****Jouluisten torstai***

Ai ihmeellisesti suhtauduttu raskauteen?

Mä luulen et mun kaverit saattaa olla vähän ihmeissään kun jo kolmas tulossa, sehän on nykyaikana melkeen suurperhe ja mä en oo ikinä ollut mikään suurperheen emäntä -tyyppinen ihminen! Ja oon siis aika nuori.

Mun ja miehen vanhemmat on varmaan onnessaan eikä yhtään ihmettele :-)

Mietin vaan, miten meidän kolmivuotiaan lellipojun käy kun hänet " syrjäytetään" ... On aina ollut ihan mammanpoika. Säälittää jo etukäteen kun niin hirveä kriisi varmaan tämä vaavi on hänelle :-(



Täällä olo normaali. Eilen illalla oli kyllä paha olo, melkein oksetti toden teolla... Mut nyt, vaikka on kova nälkä, ei oo yhtään normaalista poikkeava olo.



Hauskaa päivää, aurinko näyttäis kurkistelevan... Ja eipä taida olla kylmäkään... Se on kevään merkki että aamulla ei ole enää -10 pakkasta ;-) ! Vaan yöt lämmenneet. Kivaa.



Sintagma 5+1

Täälläkin yritellään herätä..Aurinko paistaa ja paljastaa kamalan likaiset ikkunat sekä pölyt jotka pitännee kohta pyyhkäistä..

Galluppi äitiyspakkauksesta: Tuo 2007 pakkaus muutaman kuvan perusteella on kyllä aivan ihana, mutta mielestäni melko poikamainen tai sellainen että otan jos 4d ultra kertoo pojan olevan tulossa. Nuorimmainen täytti juuri 1 vuotta, tyttö, ja hälle otin pakkauksen, koska meillä ei ollut vauvaa varten säästettynä mitään, siinä on kuitenkin makuupussi, peitto, patja, ym tosin vaatteita tuli käytettyä todella vähän ja toppapuvusta en edes pitänyt..Mutta nyt on kivempi pakkaus ehdottomasti.

Tuttujen suhtautuminen raskauteen kysymys.. ihme kyllä, kukaan ei ole taivastellut tai ihmetellyt?!! Meillä on sentään tulossa toinen yhteinen ja minulle numero 6. Ovat varmasti jo todenneet että olemme aivan holtittomia ja päässämme on pahasti vikaa ;-D Todellisudessa ne lähimmät joille ollaan kerrottu ovat odottaneet uutista. Toisaalta kaikki myös tiesivät että miehelleni tämä hänen esikoisensa ja ensimmäinen yhteisemme ei tule " riittämään" missään tapauksessa.

Aurinkoista päivää kaikille



ponnari 6+3

Tässä vielä linkki keskiviikon pinoon.

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10156474&p=1&tmode=1&smod…



Minjuska kyseli muista yllätysraskauksista. Meillä oli yllätys, varma päivä ei ollutkaan kovin varma (ja me ollaan tyhmiä koska pikkukakkonen sai myös alkunsa kp 21/27 eli täysin " varmana päivänä" ).

Ekaks olin innoissani kun sain kaks viivaa testiin, mutta sen jälkeen rupes vähän mietityttään, kun jää koulu kesken. Tarkoitus oli saada koulu loppuun, mennä ens vuonna töihin, ostaa rivari ja nyt nämä suunnitelmat menevät 3-4 vuodella eteenpäin. Asutaan hissittömässä talossa 4 krs ja mietin et miten mukava on kavuta portaita raskaana...

Eli kyllä mua on vähän ahistanutkin tää raskaus ja huonoina hetkinä olen melkein toivonut ettei ultrassa näkyisikään sykettä. Mutta onneksi vaan huonoina hetkinä, suuren osan ajasta olen kyllä onnellinen vauvasta.

En ole uskaltanut sanoa / kirjoittaa tätä vielä koskaan, koska palsta täynnä niitä jotka ovat yrittäneet monta kuukautta, ehkä jopa vuosia... Mutta en minä heitä (teitä) halua loukata. Haluan vaan kertoa miltä musta tuntuu...



Ja tiedän, että jos ultrassa ei näykään sykettä, olen musertunut.



Sintagma jälleen, 5+1

väsyttää ja masentaa. jotenkin ei vaan osaa suhtautua tähän raskauteen millään tavalla, kun vaan pelottaa (ja on oikeastaan jo ihan varma), että kesken tämäkin menee. :(



että tällaisilla aatteilla taas tänä aamuna...



t. sikkis, rv 4+4

HooBee: trikoisen kantoliinan etu on tosiaan se, että sen saa vedettyä tosi tiukalle ja sitten vain vauva ujutetaan sinne alle. Pysyy tosi tiiviisti omaa kroppaa vasten ja tukee selkää niin hyvin, ettei tarvitse edes vastasyntyneen kanssa huolehtia miten se siellä oikein retkottaa. Minusta se Didymos oli ihan mahdoton, kun jäi koko ajan liian löysälle ja aina repsotti jostain. Sitten piti itse kädellä tukea vauvan niskaa, kun pelkäsi, ettei se ole riittävän tuettu.



Meillä on kannettu 3v esikoistakin vielä toisinaan Ergossa. Nykyisin se vain alkaa olla enemmän miehen hommia. Oltiin talvella metsävaelluksellakin niin, että esikoinen kulki miehen selässä Ergossa ja nuorempi minulla kantoliinassa.



Yllätysraskauksista: meilläkin tämä on jonkin sortin yllätys. Kolmonen oli toki toiveissa, mutta ei ihan vielä! Siksi oltiinkin varomattomia, kun ajatus oli, että jos " vahinko" sattuu se ei ole katastrofi. Pienoinen järkytys sitten olikin, kun se vahinko iski melkein samantien. Pieni sulattelu on ollut, mutta mitä enemmän tätä olen ajatellut, sitä sopivammalta ajoitus alkaa tuntua. Nyt saan olla tuon nuoremman kanssa pidempään kotona, kun muuten olisi joutunut jo syksyllä päiväkotiin. Ja jos lapsiluku jää tähän neljään, sitten ovat lapsoset tehdyt ja pääsen keskittymään täydellä teholla työelämään ennen kuin alan olla ihan ikäloppu. Kyllähän tuo 1v 7kk ikäero vaan tuntuu pelottavalta.



Hyvää päivänjatkoa kaiikille. Tänään on luvattu ihan kivaa ilmaakin, vaikka aamu näyttää vähän harmaalta.

Kurkkukipu ja flunssainen olo pääsi yllättämään, joten kotona lepäilen tämän päivän. Ja pääsenpä lueskelemaan juttujanne pitkästä aikaa, muutama päivä kun vierähti niin, etten ehtinyt käydä täällä ollenkaan. Eilistä pinoa lueskelin, että pysyisin edes vähän kärryillä=)



Äitiyspakkauksesta en vielä tiedä otanko vai jätänkö. Vaatteita on kyllä ihan riittävästi (ystävällä 3 lasta ja ollaan vauvanvaatteet annettu aina toisillemme). Toisaalta aina on kiva saada jotain ihan uuttakin.



ON: Teidän ihanista ultrakokemuksista intoutuneena varasin ultran huomiselle. Saas nähdä, mitä näkyy. Eka neuvola on vasta viikon päästä (rv. 8+4). Aika myöhään minusta. Mutta toisaalta eihän se tilanne mihinkään muutu, meneekö vähän aikaisemmin tai myöhemmin. Ja tuo ultra nyt auttaa suurimpaan tiedonnälkään. Mitään kummempia oireita ei ole. Väsymys päälimmäisenä, ja kun viikonloppuna tehtiin itse pitsaa (3 pellillistä!) niin sain syötyä yhden palasen ja siihen se sitten jäikin. Ällötti koko ajatuskin pitsasta. Ja se haju, mikä oli sitten koko päivän kämpässä. YÖK! Emme tee pitsaa vähään aikaan.



Positiivisia ajatuksia ja tarrasukkia kaikille, jotka kovasti pelkäävät km:oa. Tarkoitan, että kaikki sitä varmasti pelkäävät, mutta esim. itselläni ei ole koskaan ollut, joten en voi kun kuvitella sitä surua, mikä siitä aiheutuu. Raskaaksi tuleminen on meillä kestänyt aina aika kauan (ekassa 1v 2kk ja toisessa 8 kk), joten jo se odotus on ollut piinaavaa, saati jos se olisi mennyt kesken. Päälimmäisenä ei tällä hetkellä ole pelko, on vain jotenkin epätodellinen olo koko raskaudesta. Joten voimia ja onnellista odotusta kaikille! Lähden nukkumaan ja parantelemaan oloa.



-Marianni 7+3 (luulen, että huomisessa ultrassa viikot vähenee...)

Äitiyspakkauksen meinaan ottaa..jotenki vaan " kuuluu" asiaan. Ja jos nyt sattuu poika tulemaan niin hälle ei kyllä ole vaateen vaatetta ;)



Meillä tämä raskaus oli sellainen kertaluontoinen yritys..eli hyvien gyneuutisten jälkeen nautittiin ehkäsettömästä seksistä ja yllätys oli aika suuri että siitä nyt sitten tultiinkin raskaaks!! Meillä kun tuo asia ei ole mitenkään itsestäänselvyys!! Vaan näin ehkä oli tarkotettu!! Muuten olisisimme EHKÄ odottaneet vielä hieman ja se olis voinu sen myooman takia olla huono juttu. Ainakin lääkäri sano että yleensä niiden ongelma on juuri se että estää raskaakstuloa. Erittäin toivottu on tämä pikkuinen kyllä!!

Vaikka mies vähän mutisikin vitsinä että nyt kyllä jäi harjotukset tooosi vähäselle ;D



Nyt pitää lopettaa vaikka asiaa vielä olis..kello kulkee ja esikoinen pitää viedä kerhoon =)

Nemorosa.:

Ja jos lapsiluku jää tähän neljään

Voi hyvänen aika! Siis kaksihan lasta meillä on ja kolmas tulossa. Tarkoitus oli siis kirjoittaa " Ja jos lapsiluku jää tähän kolmeen" . Joskus ollaan puolileikillään puhuttu neljästä ja ehkä se yksi lapsi vielä kummittelee jossain alitajunnassa... Vai onkohan meille tulossa kaksoset!?

kävin tänä aamuna viel neuvolan tätin testiin pissaamassa ja het samantien ponnahti kax viivaa:) sain jo ekan neuvola-ajan,14.5 ja ultra on sit 24.5..ei meinaa jaksaa oottaa..

että ei ole paikallinen ja sönköttää aksentilla. Kuinka helppoa olisi olla Suomessa ja hoitaa asiansa totuttuun tapaan. Kun tuo mieskin on tuikitavallinen suomalainen, eikä siitä ole kielellisesti tms. sen kummempaa apua. Mä olen ihan ihmeissäni täällä tämän " kumirikon" kanssa ;)

No, taas näitä päiviä! Lämpö on nyt ihana asia, eikä ole niin väsynyt, kun on valoisaa. Mutta odottakaas heinä -elokuun tuskan kuumaa, kun ilma ei liiku mihinkään suuntaan.



Nyt näyttäisi, että tuhru olisi poissa ja toivottavsti ei enää vaivaa.

Tuohon aikaisempaan listeria keskusteluun sen verran, että pitää munkin olla tarkempi asian suhteen. Olen ollut raskauksissa aika huoleton. Täällä nuo kylmäkuljetuksen ei ole samaa luokkaa, kuin Suomessa. Joskus esim. tuoremaito on ihan paakkuista jo heti kaupasta tuotua.



Kuitenkin positiivisia tuulia kaikille torstai -päivään!



Doshijas ja 6+3

Kun väsyttää... Viime viikolla vielä heräsin sairaalloisen aikaisin (kuuden tai viiden aikaan), mikä on mulle hyvin epänormaalia. Nyt ei meinaa päästä sängystä ylös millään, vaikka yhdeksän tai kymmenen aikaan meen nukkumaan. Onneks oon iltatöissä niin on varaa pötkötellä :)



Epäreilun aikaisin teillä on noi neuvolat :( Mulla on 15.5. ja laskujeni mukaan olisin silloin rv 10. Toisaalta ei sinne nyt mikään erityinen kiire ole, mutta lähinnä ihmettelen tuota suurta luottamusta, että osaan itsekseni ottaa jotain selvääkin raskaudesta.. :) Ekaa kun siis odottelen. No, onneksi osaan käyttää googlea.



Eilen oli pakko käydä ostamassa lisää vaatteita. Mulla on nyt ollut tänä vuonna käytössä vain yhdet housut, jotka _olivat_ koon liian isot. Mahaa välillä turvottaa niin, ettei niitä saa pidettyä kiinni. Äitiysvaatteita vilkaistiin miehen kanssa pikaisesti ja todettiin, että haetaan sitten vasta ensi kuussa :) Vielä ei kuitenkaan ole tarvetta. Ostin myös kokoa isommat rintaliivit ja ne SOPI! Tissit on aina ollut 12-vuotiaan tasolla mutta nyt miehen mukaan olen " kasvanut" 14-vuotiaaksi :P Kasvaako nuo rinnat tuosta vielä kovinkin paljon? Nyt siis menee koko 70B kuin unelma päälle ja jo nyt tuntuu, että tissit on koko ajan tiellä. En haluaisi kuitenkaan ostaa hirveitä kasoja noita rintsikoita, kun tissit kuitenkin jossain vaiheessa kutistuu takaisin :)

siis mulle on iskenyt käsittämätön himo kanaviillokkiin! Olen syönyt sitä viimeksi koulussa vuonna yksi ja kaksi. Nyt olen syönyt sitä eilen ja tänään! Tänään söin sitä jo aamulla tunti sitten. Ruoka suorastaan poltteli mua. Kummallista..



Yllätysraskauksista..meille tämä on jo toinen yllätysraskaus, luulisi siis että oppisi virheistään mutta ei toki ;) .



Esikoisen ollessa 5kk aloin täysin yllättäen odottaa toista lastamme. Ikäeroa heille tuli 1v2kk. Sitten piti lapsiluvun olla visusti täynnä kunnes vauvakuume alkoi nostaa päätään ja teimme päätöksen yrittää kolmatta lasta. Kolmas saikin alkunsa varsin nopeaa, kolmannesta kierrosta. Isommat lapset olivat jo esikoinen 8v ja toinen liki 7v kun kuopus syntyi. Sitten lapsiluvun piti olla ehdottomasti täysi, siis oikeasti täysi. Mutta mutta täällä taas ollaan ja kuopus olisi 1v5kk jos kaikki menee hyvin ja tämä tonttu syntyy! Tähän yllätykseen on ollut kaikkein vaikeinta suhtautua, oon ollut aika maassa ja paniikissa ja tuntuu yhä aika epäuskoiselta tämä ajatus. Mutta olen jo alkanut myös kiintyä tähän ajatukseen joten km olisi myös vaikea asia jos niin kävisi, myöskin siksi että mulla on ollut niin negatiivisia ajatuksia tulevan suhteen. Varmasti syyttäisin itseäni ajatuksistani. Kuten joku sanoikin että on melkein toivonut ettei sykettä löytyisi, samoja ajatuksia mullakin ollut :(. Mutta täytyy sanoa että nyt pari päivää on ollut jo mieli parempi.



Tuntuu pahalta ajatella näin koska tiedän että kun vauva syntyy, ei ihanampaa voisi olla! Ja kun esim katson tuota meidän 7.5v neitiä, joka siis oli täysi vahinko, en voisi ajatellakaan elämää ilman häntä, niin ihana tyttönen!! Siksi tiedän kyllä että asiat kyllä järjestyy, ei tämä kauhea asia ole kunhan vaan ajatukset tottuu tähän.



Tuplarattaista, olen ajatellut hommata jostain käytetyt sellaiset, ikäeroa siis tulossa 1v5kk. Noilla vanhemmilla lapsilla oli 1v2kk ja meillä oli silloin Emmaljungan tuplarattaat. Olivat enemmän kuin tarpeen, ei esikoinen tosiaan jaksanut juuri kävellä ja ainakaan mihinkään ei oltais ehditty kävelyvauhdilla ja tosiaan unikin tuli usein kesken matkan. Tosin nyt me asumme alueella jossa 2 autoa on välttämättömyys joten periaatteessa voisin selvitä ilman tuplia, katsotaan nyt. Leikkipuisto kun on ihan kivenheiton päässä.



Johan taas romaania kirjoittelin, yrittäkää kestää!



Osaatteko muuten suositella hyvää 4d ultraajaa pääkaupunkiseudulla? Tämän kanssa taatusti menen, kolmosen kanssa jo vakavasti sitä pohdin. Mites jos ei halua tietää sukupuolta niin näkyykö se 4d:ssä niin selvästi että itsekin sen huomaa? En välttämättä sukupuolta kuitenkaan haluaisi tietää..



t. mariadee ja tonttu 6+3

Väsymys on vaan niin armoton, ettei paljon muuta jaksais kun nukkua. Pahoinvointikin yrittää tulla takaisin, mutta olen unohtanut taas juoda.



Tän väsymyksen myötä olen kyllä ajatellut moneen kertaan, että ihan hulluhan mä olen kun olen haluamassa vielä toista lasta. Muutamaan kertaan väsymyksen ollessa todella paha myönnän toivoneeni myös ettei masussa oliskaan ketään. Toisaalta tiedän, että tää olotila menee kyllä ohi ja alan " odottaa" pikkuista. Niinhän se viimeksikin oli. Harmittaa vaan, etten pysty nauttimaan esikoisesta kun väsymys ja pahoinvointi vie voimat. Ainoat onnelliset hetket ovat melkein kun pikkuista laittaa unisena sänkyynsä.



Muiden suhtautumisesta: Olen kyllä pannut merkille, ettei yksikään ole juurikaan onnitellut minua tästä uutisesta. Muutama on tokaissut että " miten sä jaksat!" . Mielestäni aika hölmöä. Kyllä minä ainakin olisin onnellinen ja onnittelisin jos joku saa toisenkin lapsen.



Mariadee: sä taisit tartuttaa muhun kanaviilokkihimon :D



mymmeli rv 8+2

Suosittelen lämpimästi on meinaan aivan mieletön kurkistella masuasukin puuhia. Viimeksi kävimme joskus 26 viikon tienoilla Femedassa Brunolla, josta täälläkin saa lukea paljon hyvää. Sukupuolen kertoo jos haluaa kuulla, itse en sitä kyllä nähnyt.Lisäksi saa ultran taltioituna dvd:lle sitä katseltiin monet kerrat ja vielä kasan kuvia ja paperilla tärkeimpien elimien ym tilanne. Ehdottomasti menen myös tässä raskaudessa.

ponnari taas ;-D

Esikoinen herättää joka aamu kuudelta, enkä tietenkään mene illalla ajoissa nukkumaan, joten väsyttää ihan vietävästi. Tietenkin muutenkin tää raskaus. Pahinta on, että herään välillä viiden, puol kuuden aikoihin pahoinvointiin, enkä enää nukahda uudestaan kun tiedän että pian pitää kuitenkin nousta. Nyt parina päivänä olen jäänyt sänkyyn makoilemaan ja iskä on saanut viihdyttää pojua aamutoimiensa ohella. (No onneksi ei tarvitse joka aamu lähteä töihin.)



Kävimme eilen alkuraskauden ultrassa. Kaikki oli hyvin. Lääkäri sai viikoiksi 7+6. Itse olin kyllä laskenut 8+4. No saas nähdä... Itse olin myös laskurilla saanut lasketuksi ajaksi 1.12. ja hänen mukaansa se olisi 13.12.? Mulla meni pojan kanssa 12 päivää yli, joten sitten olisin synnyttämässä jouluaattona. Ei kovin hauska synttäripäivä... :(



Oksettava olo on paljon pahempi kun esikkoa odottaessa. (Jospa ois eri sukupuolta?) Etoava olo on koko päivän ja illat näyttää olevan pahimpia. Jostain syystä suklaan syönti aiheuttaa jo tässä vaiheessa närästystä ja pahentaa oloa... :( Tissit on tosi arat ja kasvaneet ja maha pömpöttää. Tekis mieli vaihtaa mammahousuihin, mutta eihän sitä vielä kehtaa...



Tuplarattaat mäkin olen meinannut hankkia vaikka ikäeroa tulee 2 ja puol vuotta. Liikun paljon kävellen ja julkisilla ja ois kiva päästä molempien kanssa esim. kauppakeskukseen. Poika ei kuitenkaan ole sitä tyyppiä että seisoisi kiltisti kaupassa seisomalaudalla.



Haluaisin nähdä uuden äitiyspakkauksen ennenkuin päätän otanko sen. Edellisestä käytin makuupussia, lakanoita, talvihaalaria, harsoja ja lämpömittaria ja tietty vaipat. Vaatteista en oikein tykännyt, ja ne jäikin suurimmaksi osaksi käyttämättä. Nyt ne on jonkun onnellisen vauvan päällä Venäjällä. Mies on kuitenkin sitä mieltä, että otetaan. Ja olihan se ihana saada laatikko ja katsella pikkusia vaatteita. Ostin kuitenkin vime kerralla aivan liikaa pieniä vaatteita... Ihmettelen vaan koska ihmeessä Kela aikoo julkaista uuden pakkauksen kuvat sivuillaan. Tietääkö kukaan?



Eipä tällä kertaa muuta. Hyviä vointeja kaikille!



Mamma 05 ja 07

huh huh.. kouluissa kevät alkaa olla aika hektisimmillään ja itteä väsyttää todella paljon. Ei millään jaksas innostua kevätaskarteluista tms. En o vielä töissä kertonu kenellekään. Ajattelin kertoa viimesenä päivänä ennen kesälomaa (oon vain sijaisena, joten sinänsä ei väliä).

Mut kuten tuossa jo joku aiemmin muisti, ettei o juonu tarpeeksi niin sama vika on täälläkin. Ihmekös tuo jos väsyttää, kun ei kerkiä juoda tarpeeksi päivän mittaan ja kahvinkin jätin pois juomavalikoimasta.



Äitiyspakkauksesta mulla ei o aavistustakaan. Mies haluaa pakkauksen ehdottomasti, kun siellä on niin paljon hyvää tavaraa. Minä taas en o niin varma kun edelliseltä jäi paljon pakkauksen vaatteita käyttämättäkin kun oli niin tyttömäinen paketti. Ja sukulaisilta on jääny taas käyttämättä poikamainen pakkaus, joten kyllä niitä vaatteita riittää muutenkin. Sillä pienoisella rahallisella korvauksella vois sitten miettiä vaikka jotain muuta kivaa.



Väsymystä ja ahdistusta (omat opiskeluhommat vielä vähän kesken ja ei jaksa!) lukuunottamatta oma vointi ihan hyvä. eilen etoi perhejumpassa melkoisesti, mutta sen kesti. Hymyjä kaikille!



Visbe rv 6+4

Oltiin aamupäivä avoimessa päiväkodissa ja siellä on yksi äippä, jolla laskettuun aikaan on 1,5 vkoa enää. Päiväkodin täti vaan kauhisteli, kun heidän kaksivuotiaastaan on tulossa isoveli ja hän ei jaksaisi kyllä mahan/vauvan kanssa enää... Hymyilin itsekseni =)



Yllätysraskaus tavallaan meilläkin. Mulle tuota ikää oli kertynyt jo aika lailla, ennenkuin tapasin tämän ihanan mieheni ja päästiin perhettä perustamaan. Heti oli selvää, että yhteen lapseen emme jätä, jos vaan luoja enemmän suo. Noh, ensimmäistä lasta sitten yritettiin vuoden verran ja kärsittiin yksi tuulimuna sinä aikana. Esikoinen syntyi hätäsektiolla, joten heti ei saanut yrittää kakkosta. Kävin sitten helmikuussa yksityisgynellä tarkistuttamassa, onko kaikki ok ja arvatkaapas millainen kommentti sieltä vanhan herran suusta pääsi: " Täällä on semmonen myooma, että en kyllä anna lupaa uuteen raskauteen ennenkuin se on leikattu" . Yritin sopertaa kaksiosaisesta kohdusta, josta leikannut lääkäri oli maininnut sektion jälkeen ja se tyrmättiin oitis. Lähete sairaalaan tutkimuksiin ja leikkausjonoon. Sairaalan gyne oli sitten sitä mieltä, että myoomaa on sittenkin se kaksiosainen kohtu! Tulin kotiin ja peuhattiin petissä ja mitä todennäköisimmin juuri sinä iltana tämä tonttuli sai alkunsa =)



Olemme erittäni iloisia plussasta, mutta välilä kyllä pelottaa oma jaksaminen ja jännittää esikoisen reagointi. Se ihkaensimmäinen tuulimunaraskaus kyllä laimentaa tätä intoa, kun ei siellä ultrassa ole vielä käytynä.



Nemorosa taitaa henkisesti ainakin odotella kaksosia =D. Mullakin käy aina välillä mielessä kuva kaksosista. Sitten olis kyllä pakko saada jotain apua lasten hoitoon. Eihän kahta vauvaa saa edes nätisti liinaan...kai...



Nunia kyseli tissien kasvusta. Kai se on aika yksilöllistä, mutta mulla taisi kasvaa sen yhen kuppikoon verran, mutta ympärysmittaa piti sitten suurentaa ja jättää kaarituet loppupuolella pois, kun maha nousi tisseihin! Ekat imetysliivit oli D-kupilla, vaikka tosiaan normaalisti oon A-B osastoa... Parin kuukauden jälkeen turvotus laski ja sit oli C-imetysliivit hyvät. Imetyksen jälkeen jäljelle jäikin sitten ketunnenät :(



Nyt pihalle aurinkotuoliin lukemaan saksaa itkuhälyttimen kans (Talvella poika nukkui pihalla ja äiti päivysti sisällä, nyt on osat vaihtuneet =)

Hauskaa päivän jatkoa!!

Piitu-Miina: Itsellänikin on juilinut koko päivän ja välillä sattunut tosi kovasti, varsinkin oikealle puolelle. Yritän koko ajan ajatella, että kuuluu asiaan, mutta pikkaisen pelko puristaa takaraivossa. Uskotaan nyt kuitenkin, että nämä kipuilut on normaaleja, tuntuu aika monella jonkinlaisia tuntemuksia kuitenkin olevan.

Tuosta raskauteen suhtautumisesta, tiedän tunteen erittäin hyvin. Oma äitini on pahin kaikista ja siksi en ole hänelle tästä raskaudesta vielä kertonutkaan. Enkä kerro ennen kuin on pakko.



Sikkaralla: Nyt voimia peliin. Hyvin kaikki menee ja jouluna saat lahjoista parhaan :) Älä anna periksi!



Doshijas: Ihan totta puhut. Olen itse asunut puoli vuotta espanjassa ja asioiden hoito oli huippu monimutkaista ja vaikeaa varsinkin minulle, jonka espanja on aika heppoista. Onneksi sain älyttömästi apua paikallisilta kollegoiltani. Toiseksi, aina huomaa kun matkustaa tai on asunut poissa Suomesta, kuinka hyvin meillä on asiat. Sitä vaan on niin rutku, että pitäisi saada kaikki. Jos voisi tehdä sellaisen coktailin Espanjan kevät, Suomen kesä, Espanjan syksy, Suomen talven voi ottaa,jos on lunta ja vähän pakkasta ja aurinkoa... Sitten tietysti suomalaiset koulu- ja toimistojärjestelmät, mutta kulttuuri saisi olla mielestäni reilusti maustettu espanjalla. Kai tyydyn vain vierailemaan.



Nunia: Tisseistä asiaa... Mulla normaalisti surkea 85AA, mistään ei löydä liivejä. Nyt ei juuri ole kasvua tapahtunut, mutta viimeksikin muistan, että kasvu alkoi vähän myöhemmin ja loppuvaiheessa olinkin jo C-kupissa ja välikappale rinnanympärystä suurentamassa. Maidon noustua olin käsittämätön Dolly Parton 90DD tisseilläni, jotka pysyivät pystyssä myös makuulla ollessa, olivat lievästi sanoen kipeät. Mies olisi halunnut ikuistaa meijerit, mutta kieltäydyin kunniasta. Imetyksen loputtua olisi tietysti ollut kiva katsella kuvaa kunnon rinnoista kun jäljellä olivat vain kansallispuvun taskut.



Listeriasta semmoista, että suomen huippuhygienisissä oloissa suurin listeria riski tosiaan piilee pakastemarjoissa ja yllättäen omassa pesemättömässä jääkaapissa (meillä ainakin on sellainen...).



Sitten omaa napaa, ihmeen pirteä olo. Mahaa on juilinut koko päivän ja siksi on tullut ravattua vessassa tarkistamassa tilannetta joka käänteessä. Viikko olisi vielä ultraan matkaa, tuntuu ikuisuudelta. Päivä kerrallaan, kun ei muutakaan voi.



Iksu 6+3

Eilen taas käytiin ultrassa kattomassa, että miltä näyttää. Siellä oltiin kasvettu ja kokoa semmoiset hieman vajaa 9 mm. Miniminisydän pompotti epätasaisen tasaisesti ja olihan se hienoa nähdä! Tuntuu niin oudolta, että tuolla sisällä pompottaa nyt sitten toisenkin sydän.



Parin viikon päästä taas ultraan. Toivottavasti sydän on tasoittunut siihen mennessä. Ainiin, me (siis minä ja beibi) käydään Tampereella Mehiläisessä lääkäri Pekkolalla. Todella asianosaavaja ja pitää huolen, että ei satu tms. Ja saa soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.



Paha olo vaivaa. Ei tuu ylös mutta semmoinen öklötys on kokoajan. Ja väsy.... kokoajan on ku olis valvonu kaks vuorokautta putkeen.



On tuolla ulkona ainakin komee ilma! Jos vaan jaksais mennä vähän käveleen sinne. Tuntuu vaan ihan ylivoimaiselta. Peitto ja tyyny kutsuis mieluummin.

Niinjuu. Laitetaan vielä päivät, elikkäs 6+3



Iksu07, taidetaan sitte samaan aikaan olla tuolla synnytyslaitoksella. Peukkuja sinne kovasti!