Lue keskustelun säännöt.
MItä pitää muuttaa että miehet näkisivät minut potentiaalisena kumppanina eikä aina vain "casual käy mutta ei suhdetta"?
09.01.2026 |
Olen ihan totaalisen loppu deittailuun. Vastaan tulee vain miehiä jotka etsii kaikkea epämääräistä säätöä, lyhyttä juttua, monisuhteita, jotain ihme fwb-viritelmiä jne. Olen itse
- 31v lapseton
- akateeminen, vakitöissä
- yksin omassa talossani asuva
- liikuntaa 3x viikossa harrastava
- siististi ihan normaaleihin vaatteisiin pukeutuva
- pitkätukkainen, kevyesti meikkaava
- irtosuhteita harrastamaton, muutama pidempi suhde takana
enkä ymmärrä mikä minussa mättää kun kerta kertansa jälkeen taas kelpaisin johonkin epämääräiseen säätöön mutta vastaan ei tule ketään kuka edes etäisesti tuntuisi olevan kiinnostunut suhteeseen kanssani (pl. jotkut monisuhdesekoiljat joille kelpaisin kolmanneksi panopuuksi). Nykyisin en kerro edes enää etsiväni suhdetta ja lopetan juttelun lyhyeen jos mies itse aloittaa jonkun "lyhyttä säpinää kaipaisi ;)" sekoilun kun kysyn mitä ne etsii. Kaikki ilo on mennyt koko uusiin ihmisiin tutustumisesta.
Mitä ihmettä minun pitää muuttaa itsessäni että minua alettaisiin näkemään potentiaalisena kumppanina eikä vain jonain epämääräiseen sekoiluun kelpaavana?
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vähän liian järkevältä. Mies olisi herkästi epävarma sellaien naisen kanssa ja siksi voi etsiä vähän yksinkertaisempaa ja matalamin koulutettua naista. Miesten taso on senverran matala että moni korkeastikoulutettu tasokas nainen jää ilman pitkää parisuhdetta. Tasokkaat miehet joko vaan pelaa tai sitten ovat pitkässä suhteessa.
Kiitos. Ilmiö tullut tutuksi. Viime vuonna yksi deittailu kaatui siihen kun mies yhtäkkiä hiljeni ja sitten maanantai-aamuna työaikaan räjäytti puhelimeni pitkällä itkurimpsulla miten ei ollut varma että onko oikea mies minulle, minun pitäisi deittailla jotain sopivampaa, ei ole varma onko minun elämäni mies.
Toinen panikoi jo tapailuasteella että aijaa sä panostat kaikkeen täysillä....ai sä harrastat myös tavoitteellisesti....ai sä kokkaat myös intohimolla....ja sitten liukeni takavasemmalle että itse haluaa jotain pe
Älä missään nimessä pienennä/tyhmennä itseäsi miehen vuoksi! Mies joka ei ole "tasoisesi" tulee vihaamaan sinua joka tapauksessa, koska näkee sinut lopulta kilpailijana. Jos olet fiksumpi, parempi ja kovempi kuin mies, se tulee herättämään heikommassa ja tyhmemmässä miehessä kaunaa ja kateutta ja hän tekee kaikkensa jotta nöyrtyisit ja kyseenalaistaisit arvosi ja osaamisesi. Tiedän, mistä puhun.
Älä koskaan ota heikompaa, tyhmempää "huonotasoisempaa" miestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse tajua mikä tylsässä insinööri-vakityö-asuntolainatantassa voi herättää miehissä aina vain sen ikuisen ahaa, tästäpä helppo seksivau-fwb.
Miehet käyttävät tuota myös defenssinä kun tietäävät, ettei heistä ole pitkiin suhteisiin. Saattavat olla porno- ja seksiaddikteja, käyttää päihteitä, harrastaa laittomuuksia, jne. Kunnollisia tyyppejä on yllättävän vähän ja he ovat kognitiivisesti usein lähes lapsen tasolla eli perässävedettäviä poikia.
Sorrut naisille tyypilliseen helmasyntiin eli otat syyt niskoillesi, vaikket edes tiedä koko kuvaa. Mistä moinen tapa? Oletko kasvanut ydinperheessä, missä äiti on toiminut näin? Ehkäpä oppiläksysi on kasvattaa selkäranka ja itsetunto.
Invasiivisena lajina miehet myös haluavat vaan spermoittaa, sillä sperma on immunosupressantti ja vaikuttaa kohteeseen kuin mikä tahansa virus. Joidenkin miesten strategia on spermoittaa useita naisia, ja toivoa että perimä jatkuisi jonkun muun vastuulla. Mies ei lisäänny vain vauvoja naisissa tekemällä vaan he voivat levittää perimäänsä myös valtaamalla naisen kehoja spermallaan. Tämä tekee ironisesti naisista jopa hedelmättömiä. Parasiittinen laji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vähän liian järkevältä. Mies olisi herkästi epävarma sellaien naisen kanssa ja siksi voi etsiä vähän yksinkertaisempaa ja matalamin koulutettua naista. Miesten taso on senverran matala että moni korkeastikoulutettu tasokas nainen jää ilman pitkää parisuhdetta. Tasokkaat miehet joko vaan pelaa tai sitten ovat pitkässä suhteessa.
Kiitos. Ilmiö tullut tutuksi. Viime vuonna yksi deittailu kaatui siihen kun mies yhtäkkiä hiljeni ja sitten maanantai-aamuna työaikaan räjäytti puhelimeni pitkällä itkurimpsulla miten ei ollut varma että onko oikea mies minulle, minun pitäisi deittailla jotain sopivampaa, ei ole varma onko minun elämäni mies.
Toinen panikoi jo tapailuasteella että aijaa sä panostat kaikkeen täysillä....ai sä harrastat myös tavoitteellisesti....ai sä kokkaat myös intohimolla....ja sitten liukeni takavasemmalle että itse haluaa jotain pe
Mitä siis tarkalleen ottaen kuvitteley miehestä saavasi, jos omaat jo sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä? Onko kyseessä joku kompleksi, että ajattelet naisen arvon muodostuvan sitä kautta, käyttääkö joku mies häntä hyväkseen?
Vinkkinä myös, että jos oman ikäisesi vätykset pelkäävät sinua niin nosta tapailukumppaniesi tulotasoa ja ikää. Monacossa on kaikennäköisiä ja kokoisia miehiä ja vanhemmat miehet ovat vahvempia. Itse en edes pysty tapailemaan oman ikäisiä, sillä ovat niin auttamattoman heikkoja, että tuhoan heidät ihan vahingossa. Vain reippaasti vanhempia tai sitten nuorempia, joilla on erilaista voimaa ja energiaa.
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää miksi niin moni mies suhtautuu nykyisin naisiin aika ikävästi ja esim just tuolla ap:nkin kokemalla tavalla.
Se on harmi, että eniten tuosta eripuran ja vastakkainasettelun lietsomisesta kärsii just ne normaalit ja mukavat naiset. Ja tietty yhtälailla myös ne normaalit ja mukavat miehet.
Se tosin lienee tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää miksi niin moni mies suhtautuu nykyisin naisiin aika ikävästi ja esim just tuolla ap:nkin kokemalla tavalla.
Se on harmi, että eniten tuosta eripuran ja vastakkainasettelun lietsomisesta kärsii just ne normaalit ja mukavat naiset. Ja tietty yhtälailla myös ne normaalit ja mukavat miehet.
Se tosin lienee tarkoituskin.
Se on ihan hyvä että spermoittajat oppivat väistämään naisia. Ohi ovat ne ajat kun naisia saa käyttää ulosteviemärinä. Aina mies, jolla on puhtaat ja reilut intentiot, on kuitenkin tervetullut juttusille. Näitä vaan ei hirveästi ole, halutaan vaan käyttää naista hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinku huomataan tämän palstan otanta yksinäisen naisen parinhaku ongelmaan on kovin jalkoväli- voittoinen! Kun nainen puhuu suhteesta, käsittää urhot täällä sen panokerroiksi! Opetus: peräkamaripoikien seurustelukyvyt vaatisivat perusteellista remonttia! Mitäs teet kun naisille ei osata puhua, kuin alapäästä aloittamalla!?
Ehkä ulkonäkösi kelpaa yhden illan juttuihin mutta kun mies tutustuu sinuun tarkemmin niin paljastuu sinun luonteesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin keskustelussa huomaa, kuinka asenne ja oletukset aloittajaa kohtaan muuttuvat, kun hän kertoo olevansa DI. Jos hän olisi talonsa omistava sairaanhoitaja, opettaja tai vaikka pankkitoimihenkilö, niin oletukset olivat erilaisia. Ajateltaisiin, että täydellinen tasainen nainen tasaiselle perusinsinöörille, ja niin ajattelisivat ne perusinsinööritkin. Mutta nyt hän onkin vahva uranainen, joka pelkästään ammatillaan nostaa itsensä ylös miehille varatussa hierarkiassa. Monille miehille iso ongelma.
Olen itsekin naispuolinen DI. Jos sanon vaikka käyväni säännöllisesti uimassa, niin minun oletetaan heti olevan joku supernopea treenaaja (uin hitaiden radalla mummouintia). Minun 40 h säännöllistä päivätyötä viikossa nähdään uranaisen valinnaksi päin vastoin kuin sairaanhoitajien tai opettajien 40 h viikossa. Ja joo, jos panostan joskus ruoanlaittoon, niin siinäkin on erilainen sävy kuin jos joku varhaiskasvatuksen opettaja tekee hienon illallisen - selvästi yritän olla täydellinen joka saralla. Vähän ärsyttävä jopa.
Jänniä juttuja. Onneksi löysin hyvä kumppanin jo nuorena (myös DI).
Paras vinkkini ap on se, että valitse joku mahdollisimman mukava ja vetoava mies, ja aloita sellainen friends with benefits säätö. Kesytät sen miehen sillä tapaa pikkuhiljaa, jossain vaiheessa hän alkaa luottaa itseensä ja alkaa pitää teitä parina. Mutta kannattaa ottaa mies, jonka seurassa oikeasti viihtyy, niin ei mene aika hukkaan, jos suunnitelma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa huomaa, kuinka asenne ja oletukset aloittajaa kohtaan muuttuvat, kun hän kertoo olevansa DI. Jos hän olisi talonsa omistava sairaanhoitaja, opettaja tai vaikka pankkitoimihenkilö, niin oletukset olivat erilaisia. Ajateltaisiin, että täydellinen tasainen nainen tasaiselle perusinsinöörille, ja niin ajattelisivat ne perusinsinööritkin. Mutta nyt hän onkin vahva uranainen, joka pelkästään ammatillaan nostaa itsensä ylös miehille varatussa hierarkiassa. Monille miehille iso ongelma.
Olen itsekin naispuolinen DI. Jos sanon vaikka käyväni säännöllisesti uimassa, niin minun oletetaan heti olevan joku supernopea treenaaja (uin hitaiden radalla mummouintia). Minun 40 h säännöllistä päivätyötä viikossa nähdään uranaisen valinnaksi päin vastoin kuin sairaanhoitajien tai opettajien 40 h viikossa. Ja joo, jos panostan joskus ruoanlaittoon, niin siinäkin on erilainen sävy kuin jos joku varhaiskasvatuksen opettaja tekee hienon
Olen eri mieltä tästä "friends with benefits"-kaverin "kesyttämisestä". Se tuskin tulee tapahtumaan, ainakaan kovin helpolla. Mies saattaa jäädä toviksi, koska palvelut pelaavat, mutta hullaantuessaan aidosti haluaamaansa naiseen, mies lähtee.
Muutoin tuo FWB homma voi toimia, jos on kova läheisyydenkaipuu ja pitää järjen päässä eikä lähde rakastumaan ja maalailemaan yhteistä tulevaisuutta. FWB ei sovi läheskään kaikille, varsinkaan naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää miksi niin moni mies suhtautuu nykyisin naisiin aika ikävästi ja esim just tuolla ap:nkin kokemalla tavalla.
Se on harmi, että eniten tuosta eripuran ja vastakkainasettelun lietsomisesta kärsii just ne normaalit ja mukavat naiset. Ja tietty yhtälailla myös ne normaalit ja mukavat miehet.
Se tosin lienee tarkoituskin.
Tottahan tämäkin. Tosiasia on kuitenkin se, että jostakin kyynisyys parisuhteisiin on syntynyt. Turha se on yksilöä syyttää, kun yksilö vain suojelee itseään tulevilta pettymyksiltä. Mitä jos heteroseksikeskeinen parisuhde ei lopulta olekaan kaikille hyvä malli elää ja se on "toiminut" (kenen hyväksi ja kenen ei) vain kun siihen on ollut kaikkien pakko ryhtyä/tyytyä? Ihan ajatuksena.
On siinä riskinsä, myönnetään.
Mutta se osittain tekee aikuisten (30+) deittailusta niin vaikeaa. Nuorena vain seurusteltiin ilman valtavia panoksia, ja tavallaan oltiin luontevasti friends with benefits.
Ja tietenkin on kysyttävä itseltään rehellisesti mitä miehestä kaipaa. Kummasti paritumisessa auttaa, jos jollain tapaa pitää miehistä, eikä kyse ole vain jonkin elämänsuunnitelman täyttämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kumppani löytyä jonkin aktiivisen ja seikkailullisen harrastuksen parista? Luulisi sellaisesta löytyvän miehiä, jotka eivät säikähdä naisen intensiivisyyttä ja aktiivisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se kevytkenkäisyys, älä anna tuheroa liian helpolla. Älä myöskään näytä punaisten lyhtyjen kadun naiselta.
Veetillä näköjään kaikki kliseet lapioituna tänne
Ai että oikein veeti :D olen 20 vuotias nainen monen vuoden parisuhteessa, kiitos vain. Kannattaisiko katsella vähän omaa napaa pidemmälle ja ymmärtää että myös naiset voivat ajatella järkevästi eikä vain h*orata ympäriinsä? Naisvihaa ajatella että nainen ei voisi ajatella järkevästi ja olla olematta kevytkenkäinen.
Huutonaurua! Siinäpä nipinnapin teini-iän ylittänyt, vähän aikaa sitten vanhempien luota poismuuttanut antaa parisuhdeneuvoja.
Kuitenkin paljon fiksumpi kuin sinä
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää miksi niin moni mies suhtautuu nykyisin naisiin aika ikävästi ja esim just tuolla ap:nkin kokemalla tavalla.
Se on harmi, että eniten tuosta eripuran ja vastakkainasettelun lietsomisesta kärsii just ne normaalit ja mukavat naiset. Ja tietty yhtälailla myös ne normaalit ja mukavat miehet.
Se tosin lienee tarkoituskin.
Tottahan tämäkin. Tosiasia on kuitenkin se, että jostakin kyynisyys parisuhteisiin on syntynyt. Turha se on yksilöä syyttää, kun yksilö vain suojelee itseään tulevilta pettymyksiltä. Mitä jos heteroseksikeskeinen parisuhde ei lopulta olekaan kaikille hyvä malli elää ja se on "toiminut" (kenen hyväksi ja kenen ei) vain kun siihen on ollut kaikkien pakko ryhtyä/tyytyä? Ihan ajatuksena.
Tämä heterokeskeinen ydinperhemalli on sopinut parhaiten jälkeläisten hankintaan ja suojelemiseen. Nyt kun halutaan rakastaa ja aitoja tunteita ja intohimoa, elämme murroksessa. "Rakkaus" on tällaisenaan kuitenkin aika uusi ilmiö. Aika näyttää, miten tämä tulee kehittymään. Joka tapauksessa ihmisillä on kuitenkin tarve olla kanssakäymisessä toisiinsa, tavalla tai toisella.
Miten se vastaus voisi täältä löytyä, tietoa asiasta kun on niin vähän?
Esim. rahankäyttö, lapsihaaveet, ruokatottumukset, suhtautuminen päihteisiin, poliittinen suuntaus, monet mielipideasiat, tavaroiden määrä kodissa, mitä kautta ensikohtaamiset tapahtuvat, ...
Etenevät parisuhdeyritykset tarpeeksi nopeasti, ovatko miehet liian pitkään jotenkin epätietoisia siitä missä mennään vai onko miesten mielestä jotenkin liian vaikeaa?
m50
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää miksi niin moni mies suhtautuu nykyisin naisiin aika ikävästi ja esim just tuolla ap:nkin kokemalla tavalla.
En ymmärrä mihin viittaat.
Ap ohitti potentiaaliset kumppaninhakijat 18-25 -vuotiaana. Nyt he ovat jo varattuja, ja jäljellä ovat enää pelimiehet.
Joidenkin naisten ulkonäössä tai luonteessa (varmaan samoin miesten) on vaan jotain, joka ihastuttaa ja sytyttää. Näitä jaksaa sitten ehkä pari viikkoa piirittää ilman edes seksiä, koska mielessä ehkä pyörii toive parisuhteesta tällaisen puoleensavetävön henkilön kanssa. Tosin jos seksiä pihdataan syyttä kauan, niin toki kiinnostus hiipuu vaikka olisi kuinka kaunis.
Jos taas ulkonäöllisesti ei heti alkuun tapahdu sitä välitöntä wauihastusefektiä, niin kiinnostus tapailla lisää karisee ehkä jo ekoilla treffeillä, varsinkin jos treffeillä ei tunnu olevan mitään seksuaalista kipinää. Jos on, ja ekat treffit päätyy sänkyyn, ja seksi toimii hyvin, niin jatkoakin ehkä tulee, ja tässä pääsee sitten jo hyvin tutustumaan toiseen, ja voi olla että se ihastus tulee viiveellä. Mutta jos alkukipinä on hento ja seksiä ei ole, niin jää kyllä siihen se homma.
Ja naisten kannattaa muistaa, että naisten käsitys "ihan siististä, tyylikkäästä naisellisesta" pukeutumisesta on aivan eri, kun miehen käsitys hyvännäköisestä ja seksikkäästä pukeutumisesta (joka luonnollisesti herättää kiinnostuksen). Jostain syystä naiset tykkää paljon sellaisesta mitäänsanomattomasta säkkimäisestä tätityylistä (huivia kaulassa yms) kunhan on joku "merkkivaate". Mies katsoisi mieluummin ehkä vartalon muotoja korostavaa pukeutumista.
Mutta kuten aina, niin tyhjentävää vastausta on mahdoton antaa josset laita kuvaa.
Minun osaltani moni suhde on jäänyt syntymättä, koska vaikka on ihan tavallisen näköinen (ei siis mitään erityistä poikkeavaa) niin jostain syystä ei vaan ulkonäkö ole sytyttänyt eikä sitä seksuaalista kipinää ole syntynyt.
Ongelma on varmaan periaatteessa sama, kuin monella muulla. Peilataan liikaa sitä, mitä ajatellaan itse olevansa ja ajatellaan liikaa valmista haavekuvaa, joka unelmatyypistä on jo muodostunut. Tarkoitan siis, että se tyyppi voi olla aika erilainen kuin mitä on ajatellut. Ja kuinka hyvin lopulta tunnet itsesi osataksesi peilata itseäsi toiseen. Joku saattaa tuntua äsyttävältä, koska huomaat hänessä piirteitä, joista et itsessäsi pidä ja kiellät niiden olemassaolon. Halutaan että toinen tekee meidät täydeksi, rakastaa meidät ehjäksi, vaikka se on mahdotonta.
Minä olen sysitylsä tyyppi joka nysvää pääosin kotona. Etätöitä, kuntosalia, luonnonpuistoretkiä, käsitöitä. Vietän tuntikausia kirjojen parissa eikä yksinolo ole minulle ongelma. Intohimoni on mytologia ja filosofia, jaksan pitää monologia asiasta toiseen hyppien ja pohtien asioita monelta kantilta kaikkea lukemaani referoiden. Puhun jopa itsekseni. Markkinoi sitten itsesi näillä speksellä toiselle. Tykkään itsestäni, mutta ymmärrän, etten varmaankaan ole kovin monen mieleen. En aio muuttua toisen vuoksi, vaim siksi että kelpaisin. Olisin onneton, jos näin tekisin. Onneni tässä on tosiaan se, että yksi jääminen ei haittaa minua 🙂
Sopisit exälleni. Oli semmoinen hössöttäjä. Itse olen tasainen ja pidän omasta rauhasta enkä kaipaa liikaa säpinää. Miehissähän on paljon energisiä suorittajia (ääripäänä tietty löytyy myös passiivisia uhriutujia, joiden mielestä kaikki oma epäonni ja vastoinkäymiset on jonkun toisen vika) joten ihmettelen ettei sopivaa sinulle löydy. Katseletko kuitenkin jäyhiä pönöttäjiä, jotka eivät heittäydy, joilla ns pinkka kunnossa ja ovat paperilla hyviä. Noissa hössöttäjissä vaan tuntuu olevan kaiken maailman vilperiä, joilla on monta rautaa tulessa ja jopa vilunkia tiedossa. Mitään oikeaa neuvoa en osaa antaa. Ehkä kuitenkin kannattaisi miettiä vielä tarkemmin, mitä itse haluat.