Mieheni urotyö eilen...

Ihmettelin vaan että joku pitää ihmeellisenä asiana sitä että, mies poistaa kusiset lakanat sängystä?



Mun mies on töissä kello yhdeksästä ilta seitsämään. En sen jälkeen enää kotitöitä tarvitse ruveta tekemään, se riittää että on lasten kanssa. Mä olen päivät kotona joten mä mielelläni hoidan myös kotia. Viikonloppuisin mies kyllä tekee niitä kotitöitäkin, että sellaista..

Ei se nyt niin vaativaa hommaa ole, etteikö mieskin siitä selviäisi. En ole sen kummemmin kiitellyt, ellei ole sattunut sopivasti pesemään juuri niitä vaatteita, joita itsekin olin ollut aikessa seuraavaksi pestä.



No joo, mies pesee myös astioita, imuroi, kopistelee mattoja, pyyhkii pölyjä, vaihtaa lakanoita jne. Vessanpesusta se ei tykkää eikä lattioiden luuttuamisesta, mutta se sallittakoon (itse en juurikaan välitä tiskien parissa puuhailusta, joten jako menee ihan ok).

mutta huomaan, että meillä ainakin alkaa vanhemmiten (oltu yhdessä kymmenisen vuotta) jakautua hommat, vieläpä aika perinteisesti naisten ja miesten töihin. Esimerkiksi minä ostan kaikki lasten vaatteet ja huolehdin niiden kierrätyksestä (mitä säästetän kuopukselle, mitä annetaan pois, mitä viedään talvisäilöön jne.) Ja mies huolehtii täysin auton huollosta, renkaiden vaihdosta, pesusta jne.



Viime aikoina pyykinpesu ja ripustus on vaivihkaa jäänyt mulle, teen noin 80 % pyykkihuollosta. Tosin napinompelut yms. pikku korjaukset tekee 100 % mies.

Minä olen koti-isä teen valtaosan kaikista kotitöistä, lisäksi puutarha ja kahden auton huollot. Sun miehes on siirtynyt sulle äidiltään avuttomana, etkä ole saanut lalluksesta mitään irti. Veikkaan että ei kai kummoinen oo sängyssäkään.

eli pyykin ripustus ei ollut urotyö sinänsä, mutta jos se ei kuulu miehen normaalihommiin, niin kyllä se sitten oli reippasti tehty.



MInä ainakin pitäisin itseäni sankarina, jos pesisin ja vahaisin auton oma-aloitteisesti ja vaihtaisin vielä renkaatkin. Ja mieheltä olisi uroteko hankkia lapsille vaikka uudet talvihaalarit ja kengät oma-aloitteisesti, kun se ei kuulu sen " tehtäviin" .

Se oli tosissaan sitä mieltä, että mun olisi pitänyt tulla hieromaan sen munaa housujen läpi kiitokseksi.

Olen vain iloinen moisesta osallistumisesta. Se kyllä vähän sisimmässä kiehuttaa ettei viitsi suoristaa niitä vaatteita vaan ovat sitten tuhannen ryppyisiä aamulla. Käyn yleensä vaivihkaa pahimmat oikomassa..

Miehelleni sen sijaan ei. Hän pesee pyykkiä siinä missä minäkin (kumpi nyt ehtii), silittää itse paitansa ja tekee ruokaa useammin kuin minä. Itse tykkään heilua imurin ja mopin varressa, sitä mieheni taas inhoaa -homma siis toimii :)

Mutta minä yleensä pesen pyykit. Kerran hän kuitenkin joutui huolehtimaan pyykinpesusta (olin sairaalassa) ja oli silminnähden ylpeä itsestään, kun oli niin hyvin ja tehokkaasti hoitanut pyykinpesun. Jotenkin sain kuvan, että hän ajatteli, että hän pystyisi ihan hyvin yksinkin hoitamaan huushollin.

Tällänen " alistettu" muslimimiehen vaimo. Mies hoitaa meillä silityksen, mulle jää nuo pyykit koneeseen ja sieltä kuivuriin -hommat. Mies tekee 60% ruuista. Mies pesee lattiaa siinä missä minäkin ja siivoaa kissanhiekkalaatikon jne.

sellaista positiivista ylpeyttä ja iloa omasta teostaan, niin voi siihen yhtyä, ja jos sitä kokisi enemmän ihan perusasioista, siivoamisesta, ruoanlaitosta, huonekalujen kokoamisesta, niin varmasti olisi elämä onnellisempaa.



Pitää yrittää itsekin...