Toistuva masennus, hoito ei auta ja psykoterapiaan ei mahdollisuutta
Tämä on minun 4. masennusjakso. Olen käynyt psykoterapian kelan maksamana, loppui päälle 3 vuotta sitten.
Sain päivystyksessä masennuslääkkeen. Ei ole auttanut. Voi seuraavana arkipäivänä taas kerran tiedustella, onko terveysasemalla vapaita aikoja. Päivystyksessä eivät vaihda lääkitystä. Hankalaa on, että minulla on ollut aiemmin 4 eri masennuslääkettä siis eri masennusjaksoilla ja mistään niistä ei ole ollut apua.
Parhaiten on auttanut keskustelutuki parin viikon välein ja aika. Sekä psykoterapialla oli usean vuoden oireeton.
Nyt olen kerran tehnyt hoitajan kanssa masennuksen omahoito ohjelmaa ja toinen tapaaminen vielä tulossa.
Tuntuu tosi typerältä. Teen jo päivittäin rentoutusharjoituksia ja en ota ajatuksia tosina. Silti mieli tuottaa negatiivisia mietteitä. Yritän tehdä asioita ja liikkuakin.
Tietysti piristyisin ja jaksaisin jos saisin valita!
Hoidon seuraava askel on lääkityksen vaihto ja nettiterapia. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapiat/masennuksen-nettitera…
Mielestäni tuokaan ei vaikuta erityisen hyödylliseltä.
Nettiterapian jälkeen voin saada hoitajalta 3 kertaa lyhytterapiaa. Sitten loppuu mahdollisuudet. Alue ei tarjoa ostopalveluna psykoterapiaa ja kuntoutuspsykoterapiaa en voi saada yli vuoteen aikanaan.
En usko, että minulla on kaksisuuntainen, sillä en ole huomannut edes mitään hypomaniaksi laskettavia jaksoja. Mutta olisiko psykiatrikäynnistä iloa jos itse maksaisin?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää saada lääkitys kuntoon. Plus-terveyden kautta psykiatri soitteli käynnin jälkeen joka 2 viikko, kun hiottiin lääkitystä. Näin siis kesästä lähtien. Nyt alkaa olla lääkkeet kohdillaan. Psykiatri on soittanut yli 10 kertaa minulle. Näin se pitää tehdä.
Nyt siis Brintellix 15 mg ja apriazole 5 mg ja Doxepin 3 mg. Aluksi olin ihmeissäni, kun kokeiltiin eri annoksia ja lääkkeitäkin ja psykiatri soitti aina perään. Mutta ihan hemmetin hyvä!
Ja puhelut ajan mukaan, yleensä lasku noin 20 €. Rupesi usko itseltäkin välillä loppumaan, mutta psykiatri piti tarkkaa kirjaa olotiloistani. Ei sitä itse muista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan hyviä vinkkejä on tässä tullutkin. Pari vähän haastavampaa tässä lisäksi, mutta harkitse:
1. Lopeta tai ainakin vähennä oman itsesi ja mielialojesi ympärillä pyöriminen jatkuvasti! Ala rakentaa minäkuvaasi jokin muun kuin 'masentuneen' tarinan ja identiteetin pohjalta!
2. Suuntaudu toisiin ihmisiin ja lopeta omiin asioihisi juuttuminen. Auta ja tue toisia ihmisiä. Takuulla on muita, jotka hyötyvät sinusta, jos maltat lopettaa omassa lätäkössäsi rypemisen!
Toiset ihmiset usein huijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää saada lääkitys kuntoon. Plus-terveyden kautta psykiatri soitteli käynnin jälkeen joka 2 viikko, kun hiottiin lääkitystä. Näin siis kesästä lähtien. Nyt alkaa olla lääkkeet kohdillaan. Psykiatri on soittanut yli 10 kertaa minulle. Näin se pitää tehdä.
Nyt siis Brintellix 15 mg ja apriazole 5 mg ja Doxepin 3 mg. Aluksi olin ihmeissäni, kun kokeiltiin eri annoksia ja lääkkeitäkin ja psykiatri soitti aina perään. Mutta ihan hemmetin hyvä!
Ja puhelut ajan mukaan, yleensä lasku noin 20 €. Rupesi usko itseltäkin välillä loppumaan, mutta psykiatri piti tarkkaa kirjaa olotiloistani. Ei sitä itse muista.
Lääkkeet on ihan oma juttunsa. Milloin on psykoosi, mania, kaksisuuntainen jne. Eri lääkkeet eri annoksilla ja keskenään toimii eri tavoin. Kokeilemalla selviää. Se on vaan raskasta ja kaikista lääkkeistä tulee haittavaikutuksia.
Joo suosittelen makaronin tilalle keitettyjä juureksia.
Minulla menee veto veks vehnäjauhoista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan hyviä vinkkejä on tässä tullutkin. Pari vähän haastavampaa tässä lisäksi, mutta harkitse:
1. Lopeta tai ainakin vähennä oman itsesi ja mielialojesi ympärillä pyöriminen jatkuvasti! Ala rakentaa minäkuvaasi jokin muun kuin 'masentuneen' tarinan ja identiteetin pohjalta!
2. Suuntaudu toisiin ihmisiin ja lopeta omiin asioihisi juuttuminen. Auta ja tue toisia ihmisiä. Takuulla on muita, jotka hyötyvät sinusta, jos maltat lopettaa omassa lätäkössäsi rypemisen!
Olen ollut masennusjaksojen välissä kokonaan terve/oireeton ja silloin elämä on ollut hyvää.
Mielestäni en ryve oloissani, mutta silti tuntuu pahalta ja olen todella väsynyt.
Olen yhdistystoiminnassa mukana sen verran jaksan. Otin tuossa naapurin lapsia hetkeksi hoitoon kun perheessä oli akuuttia surua. Mutta ei minusta ole mummoja ulkoiluttamaan tai kauppa-avuksi (eikä kiinnosta) ja en todellakaan jaksaa muita mielenterveystapauksia auttaa.
Ketjussa näyttää olevan puolet ja puolet omakohtaista neuvontaa ja ihan hyvän oloisia vinkkejä ja puolet suunnillee käskee aloittajaa ryhdistäytymään ja unohtamaan pahan olon ja aloittamaan maratonit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli masennus on traumapohjainen, kannattaa kokeilla EMDR-hoitoa. Siinä saa avun huomattavasti nopeammin kuin keskusteluterapiassa.
Ei mitään hyväksikäyttöä tai onnettomuutta eikä semmosta.
Äidilläni oli psyykkinen sairaus ja ei osannut tukea minua. Saattoi joskus pilkata itkusta kun itkin vaan kun oli niin paha olla.
ÄLKÄÄ HANKKIKO LAPSIA JOS ETTE NIITÄ OIKEASTI HALUA TAI PYSTY PITÄÄ NIISTÄ HUOLTA
Itse heitin hevonhelvataan masennuslääkkeet sen jälkeen, kun olin saanut niistä merkittäviä vieroitusoireita. Tässä vaiheessa hoksasin, etten enää edes siedä masennuslääkkeitä mitä minulle määrättiin, koska hermostoni herkistyi vieroituksesta sen verran ja oli sekaisin muutenkin vieroitusvaiheessa. Aloin hoitaa itseäni käytännössä syömällä terveellisesti ja terapialla. Pitämällä säännöllistä päivärytmiä ja pitämällä toimintakyvystä kiinni. Välillä on masentavampia jaksoja, mutta selviän niistä korjaamalla elintapoja, lepäämällä, keskustelemalla asioista, sallimalla itseni kokea tunteita ja miettimällä, että masennus voi olla luonnollinenkin reaktio elämäntapahtumiin ja liikaan stressiin. Minulla oli vakavan masennuksen diagnoosi.
Minulla ollut masennus 30 vuotta, diag vaan pitkäaikainen masennustila. En ole päässyt terapiaan, lääkkeitä vasn käyttänyt. Kaikki opinnot jääneet kesken. Olen yh ja pitkäaikaistyötön. En edes jaksa hakea hoitoa enää. Hienoa että olet päässyt terapiaan kaikki eivät pääse koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse heitin hevonhelvataan masennuslääkkeet sen jälkeen, kun olin saanut niistä merkittäviä vieroitusoireita. Tässä vaiheessa hoksasin, etten enää edes siedä masennuslääkkeitä mitä minulle määrättiin, koska hermostoni herkistyi vieroituksesta sen verran ja oli sekaisin muutenkin vieroitusvaiheessa. Aloin hoitaa itseäni käytännössä syömällä terveellisesti ja terapialla. Pitämällä säännöllistä päivärytmiä ja pitämällä toimintakyvystä kiinni. Välillä on masentavampia jaksoja, mutta selviän niistä korjaamalla elintapoja, lepäämällä, keskustelemalla asioista, sallimalla itseni kokea tunteita ja miettimällä, että masennus voi olla luonnollinenkin reaktio elämäntapahtumiin ja liikaan stressiin. Minulla oli vakavan masennuksen diagnoosi.
Olen hoksannut tavan buustata mielialaani elintavoilla. Vitamiini- ja mineraalirikas ruokavalio, aminohappoja lihasta ja muista hyvistä proteiininlähteistä, kalansyöntiä (omega3) oliiviöljyä, paistan kookosöljyssä ja voissa, ja paljon värikkäitä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Pähkinöitä, palkokasveja jne. Pääpaino vähäprosessoidulla ruoalla. Jos jotain vältän on kofeiini, keinotekoiset lisäaineet, gluteeni (aiheuttaa itsellä aivosumua) ja monet siemenöljyt. Sokerilla saa kyllä tilapäistä energiaa mutta oikea jaksaminen ei lähde sokerinmättämisestä. Yritän huolehtia suoliston hyvinvoinnista esim hapankaalta syömällä ja prebiooteilla. Kurinalaisuus tuo itselleni ainakin enemmän onnea kuin minkä sattuu mättäminen. Viimeisin projektini on ollut jättää valkoinen sokeri mahdollisimman paljon pois joksikin aikaa vaikka uskon toki myös siihen että jos syö pääosin kunnolla, herkutellakin voi.
Liikkumista hermostoa kuunnellen. Lepoa. Tunteiden kohtaamista ja sisimmän kohtaamista ja sanoittamista. Siinäpä on kaava millä selätän masennukset nykyään. Hyväksyn sen että välillä vaivun alakuloon. Thats me ja uskon että lääkkeetkin on pitemmän päälle pitkälti plaseboa masikseen ja menettävät tehoaan. Ikuisestiko olisin jossain lääke merry go roundissa? Siksi olenkin päättänyt kokeilla masennukseeni elämäntapahoitoa, koska en usko, että olisi mitään pysyvää lääkeratkaisua kohdallani, koska lääkkeitä on tutkittu lyhyemmän aikaa ja omat kokemukseni niiden pitkän ajan turvallisuudesta ovat kehnot hankalien vieroitusoireiden vuoksi.
TMS (Transkraniaalinen magneettistimulaatio) on lääkkeetön, tehokas hoito masennukseen, erityisesti kun lääkkeet eivät ole auttaneet tai ne eivät sovi, stimuloiden magneettipulsseilla aivojen tiettyjä alueita (yleensä otsalohkoa) parantaakseen mielialaa. Hoito on yleensä sarjamuotoinen (n. 20 kertaa 3-5 viikon aikana), kivuton, mutta kovaääninen, ja sen sivuvaikutukset ovat lieviä (päänsärky). Vaikutukset alkavat usein muutamassa päivässä, ja hoito voi olla ainoa hoitomuoto tai tukea terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut masennus 30 vuotta, diag vaan pitkäaikainen masennustila. En ole päässyt terapiaan, lääkkeitä vasn käyttänyt. Kaikki opinnot jääneet kesken. Olen yh ja pitkäaikaistyötön. En edes jaksa hakea hoitoa enää. Hienoa että olet päässyt terapiaan kaikki eivät pääse koskaan.
En ole itse kokenut vaikeaksi terapiaan pääsyä mutta on ollut nuoresta pitäen myös PTSD-diagnoosi minkä avulla terapiaan pääsy on ollut helpompaa.
Ihan eka asia mitä pitäisi kokeilla on lääkityksen vaihto. Kyllä siihen pitää saada lääkäriaika. Ja onhan sinulta otettu kattavat labrat? Kun kerran olet jo käynyt kuntoutuspsykoterapian, en usko että nettiterapiasta on enää hirveästi hyötyä. Se on ihan ok, mutta käytännössä vain laajempi versio omahoito-ohjelmasta. Itse sain siitä enemmän apua yksittäisten masentavien ja ahdistavien tilanteiden käsittelyyn siinä hetkessä, mutta ei se millään lailla masennusta poistanut. Minullakin on toistuva masennus, siihen estolääkityksenä lamotrigiini ja masennusoireisiin Brintellix. Yhdestä masennusjaksosta nousin Voxralla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ollut masennus 30 vuotta, diag vaan pitkäaikainen masennustila. En ole päässyt terapiaan, lääkkeitä vasn käyttänyt. Kaikki opinnot jääneet kesken. Olen yh ja pitkäaikaistyötön. En edes jaksa hakea hoitoa enää. Hienoa että olet päässyt terapiaan kaikki eivät pääse koskaan.
Ja tokihan lapsi piti tehdä vielä sekottaan pakkaa lisää...
Onhan sulla paljon lemmikkejä kans?
Mietit myös yksityisellä psykiatrilla käyntiä. Jos siihen on varaa, niin suosittelen. Saat lääkityksen paljon paremmalla osaamisella kuin tk-lääkäriltä.
55
Täällä on keskusteluissa hyvä kirjoitus terapiasta josta ei ole oikeanlaista apua. Asiakas alkaa vaan paapoa itseään. Terapeutteja on osaavia ja myös niitä joilta taito puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako jos kuuntelet, katsot, luet kaikkea hauskaa ja positiivista, sellaisia jotka saa hyvälle tuulelle? Sellaisia mistä tykkäät? EI mitään angstiheviä, angstitarinoita, ikäviä uutisia tms.
Leffojen katsominen on ihan mukavaa. Välillä luen. On liikuntaharrastus. Parisuhdekin.
En kuuntele mitään angstimusaa ja vaan läjittää k-poppia ja rentoutusmusaa 🙈🙈
Töissä kun käy niin muuhun lataamiseen on rajallisesti aikaa ja energiaa. Nyt olen kyllä saikulla vielä pari päivää.
On vaikea tarttua kivoihinkaan asioihim
Onko sulla tutkittu neurologisten häiriöiden mahdollisuutta? Usein naisilla esimerkiksi autismia (johon asberger luetaan nykyään myös) hoidetaan masennuksena, johon lääkitys ei kuitenkaan tehoa.
Tässä autismidiagnoosin 32-vuotiaana saanut amerikkalainen perheenäiti, joka on tehnyt listan autismin oireista naisilla:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa näyttää olevan puolet ja puolet omakohtaista neuvontaa ja ihan hyvän oloisia vinkkejä ja puolet suunnillee käskee aloittajaa ryhdistäytymään ja unohtamaan pahan olon ja aloittamaan maratonit.
Njuu ja sitten niistä jotka huutelee mitä sattuun niistä kun ei välitä yhtään mitään niin paras. Ei alapeukkua ei yläpeukkua ei yhtään mitään niin parempi :) eivät saa sitten sitä huomiota mitä hakevat.
Sähköä.