Onko täällä muita jotka uskoo kuoleman jälkeiseen elämään
Tuntuu että tällä palstalla on kovin vähän meitä. Tosin disclaimerina nii en Usko itekää täysin varmuudella, eli mullakin on epäilykseni, mutta kuitenkin jollain lailla uskon ja pidän kiinni siitä toivosta että se on olemassa.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Me ihmiset olemme sieluja ihmiskehossa. Kun keho kuolee, sielu palaa henkimaailmaan sille tietoisuuden tasolle, värähtelyn tasolle, joka vastaa hänen värähtelyään. Fysiikkaa ymmärtävät tietävät, että kaikki on energiaa, hiukkasia, atomeja..., kaikki värähtelee.
Sielu voi kuolemansa jälkeen valita, syntyykö hän uudelleen maapallolle vai haluaako hän syntyä eri paikkaan, eri olennoksi. Mutta puuksi, eläimeksi tai kasviksi ihmisen sielu ei synny. Eläin saattaa sielunkehityksessään päästä siihen pisteeseen, jossa hän on niin kehittynyt, että voi syntyä seuraavan kerran ihmiseksi.
Kehomme kuoleman jälkeen tapaamme omaisemme, läheisemme, ystävämme, lemmikkimme jne. Se on ihanaa.
Tuomiosta. Me itse tuomitsemme itsemme kehomme kuoleman jälkeen, jolloin tulee ns elämäntarkasteluvaihe, jossa käymme läpi henkioppaidemme kanssa sitä, miten elämämme meni. Tuliko toimittua oikein. Toteutimmeko sielunsuunnitelmaamme jne.
Jos olemme toiminineet julmasti tai yleensäkin pahasti toisia kohtaan, saamme mahdollisuuden opinläksyjen kautta oppia asiasta lisää syntymällä seuraavassa elämässä ihmiseksi, joka joutuu kokemaan samoja raskaita asioita, mitä olemme itse aiheuttaneet jollekin tai monille edellisessä elämässämme. Siinä toteutuu karma, mutta ei rangaistuksen, vaikka siltä se ehkä tuntuu, vaan oppimisen ja sielun kehittymisen tarkoituksella.
Ja meillä on myös mahdollisuus joka elämässä kääntää käytöksemme parempaan, kun huomaamme, että jokin toimintatapamme ei ole ystävällinen, vaan esim. perustuu itsekkyyteen, ahneuteen, ilkeyteen jne. Jos tiedostamme itsessämme sellaista, voimme parantaa tapamme, pyytää muilta anteeksi ja alkaa toimia paremmin. Ei tarvitse rypeä loputtomiin syyllisyydessä, vaan riittää, että ei enää toimi pahasti, vaan toimii jatkossa paremmin. Sielu on oppinut läksynsä siltä osin.
Suosittelen lämpimästi, että jokainen yrittäisi toimia oikein ja hyvyyden periaatteella. Kannattaa kohdella muita ihmisiä ja eläimiä siten kuin toivoisit, että sinua kohdellaan. Kauniisti ja empaattisesti, rakkaudella ja hyvyydellä.
Ymmärrän, etteivät kaikki voi tätä uskoa, mitä kirjoitin, ja se on täysin ok. Jokainen on omalla elämänpolullaan ja sielun kehityspolullaan tietyllä tapaa oikeassa kohdassa. Iloa, rakkautta ja terveyttä toivon kaikille.
______________
Olen opiskellut noita asioita tiiviisti vuodesta 1985 alkaen ja tullut tuohon samaan tulokseen. Hyvin kerrottu tärkeimmät asiat ja kirjastossa on valtava määrä kirjoja aiheesta, jos se kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä kuoleman jälkiesessä elämässä tapahtuu? Jos elämä on ikuinen kuoleman jälkeen, niin mitä ihmettä siellä tapahtuu? Eikö jonkun miljoonan vuoden jälkeen siellä paratiisissa jo kyllästytä?
Siksi mekin olemme olemassa fyysisessä muodossa. Kaiken tietoisuudella, jota voi kutsua vaikka lähteeksi, tuli tylsää ja päätti luoda tämän universumin ja miljoonittain lisää. Jokainen sielu on vain pirstale yhtä ja samaa tietoisuutta ja rakkautta. Mikään ei koskaan kuole vaan on aina olemassa, ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, ei minua tarvitse lahjoa taivaalla eikä pelotella helvetillä että käyttäytyisin ihmisiksi.
Miten nuo liittyvät toisiinsa? Olen aina käyttäytynyt ihmisiksi, ennen uskoontuloa jo, ja vaikken uskonut helvettiin. Eikä usko helvetin olemassa oloon ole vaikuttanut käytökseeni.
Niinhän tuo edellinenkin kirjoittaa. Käyttäytyy ilman ukaasejakin.
Ihmisille on määrätty kerran kuoleminen ja sen jälkeen tulee tuomio. Toiset pääsevät Jumalan Taivaalliseen valtakuntaan ja toiset tuomitaan kadotukseen.
Olen pahoillani, mutta olet väärässä.