Lue keskustelun säännöt.
IM teko. Ei meitä nuorempia tarvita mihinkään.
08.01.2026 |
Ite oon suunnitellu itsemurhan täällä. Olen kolmekymppinen nainen. Olen vain kuorma ja riittämätön.
Työttömiä syyllistetään kuoliaaksi eikö rahat riitä elämiseen vaikka elämähallinta on kunnossa. Ei tää oo elämä kun yhteiskunta ja normaali elämä on saavuttamattomissa.
Teen vaa palveluksen kaikille et poistun niin en jää kuluttaa teidän hapet.
Tää loputon epävarmuus ja stressi mitä on ollut koko aikuisiän aikana on liikaa.
Ei mitään menetettävää enää.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ihmeessä. Nyt haet ittelles apua. Ota vaikka tää tekstisi avuksi. Sulla on vielä koko elämä edessäsi. Muutat vaikka ulkomaille, niinkuin ne muutkin nuoret.
Ei työttömyys ole sinun vikasi. Suomalaiset on herkkäuskoisia ja äänestää huonoja vaihtoehtoja. Ei se ole sinun syy.
Lapseton tatuoitu sinkku, ylipaino, ja niitit naamassa ja shokkitukka.
🤔👀menikö oikein
Voi kultapieni, nyt ota yhteyttä sinun terveyskeskukseen ja haet tukea. Ei kukaan täysijärkinen täällä maailmassa ajattele teistä nuorista noin.
Kyllä ne asiat siitä järjestyy, nyt on vaan synkkä vaihe. Mutta se on vaihe vain.
Iso halaus täältä mummi-ikäiseltä, olet tärkeä ja tarvittu, ja minä mielelläni jaan happeni kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos vain ryhtyisit normaaliksi?
Vierailija kirjoitti:
Harkitsisin muuttoa pois Suomesta ja koittaisi vielä kerran.
millä voimilla, päällä ja rahalla? Oon 36 ja aivan hermorauniona. Mennyt maku koko tästä sirkuksesta nimeltä yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä. Nyt haet ittelles apua. Ota vaikka tää tekstisi avuksi. Sulla on vielä koko elämä edessäsi. Muutat vaikka ulkomaille, niinkuin ne muutkin nuoret.
Ei työttömyys ole sinun vikasi. Suomalaiset on herkkäuskoisia ja äänestää huonoja vaihtoehtoja. Ei se ole sinun syy.
mikä elämä edessä? Loputon selviytymisen suo tää on ollut koko aikuisiän. Ei enää riitä että teet kaiken oikein. Hto kun ette ymmärrä ettei nykyään voi mihinkään vaikuttaa.
Aloituksesta tulee vaikutelma, että ap ajattelee muiden pääsevän elämässä helpolla.
Me 70-luvun alkupuolella syntyneet olemme melko helpolla saaneet aina töitä, se on totta. Mutta meidän nuoruudessa esim. koulukiusaamisesta tai vaikeista perheoloista tuskin edes puhuttiin. Mun vanhemmat joi ja kännipäissään(kin) riitelivät rajusti, sekä pahoinpitelivät toisiaan ja meitä lapsia. Raha oli tiukassa, koskaan ei käyty ulkomailla lomilla eikä juuri kotimaassakaan. Mulla oli teininä tasan yhdet farkut. Ja niin edelleen.
Kaikki tuo jäi kuitenkin taakse kun opiskeli, etsi töitä ja muutti töiden perässä yksin toiselle puolelle Suomea. Seuraava ponnistus olikin ero välivaltaisesta narsistista, ja hengissä selviäminen töissä vuosia asiattomasti käyttäytyvän esimiehen alaisena. On lähimmäisten traagisia kuolemia, on vakavia sairastumisia.
Mieleen ei ole koskaan tullut, että tästä elämästä lähteminen olisi vaihtoehto. Meille annetaan vain yksi elämä, eikä paluuta ole, jos omaehtoisesti hiippakuntaa vaihtaa.
Harkitsisin muuttoa pois Suomesta ja koittaisi vielä kerran.