Onko yksinhuoltajilla erilaiset kriteerit uudelle kumppanille kuin mitä lapsettomilla sinkuilla on?

Vierailija kirjoitti:

yh:lle mies tulee aina lasten jälkeen. 

mitään kovin syvällistä tai pitkäkestoista suhdetta yh:sta ei siksi kannatakaan odottaa. eihän ne todistetusti sovellu kestävään parisuhteeseen edes niiden miesten kanssa, joiden kanssa ovat tähän mennessä valinneet tehdä lapsia.

niimpä, ja mitä iloa on jostain yh-naisesta, ei mitään kahden keskistä aikaa, ei ole seksiä kuin joskus, ei ole parisuhde aikaa että voi tutustua kunnolla ja ei voi muuttaa yhteen asumaan kuin joskus vuosikymmenien päästä. minä ainakin haluan tuntea oman kumppanin hyvin enkä vaan pintapuolisesti vähän. 

Yh:t voi tapailla toisia samanlaisia. Myös mies voi olla yh.

Minä ainakin olenmuutaman kerran saanut pakit jo viestittely vaiheessa Tinderissä, kun olen vuoroviikkoisälle kertonut haluavani viettää aikaa vain kahden kesken ilman kummankaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla aika hölmö jos haluaa lapsipuolia

 

Mitä tarkoitat?

esim sitä, ettei kukaan mies halua toisen miehen lapsien elättäjäksi ja autokuskiksi

Aika moni mies elää hyvin tyytyväisenä isäpuolena

On. Lapsettomana sinkkuna haluaisin ensisijaisesti lapsettoman sinkun, jonka kanssa perustaa ydinperhe, tai vähintäänkin miehen, joka haluaa vielä lisää lapsia.

Yh:na (tai tarkalleen sanottuna lähivanhempana), ne iskät menee etusijalle, koska 1. ymmärtävät omaa tilannetta paremmin kun heilläkin on lapsia 2. eivät enää haikaile ydinperhettä, koska yh:n kanssa ei onnistu ja 3. jos haluavat vielä lapsia, ymmärtävät mitä se on, kun lapsia on entuudestaan.

Itseä ei haittaa tapailla lapsettomiakin miehiä, koska heillä on paremmin aikaa deittailulle kuin muilla vanhemmilla, mutta heidän kanssa ei voi keskustella lapsiperhearjesta, joka on iso osa omaa elämää ja tuntuu aina siltä, ettei saisi lapsista puhua ihmiselle, jolla niitä ei ole. Muiden vanhempien kanssa helpompi löytää yhteinen maaperä - sitten kun vaan löytyisi sitä kuuluisaa yhteistä aikaakin.

Molemmissa omat puolensa, mutta kyllä: se mitä halusin nuorena sinkkuna on hyvin eri asia kuin mitä nykyään haluan kumppanissa. En etsi isää lapsilleni, koska heillä on jo isä, mutta samassa tilanteessa oleva mies, jonka kanssa voi jakaa hyvät ja huonot puolet. Minua ei haittaa olla toisen lasten kanssa, ja odotan samaa kumppaniltani, että hyväksyy myös minun lapset. Ei mitään vuoroviikkodeittailuja, vaan koko paketti molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yh:lle mies tulee aina lasten jälkeen. 

mitään kovin syvällistä tai pitkäkestoista suhdetta yh:sta ei siksi kannatakaan odottaa. eihän ne todistetusti sovellu kestävään parisuhteeseen edes niiden miesten kanssa, joiden kanssa ovat tähän mennessä valinneet tehdä lapsia.

 

niimpä, ja mitä iloa on jostain yh-naisesta, ei mitään kahden keskistä aikaa, ei ole seksiä kuin joskus, ei ole parisuhde aikaa että voi tutustua kunnolla ja ei voi muuttaa yhteen asumaan kuin joskus vuosikymmenien päästä. minä ainakin haluan tuntea oman kumppanin hyvin enkä vaan pintapuolisesti vähän. 

Yh:na minulla on kolmena päivänä viikossa vapaata ja nykyisen tapailumiehen kanssa jokaisella vapaalla on myös seksiä. Väitän, että sitä on jopa enemmän kuin joillain jatkuvasti yhdessä asuvilla.

Ja yhteen voi muuttaa, jos hyväksyy koko paketin, eikä pelkästään naista. Pitkää suhdetta ei tietenkään saa, jos ei lapsia hyväksy. Sitten kannattaa etsiä lapseton kumppani.

Yh on vähän niinkuin kerjurin asemassa siinä missä sinkulla on varaa asettaa ehtoja ja vaatimuksia. Mutta kaikille on sopiva mätsinsä, jotkut miehet haluavat nimenomaan yh:n koska haluavat harjoitella isyyttä ja pitävät lapsista. Naisissa tämä on varmaan aika paljon harvinaisempaa. Miehillä biologia ei ole niin tarkka, että onko tuo oma vai toisen lapsi, sillä mitä lähemmäs apinoita mennään niin sitä vähemmän koirailla oli tietoa siitä, kuka on isä, ja siksi kaikki miehet osallistuivat koko kylän lasten hoitamiseen. Kriittisempää oli se, onko lapsen emo antanut itselle pimsaa. 

Näin pitkän linjan hyvin toimeentulevana sinkkunaisena taas voin paljastaa, että rima alkaa olla taivaissa, eli jos haluaa eläintouhuja eli panemisia ja lapsia, niin melkeinpä kannattaakin sijoittaa sellaiseen joka on jo sille tasolle jumahtanut 

Exä tulee aina mukana joten mulle kelpaa vain lapsettomat sinkut.

Vierailija kirjoitti:

Yh on vähän niinkuin kerjurin asemassa siinä missä sinkulla on varaa asettaa ehtoja ja vaatimuksia. Mutta kaikille on sopiva mätsinsä, jotkut miehet haluavat nimenomaan yh:n koska haluavat harjoitella isyyttä ja pitävät lapsista. Naisissa tämä on varmaan aika paljon harvinaisempaa. Miehillä biologia ei ole niin tarkka, että onko tuo oma vai toisen lapsi, sillä mitä lähemmäs apinoita mennään niin sitä vähemmän koirailla oli tietoa siitä, kuka on isä, ja siksi kaikki miehet osallistuivat koko kylän lasten hoitamiseen. Kriittisempää oli se, onko lapsen emo antanut itselle pimsaa. 

Näin pitkän linjan hyvin toimeentulevana sinkkunaisena taas voin paljastaa, että rima alkaa olla taivaissa, eli jos haluaa eläintouhuja eli panemisia ja lapsia, niin melkeinpä kannattaakin sijoittaa sellaiseen joka on jo sille tasolle jumahtanut 

Vai että kerjurin asemassa 😅 kaikkea sitä näkee

Lapseton on lapsen omaavan kanssa vain siksi aikaa kun löytää toisen lapsettoman.

Lapsen omaava ei voi tuoda minkäänlaista sisältöä lapsettoman elämään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton on lapsen omaavan kanssa vain siksi aikaa kun löytää toisen lapsettoman.

Lapsen omaava ei voi tuoda minkäänlaista sisältöä lapsettoman elämään.

Kuinka niin? Mun kumppani on upein ihminen jonka kanssa olen koskaan ollut, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. 

Yh voisi kertoa olevansa yh. Säästyisi molempien aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Yh voisi kertoa olevansa yh. Säästyisi molempien aikaa.

No se on kyllä todella tympeää, jos jättää aluksi kokonaan kertomatta lapsista. 

Mies petti ja heitin pihalle, jäin 3 lapsen kanssa yksin. Kyllä oma ajatus ja pelko oli, että en enää kelpaa kenellekään. Ja itsekään en mielellään haluaisi hoidella toisten lapsia, joten ymmärrettävästi ajattelin, että markkina-arvo on pohjamudissa. 

Omat kriteerit oli aluksi siis todella vaatimattomat. Kumppania kaipasin, en lapsille isäpuolta. Ne isämiehet, joita treffailin, puhuivat vain lapsistaan - ja itse halusin ajatella jotain ihan muuta kuin lapsia Joten aloin tapailla vähän nuorempia, lapsettomia miehiä (itse olen tehnyt lapset onneksi aika nuorena). 

Yllätyksekseni vientiä oli kyllä paljon, eikä lapset tai yh-mutsius ollut koskaan ongelma, muut asiat veivät erilleen.

Nykyinen puolisoni oli hänkin lapseton kun tavattiin. Ja uskoisin, että jos olisin tavannut hänet ennen lapsia, olisin varmasti ihastunut ihan yhtä lailla. 

En tiedä vaikuttaako asiaan se, että olen ja olin omilla ansioillani hyvin toimeentuleva - minulla oli yh-aikoinakin oma talo, uusi auto jne.

 

Totta. Pitää ottaa lapsen tarpeet ja turvallisuus huomioon. Sinkkuna pyörisin jännämiesten kanssa. En voi lähteä esim. matkalle ex-tempore, koska koulun loma-ajat. 

Minä tein vuoroviikkovanhempana 42-vuotiaana kriteerilistan miehelle. Ei, todellakaan en etsinyt isää lapsille. 1/15 kriteeristä liittyi lapsiin tyyliin tulee toimeen lasteni kanssa.

Löysin kriteereitä vastaavan miehen 45-vuotiaana. Nyt naimisissa 13 vuotta.

Et sää mua voi käskeä, et ole minun vanhempi etkä ole yhtään mitään. Kiva lause, eikös vain ja vain odottaa tulemistaan jos sotkeutuu yksinhuoltajaan.

En ole koskaan valinnut kumppania. Kyllä se on niin kuin osunut kohdalle. Tapailuvaiheessa sitten katsoo miten sujuu. Nk "kriteerit" on ei päihteiden käyttöä. Toistahan ei opi tuntemaan kuin vuosien aikana, joten arpapeliä se on, ihan sama onko varattu tai sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Et sää mua voi käskeä, et ole minun vanhempi etkä ole yhtään mitään. Kiva lause, eikös vain ja vain odottaa tulemistaan jos sotkeutuu yksinhuoltajaan.

Noin tapahtuu, jos vanhempi ei kanna vastuuta omista lapsestaan. Siksi uusperheessä biologisen vanhemman pitää kantaa vastuu kasvattamisesta, hoitamisesta ja viihdyttämisestä. Uusperheen muotutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta, ja sitten vasta voi toimia toisin. 

Tämä oli meidän periaate, kun yhteen muutimme. Jos vain mahdollisesti, kierrätimme käskyt biologisen vanhemman kautta. Eli jos lapsi ei omalla vuorollaan ollut tyhjentänyt astianpesukonetta, niin äitipuoli ei siitä puhunut. 
Joskus, hyvin harvoin tosin, tuli tilanne, jolloin puutuin asioihin suoraan. Ja vasta muutaman vuoden jälkeenkin.

Olen tuo, joka on ollut 13 vuotta uusperheessä. Enää yhtään lasta ei asu kotona, mutta en ikinä, en kertaakaan, kuullut tuota lausetta, että sä et oo mun vanhempi.

Tietenkin asian pitää olla niin. Jokainen ottaa puolison niillä kriteereillä, mitä itsellä on tarjota vastineeksi. Tosin kaikki eivät ymmärrä sitä, että kaikkien miesten kanssa ei kannata tehdä lapsia eikä ainakaan heti hankkiutua raskaaksi (kun toista ei edes kunnolla tunne), jos ei halua päätyä suurella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Sinkku voi ottaa hieman huithapelinkin halutessaan, yh ei, jos ajattelee vähänkään lapsiaan.