Lue keskustelun säännöt.
tutkijaa potuttaa saamansa huono palaute työstään
25.04.2007 |
potuttaa. toimin tutkijana. oli 1,5 vuoden projektin päätöstilaisuus. sain huonoa palautetta työstäni. ihmiset olivat odottaneet minulta enemmän tuloksia. itse olen kuitenkin omasta mielestäni projektissa tehnyt suurin piirtein parhaani eivätkä tämän hetkiset taitoni riitä merkittävästi parempaan. joiltain osin sain mielestäni jopa kattavammat tulokset, mitä olisin etukäteen voinut ajatella. mihin rahoittajan näkemys oli, että joo, oli hyvä juttu, mut aikaa olis kyllä pitäny riittää muuhunkin. hän toisaalta nuorehko kaveri, et en tiedä, kuinka hyvin hän osaa arvioida, mitä voi saada aikaan tietyssä ajassa.
projektin tulosten raportointiin olen käyttänyt kolme noin 50-sivuista dokumenttia. ei tietty sivumäärät paljoa kerro, mut jotain kuitenkin, varsinkin kun olen yrittänyt tehdä dokut huolella ja viimeistellysti. kaksi noista dokuista on käsitelty projektin välipalavereissa. nyt käsiteltiin kolmas ja vedettiin samalla yhteen, mitä projektissa on kokonaisuudessaan tehty. luulisi, et ihmiset käsittäis, ettei meikä kolmanteen dokuun saa merkittävästi kahta aiempaa enempää tuloksia. olisivat aiemmissa palavereissa sanoneet, et tää ei riitä, niin olisi katsottu, mitä asialle voisi tehdä.
sain myös kritiikkiä siitä, etten ole katsonut asioita laajemmalta kantilta. vaan meikä ei kykene, kun teen tutkimustyön melko lailla yksin ruohojuuritasolla, joskin saan jonkin verran kyllä apujakin rutiininomaisten juttujen tekemiseen. voisin tehdä hommat laajemmalla perspektiivillä, mut sit jäis pikkujutut tekemättä ja suurpiirteisyys ei sovi luonteelleni. sitä varten olen hakeutunut/ajatunut tutkijan hommiin, että saan toteuttaa pikkutarkkuuttani, pitkäjänteisyyttäni ja sitä, että mielestäni on parempi tehdä yksi asia kunnolla kuin monta huonosti sinnepäin.
yksi merkittävä syy saamaani palautteeseen on mielestäni huono suullinen ulosantini. meikä kirjoittaa sujuvasti tulokset kirjallisesti. mut laajoja raportteja ei ihmiset varmaan edes avaa. ei tietty tarttekaan, jos ei halua. sit ne tulee palaveriin ja meikä huonolla ulosannilla selostaa tuloksia, niin tulee mieleen, et onpa surkeat tulokset. joku toinen osaa selittää asiat parhain päin ja vakuuttavasti antaen hyvä vaikutelman, vaikka olisi perehtynyt tutkimusaiheeseensa huomattavasti pintapuolisemmin.
sitäkin ole miettinyt, et olen jatko-opiskelijana. teen nippuväitöskirjaa ja tarvittavat artikkelit saatan saada kasaan. mut olisko väitöstilaisuus yks katastrofi, kun ei suomessa saa kokemusta suullisista tenteistä. jotain kysyttäessä meikä haluaisi sanoa, et mietin yön yli ja annan huomenna jäsennellyn vastauksen. tai et ainakin saisin tunnin verran muodostaa vastaustani paperilla. olen ollut tällä alalla useamman vuoden, eli kyllä tunnen alaani, mut en siitä huolimatta osaa yhtääkkiseen kysymykseen sanoa kuin jonkin pikkuyksityiskohdan, ja muut asiaan liittyvät seikat tulee mieleen vasta jälkeenpäin. vaan ehkä mua ei sit ole tarkoitettu väittelemään tohtoriksi. jospa suomessa väittelevillä onkin jokin rima, kun joskus joitain väikkäreitä lukiessa tuntuu, et se jossain tapauksissa on hieman matalalla.
projektin päättävään palaveriin olin kyllä valmistautunut hyvin, eli osasin kyllä saamani tulokset. nyt oli vain kyse, et tuloksia oli liian vähän ja huonoja. tai ihmiset sai sen kuvan.
sekin pitää kyllä sanoa, et mua ei hirveästi edes kiinnosta treenata suullista esiintymistä. joillain kursseilla olen ollut, ja osa niistä on ollut ihan ok ja hyödyllisiä. vaan miehelleni kun tänään työpäivän jälkeen valitin kokemastani, niin mieheni ratkaisukeskeisenä ihmisenä heti, et mun pitäis mennä jonnekin kansalaisopiston näytelmäkurssille tai jotain. vaan ei kiitos. toiset on heikompia vaik matikassa, mut tuskin nekään kiusaa itseään ottamalla harrastuksekseen jonkin matikan laskupiirin. tai ehkä masokisteja on olemassa, mut meikä ei ole sellainen. haluan tehdä elämässä sellaista missä olen hyvä ja mikä tuottaa minulle tyydytystä. tutkijan työ on, jos vaan saisi raportoida kirjallisesti ilman suullisia esiintymisiä.
hmm. helpottipa ehkä vähän kun avautui.
Kommentit (35)
Eli jos on vaikka tutkittu jotain tuotetta ja havaittu puutteita eli ei toivottuja tuloksia eikö vika tule korjata tuotteeseen eikä tutkimukseen?
Luinkohan nyt ihan varmasti kaiken oikein?
Ja ap:lle olet ihan tasan tarkkaan oikealla alalla, panettelulta kuullostaa koko homma niinkuin tuossa joku jo ehti sanomaan. Toimeksiantajalla on sitä paitsi ollut mahdollista korjata tutkimussuuntaa, jos olisi sitä halunnut aikaisemmissa väliesittelyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaa ns. akateemiset saavat kaikkein villeimpiä muotoja.
Varmaan alakohtaista, mutta tutkimustyössä pikkutarkkuus harvoin on ratkaiseva siinä, tuleeko hyvää tutkimusta. Esim. tutkimuksen aiheen rajaaminen jne. on paljon tärkempää.
Minunsta myös tutkimusalalla esityksen lennokkuudella ei ole väliä, vaan sillä mitä kirjoittaa ja missä julkaisee.
Mutta sympatiapisteet kaikille jatko-opiskelijoille. Hassumpaa työpaikkaa kuin yliopiston projektit tuskin voi olla.
Itse olen usein teollisuusosapuolena projektikokouksissa, joten olen nähnyt yhtä ja toista.
Usein tutkimuksissa keskitytään aivan epäolennaisiin sivuasioihin, joita sitten viilataan tutkijamaisella huolellisuudella. Sitten suuret ja tärkeät asiat jäävät käsittelemättä.
Hassuinta on, että kun projektikokouksissa tuo esille näitä tärkeämpiä seikkoja, niitä ei kuitenkaan tutkimuksissa suuremmin huomioida. Tehdään ehkä joku pieni selvitys tästä, ja jälleen keskityään " pipertämään" omia sivuvirtoja. Kun näitä esittää vielä introvertti tutkija piipittävällä äänellä, niin ei ihme että saa kuulla totuuden.
Onnistuneet projektit harvoin ovat tutkijavetoisia (=jatko-opiskelijoiden johtamia), vaan ne vaativat mukaansa jonkun senioritutkijan. Tällaisia onnistuneita projektejakin onneksi on, mutta ilmeisesti ap:n projekti ei näihin kuulunut.
Jos aiot tutkijana jatkaa, niin osallistu ihmeessä esiintymiskoulutukseen. Miten muuten luulet pärjääväsi urallasi? Tutkijan työ on jatkotutkinnon jälkeen pääasiassa esiintymistä konferensseissa, luennointia (=esiintymistä opiskelijoille), myyntiä (projektien myyntiä yrityksille) ja muuta vastaavaa. Oma " piperrys" muodostaa ehkä 10-20% työnkuvasta, olit sitten sijoittunut teollisuuteen, tutkimuslaitokseen tai yliopistoon.
tv. ex-yliopistolainen nyk. teollisuuden parissa
Vetäisin yhden tutkimushankkeen läpi tiukalla aikataululla, koska rahoittaja oli sitä mieltä, että suunnitelmasta voi hyvinkin napsaista vuoden verran työpanosta pois. Painoin ihan helkkaristi töitä, tein kaiken vaaditun huolella ja hyvin ja lisäksi kirjoitin muutami ylimääräisiä artikkeleita, koska intoa oli. Artikkelit julkaistiin kohtuullisen arvostetuissa kansainvälisissä julkaisuissa. Sain kiitosta yhteistyökumppaneilta ja työyhteisöltäni, mutta...
rahoittaja piti työtäni heppoisena (eivät edes tunne substanssia) ja ihmetteli, että mihin olen aikani hukannut. Kyllä ketutti!
Työtoverini lohdutti, että ehkä rahoittajan ruokahalu kasvoi syödessä. Nyt oli jo saanut paljon, mutta ajatteli sen olevan ikäänkuin perustaso ja halusi nyt enemmän. Tilanne olisi voinut olla sama, vaikka olisin tehnyt työn huonommin tai vieläkin paremmin.
Tuo on juuri mistä puhuin. Yliopistolla tutkitaan kaikenlaista kiinnostavaa, millä voi hyvinkin olla tieteellistä arvoa.
Mutta jos se ei ole sitä, mitä rahoittaja toivoo, niin silloin on tutkittu VÄÄRÄÄ asiaa rahoittajan kustannuksella.
Tottakai rahoittajan täytyy älähtää tässä vaiheessa. Heidän kannaltaan rahat ovat menneet hukkaan. Vaikka tulokset olisivat kuinka tieteellisesti arvokkaita ja julkaistu Science-lehdessä.
Pitää aina ensin tutkia se, mitä rahoittajat haluavat. Jos aikaa jää, niin sitten loppurahoilla voi tehdä tiedettä. Ja tämä tiedekin pitää esitellä rahoittajalle sen näkökulmasta, että rahoittajakin ymmärtää tieteellisen uutuuden!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on tehtävä tieteellisellä tarkkuudella, muuten tutkija tekee suuren ammatillisen virheen - ammattinsa edustajana hän ei voi tehdä sitä tai hän on vaarassa menettää ammattinsa. Rahoittajat ei tätä aina ymmärrä, he haluavat oikeasti jotain katsauksia tai visiopapereita..
tilaisivat markkinatutkimuslaitoksilta yms. yrityksiltä ne.
ja tohtorin tutkinto on tutkijan ammatillinen tutkinto.
Ei opiskelijan vielä ihan kaikkea tarvitse täydellisesti osata. Eikä tohtori ole mikään ' senioritutkija' vaan hän on tutkijakoulutuksensa loppuun saanut, ei enää jatko-opiskelja!
Hyvä vastaväittäjä muuten antaa isot kysymykset etukäteen. Joten ei niiden ihan tyhjästä pitäisi tulla.
rohkeutta ja sisua nyt vaan, ap!
t. toinen jatko-opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tutkijankin täytyy osata ja uskaltaa vetää johtopäätöksiä siitä, miten tutkimustuloksia voi hyödyntää käytännössä.
Tottakai joskus yritykset lähtevät myös perustutkimuksen rahoittamiseen (jolloin suoraa yhteyttä käytäntöön ei voida löytää), mutta tämän kyllä tietää rahoittaja ja tutkija jo projektin aloituspalaverissa.
Vierailija:
se on tehtävä tieteellisellä tarkkuudella, muuten tutkija tekee suuren ammatillisen virheen - ammattinsa edustajana hän ei voi tehdä sitä tai hän on vaarassa menettää ammattinsa. Rahoittajat ei tätä aina ymmärrä, he haluavat oikeasti jotain katsauksia tai visiopapereita..tilaisivat markkinatutkimuslaitoksilta yms. yrityksiltä ne.
Väitöstilaisuus on tietynlainen julkinen " tentti" , johon ei todellakaan kuulu antaa kysymyksiä etukäteen.
Hyvä väittelijä perehtyy vastaväittäjän taustaan, ja sitä kautta voi miettiä mitä tulee kysymään. Minusta on vilpillistä antaa opiskelijalle kysymyksiä etukäteen.
Hyvä vastaväittäjä kysyy alussa jotain helppoa ja yleistä, jotta keskustelu pääsee käyntiin. Sitten vasta kysellä niitä " perustavaa laatua" olevia kysymyksiä. Mutta ne saa ja niiden kuulukin tulla väittelijälle yllätyksenä.
Vierailija:
Hyvä vastaväittäjä muuten antaa isot kysymykset etukäteen. Joten ei niiden ihan tyhjästä pitäisi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa projektisi on saattanut olla hyvinkin tuloksellinen, tämä tieteellinen käytäntö/kateus on, että loppupeleissä on kuitenkin pakko teilata kaikki, jotka koetaan uhkaksi tai ovat muuten päteviä/lahjakkaita.
Eli tuo " teilaus" saattaa olla ihan vaan merkki siitä, että olet ihan pätevä yksilö/tutkija yhteisössäsi. Oikeastaan juuri siitä se yleensä kertoo. Rankka, osin perusteeton kritiikki muiden tiedeyhteisönne jäsenten parista on hyvin usein merkki tuosta ikävästä kateuden piirteestä. Ei muuta kuin noiden happamien kiusaksikin - jatka projektiasi/väikkäriäsi.
Työelämässä supliikilla pääsee pitkälle. Itsevarma olemus on tärkeintä, vaikkei mitään sisältöä esityksessä olisikaan. Hiljaiset epävarmat jännittäjät jäävät syrjään, eivätkä saa työstään kiitosta. Nuorempana olin itsevarmempi, mutta nykyisin mielellään vetäydyn syrjään, enkä halua olla esillä esittämässä omia raportteja yms. Harmittaa kuitenkin, ettei itsevarmuutta oikein pysty tästä paremmaksi kehittämään, vaikka työkokemusta ja osaamista on kertynyt.
Yritä kuitenkin arvostaa omaa tutkimustasi, koska tiedät itse sen merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mielestäni nyt on aika olla ylimielinen. Tiukkuus, ylimielisyys on tässä tilanteessa paras puolustuksesi. Olet tehnyt työsi ahkerana, ja kollegat kritisoivat sitä. Ok, otat asianmukaista kritiikkiä vastaan, saat joistakin kommenteista varmaan vinkkejä myös väitöskirjasi suuntaviivoihin. Mutta loppupeleissä muista, että myös sinä olet ihan yhtä arvokas tutkija/yksilö tuossa yhteisössä ja näytä omanarvontuntosi niille, se on ihan oikeutettua. Itse yleensä otan kritiikin vastaan, mutta huonosti perusteltuun kritiikkiin vastaan kyllä varsin ylimielisesti tai teen vastakysymyksen tai kysymyksen, jolla mitätöin naurettavan kritisoijan.
Eli pää pystyyn ja luu kurkkuun niille!
Tulos tai ulos. Kaikkien pitäisi painaa (paskallakin liksalla) töitä 20 h/vrk ja ylittää itsensä joka käänteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene nukkumaan, sinä et taida pysyä oikein juonessa :-)
Joissain asioissa kritiikin antaja on oikeassa, jossain ei. Pitää vaan oppia ottamaan vastaan. Niin joutuu muussakin työssä tekemään. Toki se aikaansaa tunteita, joita voi purkaa vaikka täällä. :)
Jos välipalavereissa sinulle ei ole selkeästi kerrottu, että tutkimuksesi on riittämätön, niin miten olisit voinut toimia jotenkin toisin? Tutkimustyö on AINA epävarmaa, mutta se hyvä puoli siinäkin on, ettei se koskaan mene täysin hukkaan: sekin on tulos, että hypoteesi oli väärä.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle, ja toivottavasti osaat myös nauttia työsi tuloksista jossain vaiheessa :)
Se on totta, että yksikään suomalainen tutkimusinstituutti/yliopisto ei kykene ylläpitämään enää minkäänlaista muuta tutkimusta kuin tuloksellista tutkimusta (profiloidutaan kansainvälisesti, kaikki provinssi-juttu on historiaa, referee-tasoisia, kansainvälisiä julkaisuja jne.), ja se on ihan oikein.
Mutta silti tiedeyhteisön sisällä pelataan kuitenkin aina juuri tuota lapsellista henkistä kamppailua. Vaikka edessä seisoisi ns. nero, tiedeyhteisö lynkkaa hänet kyllä - ainakin aluksi.
Rouva tai herra taitaa kuulua niihin, jotka ns. kärkevien mielipiteiden edessä, tuntevat kuin surkastuvansa... näkevät aina ainoaksi vaihdoehdoksi heittää jotain vastaavaa, kuten alatyyliin " taidat olla siivooja" . Yleensä silloin, kun eivät paukut riitä kunnon argumentointiin. Opettelepa, poikaseni tai tyttöseni, keskustelun, dialogin taito ensiksi ja " tulkitse" vasta sitten kuka on siivooja ja kuka ei.
Kaikki kunnia siivoojille, muuten.
23:
> Jos tiedät että taipumuksesi on keskittyä yksityiskohtien
> nyhertämiseen, eikö silloin kannattaisi panostaa laajempaan
> näkökulmaan.
omasta mielestäni kykyni ovat melko rajoittuneet. kykenen huonosti laajoihin näkökulmiin. yksityiskohtien katson olevan vahvuuteni. mieluummin haluaisin kehittää hommaani siihen suuntaan, että tekisin töitä, joissa pikkutarkkuudesta on hyötyä. tutkijan ammatti on mielestäni sellainen. vaan tällä kertaa en siitä kuitenkaan saanut erityisen hyvää palautetta. tai sain, että se osuus, jota olin nyhertänyt huolella ja pitkään, oli hyvä, mutta pitäisi olla enemmän saman tasoisia tuloksia.
ap