Parissa asiassa huomaan olevani aina eri mieltä

on miehen suostuttava viiteen lapseen? Meillä tuota ei kutsuta parisuhteeksi.

ole raskaana eikä synnytä) saa määrätä ettei tehdä kuin se 1 lapsi??

Parisuhde toimii silloin oikealta pohjalta, jos ja kun mies ymmärtää, että vauvakuume on naisella niin sisäsyntyinen asia - ja vahva tunne, ettei sitä vastaan sovi asettua.



Lisäksi nainen kantaa vauvan kehossaan, synnyttää ja imettää - ja on se äiti isolla Ä:llä koko elämänsä sille syntyvälle lapselle. Ehdottomasti naisen päätös enemmän kuin miehen. Ja nimenomaan hyvässä ja toimivassa parisuhteessa molemmat ymmärtävät tämän.



Itse en (oikeasti) voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka pyrkisi sanelemaan perheen lapsiluvun - no way.

Mun on pakko myöntää, että hyväksyn abortin. Toki mikään ehkäisykeino se ei ole, mutta jokaisella naisella on oikeus päättää vartalostaan ja elämästään, eikä ympäristön pitäisi paheksua naisen päätöksiä, jotka koskevat häntä itseään...

Ei se ole mikään PERHE, jossa yksi on tyranni. Ihan sairaita tuollaiset vauvakuumeiset naiset, jotka vaan puskevat lapsia.

kun sanotaan, että " seksuaalinen irroittelu" (mitä se nyt kullekin on) on miehille tyypillinen. Hyväksyttekö senkin, siis esim. irtosuhteet ym? Ihminenhän ei ole ihan luonnostaan yksiavioinen, vaan kulttuurisesti siihen sopeutunut.

Vierailija:

Parisuhde toimii silloin oikealta pohjalta, jos ja kun mies ymmärtää, että vauvakuume on naisella niin sisäsyntyinen asia - ja vahva tunne, ettei sitä vastaan sovi asettua.

Ei se miestä vapauta lastenhoitovastuusta yhtään sen enempää; nämä ovat sellaisia asioita mistä on hyvä puhua etukäteen - ja sitten toimia siten, kun on sovittu. Ainoastaan hölmö nainen suostuu siihen, että mies on se joka lapsilukuasian päättää.



Vauvakuumeilu ei ole mitään " hörhöilyä" ; se nyt vain sattuu olemaan ihan biologinen fakta, että naisella on tuo tarve - muuten ei olisi sinua eikä minuakaan maailmassa, se on aivan luonnollista tuntea vauvakuumetta.



Toki se raja (lasten määrässä) pitää vetää jonnekin, ja hyvin usein käy niin, että se naisen kroppa asettaa kyllä ne rajat lapsiluvulle - mutta miehen paikka ei niitä ole asettaa.



4

" sisäsyntyisiä asioita" ! Mitenkäs suhatudut niihin?? Sopiiko asettua vastaan?

Vierailija:

Parisuhde toimii silloin oikealta pohjalta, jos ja kun mies ymmärtää, että vauvakuume on naisella niin sisäsyntyinen asia - ja vahva tunne, ettei sitä vastaan sovi asettua.

Lisäksi nainen kantaa vauvan kehossaan, synnyttää ja imettää - ja on se äiti isolla Ä:llä koko elämänsä sille syntyvälle lapselle. Ehdottomasti naisen päätös enemmän kuin miehen. Ja nimenomaan hyvässä ja toimivassa parisuhteessa molemmat ymmärtävät tämän.

Itse en (oikeasti) voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka pyrkisi sanelemaan perheen lapsiluvun - no way.

En hyväksy seksuaalista " irrottelua" miehelle (enkä naisellekaan) ; ), koska se ei tue nykyisenlaista perhemallia ja ajatusta siitä, että jokainen lapsi saisi kasvaa ehjässä kodissa.



Mutta samaa mieltä kanssasi siitä, ettei ihminen ole luonnostaan (biologian kannalta) yksiavioinen.



4

Vierailija:

Lisäksi nainen kantaa vauvan kehossaan, synnyttää ja imettää - ja on se äiti isolla Ä:llä koko elämänsä sille syntyvälle lapselle. Ehdottomasti naisen päätös enemmän kuin miehen. Ja nimenomaan hyvässä ja toimivassa parisuhteessa molemmat ymmärtävät tämän.

joka syrjäyttää isän lapsen elämästä. Vaikka sinä kannat, imetät jne. olet Äiti niin kyllä siihen lapsentekoon tarvitaan isäkin ja monesti lapset ovat todella tyytyäisiä kun isäkin saa osallistua lasten elämään. Kyllä naisenkin on ymmärrettävä miehen kanta lasten teossa, yhtä lailla mies on niistä vastuussa lopun elämäänsä ja isä isolla I:llä.

äitiyslomalla" jne. asiasta syytä keskustella etukäteen mutta jos ei ole keskusteltu mielestäni se päättää jonka lapsilukutoive on pienempi oli sitten mies tai nainen ihan vaan sillä perusteella että jokaisen lapsen tulisi olla toivottu perheessään! Yhteen lapseen on kumminkin " pakko" suostua ei voi pitää toista lapsettomana ellei asiasta ole sovittu

Siis nainen saa toteuttaa biologiset tarpeet ja ohittaa siinä täysin miehen toivaat, mutta mies ei saa???

Vierailija:

Vauvakuumeilu ei ole mitään " hörhöilyä" ; se nyt vain sattuu olemaan ihan biologinen fakta, että naisella on tuo tarve - muuten ei olisi sinua eikä minuakaan maailmassa, se on aivan luonnollista tuntea vauvakuumetta.

4

Nimenomaan EN OLE mikään " superäiti" =D - meidän perheessä itseasiassa mies on se, joka käytännössä hoitaa lapsia enemmän silloin, kun me molemmat olemme kotona - että metsään meni tuo ajatus.



Silti mieheni ymmärtää hyvin sen, että tässä (lapsiluku) asiassa minulla on suurempi sananvalta; tosin lähtökohtaisestikin kumpikin meistä toivoi suurta perhettä.



4

Kyllä.



Syystä että se ympäriinsä makaaminen ei tue perheen yhdessä pysymistä, perheen lapsiluku ei sinänsä ole erottava tekijä.



4

Vierailija:

Eli en hyväksy aborttia kuin äidin hengenmenon ollessa kyseessä.

Sinusta siis esim. raiskauksen uhrin tulee kantaa siitä väkivallanteosta mahdollisesti alkunsa saanut " hedelmä" nöyrästi?! Kerropa tuo esim. viulutunniltaan palanneelle 14-vuotiaalle tytölle, jonka elämä meni ihan ilman abortikieltoakin pilalle :(

Itsekin myönnän ajattelevani, että jos terve aikuinen tulee raskaaksi oltuaan vapaaehtoisesti yhdynnässä (mikään ehkäisy ei ole 100%!), pitäisi seuraus kantaa edes harkitsemalla ennemmin adoptioon antamista kuin aborttia. Tai jos on niin dorka, ettei ole käyttänyt ollenkaan ehkäisyä, pitäisi edes samantien ottaa katumuspilleri eikä lopettaa alkanutta elämää aivan liian myöhään abortilla. Ja samalla olisi hyvä, jos joutuisi pakkovalistuksen kohteeksi. Nythän näin ei käy, kun katumuspillereitä saa apteekista reseptivapaasti. Vaikka naisella on oikeus päättää kropastaan ja omasta elämästään, on hänellä myös velvollisuus huolehtia raskauden ehkäisystä, jos ei halua kropalleen uuden elämän kantamistehtävää - tai sitten kantaa sekä vauva että vastuu hänestä.

ja mielestäni mies ei saa päättää lapsiluvusta naisen toiveiden vastaisesti.

Siis täh, mitä tällä tarkoitat? Sen vielä ymmärrän, ettei mies saisi painostaa naista usemman lapsen tekoon kuin mihin nainen on valmis. Nainenhan se lapset sisällään kuitenkin kantaa, heidät imettää ja on töistäkin poissa vähintään äitiysloman ajan. En ymmärrä toisinkaan päin painostusta, eli vastaavasti jos nainen haluaa vaikka kolme lasta ja mies kaksi, pitää tyytyä kahteen (tai vaihtaa miestä ajoissa ennen niiden kahden lapsen saamista jo...).

Sen mukaan mennään, kumpi haluaa VÄHEMMÄN lapsia. Taivutella voi, pakottaa ei.

minusta toimii se minimiperiaate: sen mukaan mennään, jolla lasten määrä on pienempi. Ei isä voi päättää siinä tapauksessa, jos haluaa 5 lasta ja äiti vain 2. Samalla tavalla toisinpäin. jos asioista saadaan yksimielisyys neuvottelemalla ja sopimalla esim. hoitojärjestelyistä, fine.



Ihan turha hymistellä, että on " enemmän" äidin päätettävissä. Jos ollaan eri mieltä, lapsi tulee tai ei, ja äiti(/isä) saa halunsa läpi tai ei.



Vahinkoraskaudet ovat sitten eri juttu, niistä pitää molempien ottaa vastuu. " Vahinko" raskaudet ovat törkeä petos.



Abortti pitää olla vapaa mutta ei liian helposti saatavilla. Eli minusta tuo perustelujen vaatiminen on ihan ok. Abortin tekeminen laittomaksi lisää puoskarointia (ja matkoja ulkomaisille klinikoille) ja vaarantaa naisten terveyden.

Niinpä - siksi juuri näistä(kin) asioista pitää puhua ja sopia etukäteen ; ).

teisesti on sovittu lapsiluvuksi vaikka kolme ja sitten se eka on niin työläs koliikkivauva tai erityislapsi että jomp kumpi toteaa että kiitti mulle riitti tai taloudellinen tilanne muuttuu tai muuta vastaavaa

Niin, tuossa tilanteessa tietenkin pitää asioita ja jaksamista miettiä uudestaan.



Minulle on vain tullut sellainen tunne, että liian usein mies on se, joka perheissä päättää milloin lapset saavat riittää, vaikka kyseessä on aivan normaali ja normaalisti tavallista lapsiperhe-elämää jaksava perhe.



4

Hän siis voisi haluta vaikka kymmenen lasta ja haluta alkaa pysyväisesti kotiäidiksi. Tähänkö ei ole mitään sanottavaa sillä isällä, joka joutuu raatamaan kahdenihmisen edestä perheen elannon turvaamiseksi, luopumaan kaikesta muusta, paitsi työstä ja perheestä (koska harrastuksiahan isällä ei enää voi olla, koska ne maksavat ja työpäivän jälkeen pitää kiirehtiä auttamaan vaimoa lasten kanssa, että rankan päivän kotona tehnyt äiti saisi vähän vapaata.)



Raskaus, synnytys ja imetys on pientä verrattuna siihen vuosien vastuuseen, mikä lapsista tulee. Ja myös lasten taloudellinen merkitys, etenkin jos perheessä on vain yksi elättäjä, on aivan huima.