Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapahtui tänään ruokakaupassa
25.04.2007 |
Tummaihoinen mieheni työnteli 1-vuotiastamme ostoskärryissä etsiessäni jotain toiselta puolen liikettä. Pian mieheni tuli luokseni tyrmistyneen näköisenä ja pyysi minun mukaansa " katsomaan yhtä naista" .
Löysimme kyseisen, siististi pukeutuneen vanhemmanpuoleisen rouvashenkilön hetken päästä, ja mieheni pyysi minua seuraamaan kauempaa, mitä pian tapahtuisi. Mieheni ohitti naisen kärryjen kanssa. Nainen otti napakasti kiinni nenästään ja irvisti pojallemme tehden samalla oksennusrefleksiä kuvaavia eleitä. Sama toistui pojan ja miehen palatessa luokseni. Menimme uudestaan naisen luo ja ajelimme huviksemme naisen ympärillä ihan vain reaktioita testataksemme. Nainen jatkoi mielenkiintoista elekieltään ja mutisi jotain haisevista afrikkalaisista yms.
Minulla alkoi keittää yli, mutta pidin silti naaman peruslukemilla ja ääneni tasaisena ja kysyin naiselta, oliko hänellä kenties meille jotain asiaa. Nainen mulkaisi minuna ja huusi: " Likainen nainen!" ja kysyi, että enkö muka tiedä, kenen kanssa puhun. Minä siihen, että juu, enpä taida tietää. Nainen selvitti ääni väristen, että hänellä on kyllä tuttuja eduskunnassa ja hän tekee meistä ilmoituksen. Siinä vaiheessa nostin kädet pystyyn ja lähdin nauraen pois. Mitä tuohon voi enää sanoa?
Hän tekee ilmoituksen mistä? Siitä, että kehtasin käydä perheeni kanssa S-marketissa? Vaiko ehkä siitä, että poikani haisi afrikkalaiselta? Voi elämän kevät.
Jos tilanteessa olisi ollut paikalla vain minä ja mieheni, en tätä juttua olisi tänne jaksanut kirjoittaa. Tuollaisiin hulluihin (selvästihän naisella viirasi, ja pahasti) törmäämme harvase päivä, jos kahdestaan kuljemme, ainakin ilta-aikaan. Mitä siitä jauhamaan. Mutta kun tuo vihanpurkaus kohdistui lapseen, minun pieneen lapseeni! Siinä hän istua nökötti, maailman ihanin pieni miekkonen, eikä ymmärtänyt yhtään mitään.
Tuntuu niin pahalta. Mitä kaikkea lapseni vielä saavatkaan tulevaisuudessa kestää? Pystymmekö varmasti takaamaan sen, että heillä on niin vahva itsetunto, että pystyvät elämään tässä maassa, näiden S-market -mummojen ja etenkin heidän nuorempien sielunveljiensä seurassa? Miten me sen teemme?
Ettehän te, rakkaat av-mammat, kasvata lapsistanne tuollaisia mummoja?
Kommentit (27)
Mielipiteitä saa olla, mutta tarvitseeko niitä esittää noin pienelle lapselle jne. Älyttömintä on uskomus, että ulkolaiset eivät puhu suomea ja puhua mitä vaan heidän kuulteen.
Omista lapsistani kasvaa toivottavasti ja oletettavasti hyvin suvaitsevaisia. Taloyhtiössämme (pienikin vielä) on lapsia 5 eri maasta. Kaikkien vanhemmat ovat fiksuja, työssäkäyviä ja mukavia ihmisiä. Osasta perheissä joku on perheenjäsen on suomalainen, osassa ei. Ei haittaa mitään. Hyvin juttu kulkee ja talon asiat hoituu. Lapsemme leikkivät keskenään ja ainakaan vielä ei ole edes kovasti ihmetystä herättänyt ihonväri tai muu asia. Lapset ovat n. 1-5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni on aivovamma ja voisin kuvitella että hän voisi jollekin ihmiselle kovastikin kertoa omaa mielipidettään. Tosin ei ehkä kuitenkaan ihan noin ilmehtimällä hänkään.
Mielenterveys- ja aivovammapotilas voi ulospäin näyttää ihan normaalilta.
Sääli jos olette kuulleet rasisitisia kommetteja enemmänkin :(
Haluaisin kuitenkin uskoa että me suomalaiset ihmiset olemme ainakin noin yleisesti ottaen ihan fiksuja ja sivistyneitä.
Eräs vanhempi mies ajoi polkupyörällä ohi, ja sylkäisi päälleni. Cittarissa eräs mummo sähisi eräällä hyllyllä, kuinka olen maanpetturi ja saatanan kätyri ja muuta ihanaa, tummaihoinen lapseni oli mukana kaupassakin. Bussissa ei ollut muita istumapaikkoja kuin erään mummon vieressä, lapseni (3v siihen aikaan), yritti mennä siihen istumaan. Mummo vaan laittoi laukkunsa penkille ja sanoi jotain " sinä nekru et siihen istu."
Osittain uskon että rasismi lähtee omista epävarmuuksista. Kun oppii hyväksymään itsensä ja omat juuret samalla oppii myös arvostamaan toisiakin.
Itselleni on täysin käsittämätöntä miten ahdasmielisiä ja itsekkäitä ihmiset voi olla. Aikamoinen pitää olla että kehtaa ihan avoimestikin pitää itseään parempana ihmisenä ja polkea toisen oikeutta elää omaa elämäänsä. Vaikka kartalla lukeekin Suomi me emme omista tätä maaperää. Ja kaikki me synnymme tänne vain olemaan hetken aikaa ihmisiä vikoinemme kaikkinemme. Kumma juttu että sekin lyhyt aika tuottaa niin suuria vaikeuksia.
Minulla on ollut kokemuksia mustista miehistä kaksi kertapanoa, toinen Afrikasta ja toinen Usa:sta ja vielä yksi Afrikasta jonka kanssa paneskeltiin useamman kuukauden ajan, tämä hurjassa nuoruudessa opiskeluaikoina.
Pidemmässä suhteessa myönnän että erilainen ominaishaju oli havaittavissa jota voisi kai sanoa neekerinhajuksi varsinkin hiotessaan. En tiedä oliko kyseessä joku ravitsemusasia vai mikä sillä meillä ainoastaan seksisuhde ja ei yhteisiä ruokahetkiä. Lopetin suhteen siihen kun paljastui että hänellä on suomalainen tyttöystävä joka opiskeli eri yliopistossa kuin tämä mies.
Perui siis tapaamisemme tämä musta mies joka oli hyvä rakastaja ja paljasti siinä vaiheessa että hänelle on tulossa tyttöystävä vierailulle ja minä en voi tulla heille silloin vasta sen jälkeen kun tyttöystävä palaa takaisin opiskelupaikkakunnalleen.
Mitään viitettä huonoon omatuntoon en havainnut, liekö heidän kulttuuriin kuuluvaa että tällainen toiminta on ok.
Siihen lopetin tuon suhteen. Tämä tapahtui 80-luvulla.
Rasisti en ole ja nykyiseen ystäväpiiriinkin kuuluu monenvärisiä ja taustaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksi ollaan rasisteja. Kukaan ei kai ole itse päättänyt ihonsa väriä!!
Alue: Aihe vapaa
ilmankos osa suomalaisista on niin rasistisia mulkvisteja jos kasvattajanakin toimiin nenästään pitelevä AIKUINEN ihminen....ei v***ttu, ei voi kyllä muuta sanoa...