LOKAKUUN Päivänsäteiden syntyneet

Ei ole oikein tullut oleiltua täällä netin ihmeellisessä maailmassa sitten kevään ja suurten mullistavien tapahtumien meidän perheen elämässä...Viime viikon aikana selailin viestipinoja sairaalassa maatessa ja oikein pahalta tuntui kun ei itse ole voinut/päässyt koneelle oikeastaan ollenkaan koko aikana...



Mutta nyt on sitten meidän perheen toinen prinsessa saatu maailmaan onnellisesti todellisen pikasynnytyksen jälkeen:)



Nimimerkki: tapsuli

Syntymäaika ja rv: 16.10.08 klo 10.32 rv 38+4

Sukupuoli: Tyttö

Pituus ja paino: 49 cm ja 3220 g



Synnytystä yritettiin käynnistellä ensin muutamia päiviä aiemmin muttei ollut vauveli vielä valmis tulemaan tähän maailmaan. Synnytys käynnistyi ihan itsestään tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja meni todella nopeasti...Salissa ehdimme olla kaikki 2 tuntia kun tyttö parkaisi ensimmäisen kerran ja kaiken kaikkiaan synnytys kesti vain 4 tuntia ja vartin siihen päälle. Kohsunsuu oli auki 4 ja puoli senttiä saliin mennessä,kalvot puhkaistiin ja laitettiin puudute kohdunkaulaan joka vaikutti tosi lyhyen aikaa.Kätilö tarkisti tilanteen ja totesi paikkojen olevan auki 5 senttiä ja päätettiin vielä epiduraali laittaa kun olinniin kivulias vaikka se jälkeen päin ajatellen oli aivan turhaa.Epiduraalin laiton jälkeen meni noin 20 minuuttia kun tyttö syntyi...Tilannetta ei tarkistettu jostain syystä enää puudutteen laiton jälkeen ja viimeiset 5 senttiä aukesivatkin sitten rytinällä eli noin tunnissa!!Ponnistustarve hukkui epiduraalin myötä ja tyttö työntyi pelkkien supistusten avulla ulos ja tilanne huomattiin oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun pää oli jo tuloillaan.Ponnistusvaihe kesti kaikenkaikkiaan 3 minuuttia eli todella vauhdikasta toimintaa:) Onneksi paikat säilyivät ehjinä vaikka tuntui ihan muulta heti synnytyksen jälkeen.Joka paikka on vieläkin kipeänä mutta eiköhän se tästä ajan kanssa helpota:)



Onnea kaikille vauvan jo saaneille ja mukavaa syksyn jatkoa kaikille:)



tapsuli ja "sofia"

Nimimerkki: Äitix12

Syntymäaika ja rv: 16.10, 39+1

Sukupuoli: tyttö

Ppp: 48,5 cm, 3210 g, 35,5 cm



Siitä ne supistukset jatkuivat kuitenkin torstai-iltana, vaikka muuta kuvittelin. Menimme ensin illalla käyskentelemään sairaalan käytäville ihan vaan kokeeksi, että loppuvatko siitä riemusta, että päsimme sairaalan ovien sisäpuolelle. Eivät loppuneet.

Klo 23 menimme sitten synnärille. Supparit olivat aika lieviä, mutta saivat vauhtia viieästä peräruiskeesta.Koitin käveleskellä ahkerasti, että tulis lisää vauhtia hommaan. Kahelta puhkastiin kalvot ja siinä kohdassa tuli aika pitkä tauko supistuksiin, eli synnytys mukamas alkoi vasta tipan laitosta 03.37, kun kipeät supistukset aloivat uudelleen, nyt parin minuutin välein.

04.22 sain paracervikaalipuudutuksen, joka ei auttanut mitään, mutta onneksi tyytö syntyi jo muutaman supistuksen päästä klo 4.34.

Kaikenkaikkiaan homma oli taas suhteelisen helppo, vaikka jossain välissä valitin miehelle ja kätilölle, että oli se Eeva ääliö, kun meni haukkaamaan omenasta. Ne oli molemmat ensin ihan haloona, mutta kun muistutin, että siitähän tämä kaikki tuska johtuu, ne tajus, mistä puhun :)



Eilen tulimme kotiin. Kaikki on hyvin, Tyttö on reipas, ihana, suloinen, mustatukkainen, rakas, pieni (miten meillä voi olla noin pieni ?!?!) Kaikkien lemmikki :)

Nimimerkki: Tarita

Syntymäaika: 13.10.2008 klo 17.33

Sukupuoli: Tyttö

Pituus ja paino: 3505g ja 50cm pipo 35

Päivittelin noita sivuja tauon jälkeen.



AngelEyes ja Helmi 16 pvä

Nimimerkki: Merrily

Syntymäaika: 14.10.2008 klo 17:46

Sukupuoli: Poika

Pituus ja paino: 4060g ja 54cm, pipo 35cm

Huono nukkuminen alkoi jo viisi-kuusi päivää ennen meidän tytön syntymää. Epäsäännölliset, mutta kipeästi hereillä pitävät supistukset pitivät minut öisin useita tunteja hereillä. Ajattelin vain toiveikkaasti niiden saavan jotain konkreettista aikaiseksi...



Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (15.10.) en ollut vielä kahteen-kolmeen mennessä saanut unta aikaiseksi ja jokainen, mielestäni kuta kuinkin säännöllinen supistus pakotti minut jalkeille vatkaamaan lanteita. :D Tuskanhiki oli jo otsalla ja hälytimme mummin esikoisemme luo. Olin satavarma, että nyt lähdetään synnytyspuuhiin ja heitin miehelle vitsinä ilmaan, että olen varmaan juuri ja juuri sormelle auki... No niinhän siinä sitten kävi: käyrilä supistusväli heitteli aika paljon (5-9 min), eivätkä ne olleet kestoltaan tarpeeksi pitkiä. Kätilö totesi, ettei synnytys ole supistuksista huolimatta käynnissä. Plaah!



Mies lähti kotiin ja itse jäin nukkumaan petidiini-piikin avulla. Oli ihanaa saada nukkua edes muutama tunti.



Supistukset jatkuivat vaihtelevalla supistusvälillä koko keskiviikkopäivän ja torkuin jopa jonkin aikaa. Ennen puoltayötä aloin olla jo todella kipeänä, vaikka supistusväli oli lähes kymmenen minuuttia. Oksentelin ja tuntui, etten kyennyt hengittämään minuutin mittaisen supistuksen aikana lainkaan. Tuntui aika epätoivoiselta: yhden synnytyksen kokemuksella ajattelin, että tästä on vielä piiiiitkä matka vauvan syntymään. Sinnittelin kotona klo 01 saakka.



Sairaalassa tulokäyrällä oleminen alkoi olla jo täysin mahdotonta ja sisätutkimuksen (auki 4 cm) jälkeen pääsin altaaseen. Supistusväli oli edelleen pitkähkö (7 min), mutta vajaan parin tunnin vedessä oleilun aikana väli muuttui jo tiheäksi ja olo täysin, täysin sietämättömäksi. Oksensin altaan reunalta roskakoriin lähes jokaisen supistuksen aikana... Uuh, aika inhottavaa.



Siirryimme synnytyssaliin ja huolehdin jo epiduraalin saamisesta. Kalvot puhkaistiin noin neljän maissa, jonka jälkeen anestasialääkäri saapui vartissa. Tuo aika, epiduraalin laitto ja vaikutuksen odottaminen, sujui suht hyvin ilokaasua siemaillessa.



Vaikutuksen jälkeen alkoi käytännössä kivuton aika. Oi sitä autuutta! Vaikka takana oli valvottua aikaa ihan liikaa, en malttanut nukkua - oli aika hienoa seurata supistuslukemia tuntematta juuri mitään. Tässä vaiheessa olisi ollut olla erittäin mukavaa hyvässä seurassa, mutta rakas mieheni olikin jo keksinyt rakentaa itselleen lattialle mukavan nukkuma-alustan säkkituolista ja sairaalakassimme sisällöstä. :D Kuorsaus vain kuului...



Kello kuudelta aloin tuntea ilkeää kipua jossain kohdunsuuni tienoolla. Avautuminen oli tapahtunut alkuun aika rauhallissesti, mutta yht'äkkiä olinkin jo kymmenen senttiä auki ja supistukset, joita en varsinaisesti tuntenut, työnsivät vauvaa kovaa vauhtia ulospäin. Kahvitauolta kellolla hälytetty kätilö oli aika ihmeissään ja ryhdyimme "harjoittelemaan" ponnistamista. Ponnistin vain ja ainoastaan vauvan emättimessä ja kanavassa työntymisen mukaan (jonka todellakin tunsin!), supistuksia kun en tuntenut. Vauva oli syntynyt 6:18 ja ponnistusvaiheeksi merkittiin 14 minuuttia. Voi sitä ihanuutta!



Vaikka luulin räjähtäneeni todella rajusti, selvisin kolmella tikillä ja pintanirhaumilla. Synnytys kesti varsinaisesti siis vain 6-7 tuntia ja voin sanoa sen olleen helppo.



Vauvantuoksuisin terveisin Seelas

Nimimerkki: cisco

Syntymäaika ja rv: 18.10 ja rv 41 + 4

Sukupuoli: poika

Pituus ja paino: 52 cm ja 3620 g

tarkka syntymäaika: 18.10 klo 11.07

Nimimerkki: Sinisin83

Syntymäaika ja rv: 15.10. klo 20.22, rv 41+1

Sukupuoli: Poika

Pituus ja paino: 51cm, 4225g, pipo 37,5



Pitkittyneen avautumisvaiheen jälkeen päädyttiin sektioon.. Ei poitsu laskeutunut tarpeeksi eikä kohdunsuu avautunu riittävästi. Liekö pojan koolla ollut osuutta asiaan :) Hyvät fiilikset jäi, vaikken "oikeasti" päässytkään synnyttämään. Yli vuorokauden pykäämisen jälkeen olin kyllä ihan tyytyväinen, että leikkaukseen päädyttiin.. Ja poitsu on aivan ihana pikkuinen :)

(tuli näppäilyvirhe)

Tyttö syntyi jo 17.10. mutta kotiin tultiin vasta toissapäivänä. Tytteli kelastui ja sai valohoitoa ja sain siis olla sairaalan täysihoidossa pitempään kuin alunperin suunnittelin.



Nimimerkki: Helmi ja Hippu

Syntymäaika ja rv: 7.10.2008, raskausviikot 42+1

Sukupuoli: Tyttö

Mitat: pituus 54cm, paino 4010g, pipo 38cm



Synnytys lähti kuin lähtikin käyntiin itsekseen edellisenä yönä kun aamuksi oli varattu käynnistysaika TAYSiin rv 42+1. Avautuminen kesti ihmeen kauan (melkein 8h), koska supistukset tulivat hyvin epäsäännöllisinä mutta sitäkin kipeämpinä. Syykin selvisi sitten ponnistusvaiheessa: napanuora oli käden ja kaulan ympärillä ja vauvan pää oli siis tulossa pienessä virheasennossa.



Avautumisaiheessa sain epiduraalin, joka auttoi ihanasti taas kerran ja kalvot puhkaistiin vasta kun ponnistamisen tarve ilmestyi yhdellä rysäyksellä jo 6cm kohdalla. Kalvojen puhkaisun jälkeen viimeiset sentit avautuivat muutamassa minuutissa ja pääsin suureksi helpotuksekseni ponnistamaan.



Iso tyttö (pää 38cm!) syntyi käsi poskella 3 minuutin ponnistusvaiheen päätteeksi lopulta helposti mutta ponnistuskivut olivat järkyttävät. Ihmeekseni en saanut edes pienintä nirhaumaa ja olo olikin loistava heti synnytyksen jälkeen.



TAYSista kuulemani negatiiviset jutut eivät pitäneet miltään osin paikkaansa ja kaikki meni vallan hienosti koko sairaalassaolon ajan. Jopa oikein nautin sairaalassaolosta vaikka kotiin pääsimmekin vasta 5 päivää synnytyksestä. Sain rauhassa tutustua vauvaan ja nauttia tekemättömyydestä - kotona kun odottivat 3- ja 5-vuotiaat isosisarukset...



Vauva on IHANA ja kaikki sujuu hyvin :-) Imetyksestä nautin taas täysin rinnoin ja vauva kasvaa kohisten. Syntymäpainokin saavutettiin jo 5 päivän ikäisenä.



Pysytään kuulolla tuolla vauva-puolella!!!

Supistukset alkoivat keskiviikko yöllä klo 00.45. Tulivat 4min välein mutta kestivät vain hetken. Kolmen aikaan supistuskia tuli enää n. 10-15min välein mutta kestivät kauan ja olivat tosi kipeitä. Synnärillä sanoivat että tulet kun et pärjää. Puoli viiden aikaan tuntui että nyt täytyy lähteä kiireesti viemään tyttö hoitoon. Sairaalassa oltiin viiden aikaan ja jouduin puoli tuntia odottamaan kätilöä. Luulin jo että vauva syntyy siihen. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin 4cm auki. Sen jälkeen kaikki kävi aika nopeasti. Makasin hetken supistuskäyrällä ja kun kivut olivat tosi kovat pääsin synnytyssaliin missä sain epiduraalin. Epiduraali vaikutti ensin vain toiselle puolelle vatsaa ja siinä vaiheessa tuntui että tarvii ponnistaa, en vain tajunnu sitä ja kätilö ihmetteli kun oon niin tuskanen vaikka ei pitäisi supistaa sen laitteen mukaan. Kätilö tarkasti tilanteen ja totesi että oon kokonaan auki ja vauvan pää tuloillaan. Epiduraali vaikutti juuri sopivasti ja yritin löytää oikeat lihakset ponnistamiseen. Hiukan oli vaikeeta mut suurta kipua en juurikaan tuntenut ja tyttö oli kahdeksassa minuutissa ulkona. Mun oma neuvola th oli seuraamassa synntystä kun oli siellä koulutuksessa sopivasti. Mittoja tytöllä oli 49cm ja 3045kg. Sairaalassa paino putosi 2845g ja eilen neuvolassa painoi 2900g eli ihan hyvin kasvanut. Perjantaina kotiuduttiin ja vauva on aivan ihana ja niin pieni. Imetyskin alkaa pikku hiljaa sujumaan alkuvaikeuksien jälkeen. Vauva nukkuu päivät ja valvoo yöt , täytyy päivällä herätellä syömään, muuten yöllä nälkä on niin kova että on koko yön tississä kiinni. Nyt täytyykin taas mennä syöttämään.
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=9b8e0cd6-a4d5-11dd-b411-…!

Nimimerkki ellu333

Syntymäaika: 28.10. rv 42+1

Sukupuoli siis tyttö

Pituus 51cm ja paino 3570g

Nimimerkki: Katyez

Syntymäaika: 27.10. klo 18:59, rv 39+5

Sukupuoli: Tyttö

Pituus ja paino: 2810g ja 48cm



On tämä vauva-arki sitten kiireistä, kun ei millään kerkiä kirjoittamaan :)



Ottivat minut siis Naistenklinikalle osastolle viime viikon perjantaina kohonneiden verenpaineiden takia. Viikonlopun aikana oli vähän epäselvyyttä miten edetään, käynnistetäänkö synnytys vai lähdenkö verenpainelääkkeiden kanssa kotiin. Sunnuntaina sain sitten tietää, etteivät päästä kotiin vaan synnytys käynnistetään alkuviikosta.



Maanantaina lääkärit kävivät kierroksella ja tilanne kohdunsuulla oli kuulemma "tippaa vailla". Pari senttiä auki ja kaula lyhentynyt vajaan sentin perjantaisesta tutkimuksesta. Pääsinkin sitten miltei samantien saliin ja kätilö laitteli tipan. 20 ml kohdalla mieskin pääsi lopulta paikalle ja sitten vaan odoteltiin supistuksia alkavaksi. Muutaman tunnin päästä synnytys alkoikin etenemään ilokaasun ja myöhemmin petidiinin avulla. Epiduraalin jälkeen sain vähän levättyä ennen ponnistuksentarpeen tunnetta. Epiduraali oli ihan täydellinen, ponnistusvaiheessakaan en tuntenut yhtään varsinaista kipua ja tyttö syntyi kahden supistuksen aikana.



Lievän alilämpöisyyden vuoksi neiti kävi vielä lämpölampun alla lämmittelemässä ennen osastolle menoa. Sen aikaa makasin itse voimattomana salissa, oksensinkin muutaman kerran. Ilmeisesti oli sen verran rankka suoritus, etteivät jalat kantaneet.



Jossain vaiheessa voimat palautuivat sen verran, että pääsimme tytön kanssa osastolle. Torstaina kotiuduimme lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen.

Maanantaina ottivat siis osastolle käynnistykseen, tuolloin 42+0. Kohdunkaulaa oli vasta sentin auki ja kanavaakin jäljellä pari senttiä. Antoivat kaksi kertaa sytotec-tabletin aamupäivällä ja supistuksia alkoikin tulla 10-15 min välein. Olivat tosin lähes kivuttomia, joten arvelin ettei tämä vielä tästä etene juurikaan. Oli tylsä päivä osastolla lähinnä lueskellessa ja telkkaria tuijotellessa...



Tiistaiaamuna oli tilanne edennyt onneksi jonkin verran; kanavaa enää vain puoli senttiä ja auki kaksi. Siirryin suoraan synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun. Tunnin kuluttua laitettiin myös oksitosiinitippa koska supistukset eivät olleet juuri edellisestä päivästä muuttuneet. Neljässä tunnissa kohdunsuu aukeni vaivaisen sentin lisää eli kolmeen senttiin... Siinä vaiheessa aloin olla sen verran kipeä ja pelkäsin synnytyksen kestävän vielä ikuisuuden, että halusin jotain kivunlievitystä. Sain petidiinipiikin jota kätilö suositteli avautumisen nopeuttamiseksikin. Tuli tosi jännä olotila: huone pyöri ja olo muistutti lähinnä muutaman siiderin jälkeistä hiprakkaa... Auttoi kuitenkin kestämään kivut aika hyvin.



Tästä kahden tunnin kuluttua petidiini oli haihtunut ja olin toooosi kipeä. Kätilön mukaan oltiin sitli vasta neljässä sentissä, mikä tuntui tosi masentavalta! Pyysin epiduraalia koska en arvellut kestäväni supistuksia enää montaa tuntia. Kätilö lähti hakemaan tarvikkeita ja tällä välin kahden supistuksen jälkeen tulikin jo ponnistustarve. Käskin miehen hälyyttää kätilön takaisin. Hieman kätilö katsoi minua epäuskoisena tullessaan kun sanoin ettei enää ehdi epiduraalia laittaa :) Kurkkasi sitten jalkojen väliin ja sanoi ettei tosiaan taidetakaan... Sain luvan ponnistaa ja tyttö oli ulkona kolmella supistuksella. Loppujen lopuksi kaikki meni siis helposti ja vaivan palkkana on aivan ihana tyttö!



ellu333 ja tyllerö 5 pv

Nimimerkki: Sabriina

Syntymäaika ja rv: 26.10.2008, rv 40+4

Sukupuoli: Poika

Pituus ja paino: 50cm, 3485g

Tähti2

1.11.08 ja 40+1

poika

49,5 cm ja 3650 g



Ihana pieni mies! Synnytys meni ok, kesto n.5 tuntia ja spinaalin ansiosta loppu oli mahtava. Ponnistin kivuitta muutaman minuutin ja poika tuli todella pehmeästi ulos. Imetys lähtenyt hyvin käyntiin, vaikkakin tuskaa tekee.



voimia kaikille!

Meille syntyi pikkuinen poika 5.11.2008 RV 40+4 mitat olivat 2820g ja 49 cm pipo 36cm...



lisää kertomusta myöhemmin

Nimimerkki: Salsa 9

Syntymäaika ja rv: 2.11. 40+2

Sukupuoli: tyttö

Pituus ja paino: 48cm, 3030g

Nimimerkki: Helinä123

Syntymäaika ja rv: 6.11, 41+1

Sukupuoli: tyttö

Pituus ja paino: 3320g ja 48cm



Synnytys jouduttiin käynnistämään vähäisen lapsiveden määrän vuoksi. Kestoksi merkittiin reilu vuorokausi, pitkään siis meni, mutta syntyihän neitokainen lopulta puolentoista tunnin ponnistusten päätteeksi. Ja ihana pieni ihminen tässä sylissä makoilee! :)