukasta yksi on musta, yksi trans, yksi homoseksuaali ja yksi vammainen. Vai kuinka monella teistä on tällainen kaveriporukka?
Tuo olisi helposti ratkaistavissa siten että kirjalla olisi useampi kirjoittaja, eli co-kirjokttaja, niin että miehet kirjoittaisi tarinasta miesten osuudet ja naiset naisten osuudet sen sijaa
Kiinan, Pohjois-Korean ja Venäjän maalliin? Hyvä idea, eh.
Ihan hyvin tuo on toiminut kapitalismissa elokuvien ja sarjojen kohdalla joiden takana on nykyisin yhden käsikirjoittajan sijaan iso usean kirjoittajan tiimi joka tekee yhteistyötä ja sen lisäksi on toinen tiimi joka lukee ja tarkistaa tekstin ja palauttaa sen muokattavaksi jos löytää siitä korjattavaa tai oikaistavaa.
Entä historiallisten romaanien kirjoittajat? Kirjoittavat aikakaudesta, jota eivät ole eläneet.