Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun kuoleman jälkeen ihmisestä paljastuu asioita?
02.01.2026 |
Kysymys otsikossa. Eli onko teille koskaan käynyt niin, että joku läheinen on kuollut ja olette saaneet kuoleman jälkeen tietää hänestä uskomattomia asioita, joita ette välttämättä olisi halunneet tietää?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tiedostan kuitenkin jon etukäteen etten halua edes penkoa vainajan henkilökohtaisia tietoja muiden kuin omaisuuteen liittyvien välttämättömien asioiden osalta.
Sinullahan ei sitten ole hätää. Tosin joskus sinulle saatetaan kertoa tai kuulet sellaista mitä et halua tietää ja murhe onkin yhtäkkiä myös sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tiedostan kuitenkin jon etukäteen etten halua edes penkoa vainajan henkilökohtaisia tietoja muiden kuin omaisuuteen liittyvien välttämättömien asioiden osalta.
Sinullahan ei sitten ole hätää. Tosin joskus sinulle saatetaan kertoa tai kuulet sellaista mitä et halua tietää ja murhe onkin yhtäkkiä myös sinun.
Kun ei ole yhteisiä tuttaviakaan. Liika uteliaisuus voi kuitenkin paljastaa asioita, joita et olisi halunnutkaan tietää.
Minusta nämä kuoleman jälkeen paljastuvat asiat, jos ne eivät täydennä jo olemassaolevaa kuvaa ihmisestä vaan rikkovat sen, ne aina hajottavat aiemman ihmissuhteen. Kuoleman jälkeen ei mitään muuta olekaan, kuin se yksipuolinen suhde sen elossaoloajan vuorovaikutuksen jälkeen ja siksi nämä ovat vielä vaikeampia kuin elossa ollessa paljastuneet: ei koskaan pääse kysymään. Yksipuolinen suhde, joka perustunut siihen aiempaan kuvaan vain hapertuu ja hajoaa.
Hyväksymiseen tarvitaan aikaa ja läheisen tuki. Uskon, että voit puhua tästä jonkun kanssa, jonkun joka ymmärtää sinua. Sinä et ole tähän syyllinen, eikä varmasti moni muukaan. Syyllinen levätköön ja pyöriköön puuyksiössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se perovilia voi paljastua kun aletaan tavaroita kollaamaan, ihan luonnollista, harva sitä mainostaa eläessään.
Vierailija kirjoitti:
Okei, väännän rautalangasta: jos vanhemmalla onkin ollut muita lapsia, ei olekaan maksanut veroja, onkin käynyt huo r issa ympäriinsä, niin ihanko totta olette vaan kohauttaneet olkianne?
Mitä se taivastelu siinä vaiheessa enää auttaa? Ihminen on elänyt miten on elänyt ja niitä tekoja ei muuksi saa muutettua. Ihan samalla lailla kaikkien meidän elämä revitään auki kun kuolema kohtaa: siivotaan koti, käydään kaikki paperit ja tavarat läpi, siivotaan/suljetaan sometilit, mietitään minne valokuvat päätyy jne. Kannattaa miettiä "kuolinsiivousta" jo eläessään, eli pitää materiaali minimissä ja hävittää jo valmiiksi kaikki mitä ei muiden silmille halua nähtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tämä, että ketjun aihe on , että mitä tehdä ja täällä joku tai jotkut käy hokemassa että ei mitään :D
Tottakai jotain voi ja pitää tehdä, pitää reflektoida, miettiä miten se vaikuttaa itseen. Miettiä, vaikuttaako se siihen, miten jatkossa ajattelee toisista ihmisistä. Miettiä, onko läheinen satuttanut toisia ja haluaisiko itse pyrkiä korjaaman vahingon. Onko itse hyötynyt läheisen väärästä tai rikollisesta toiminnasta. Jne jne jne. Miten vi t ussa vastaus voisi olla ei mitään ja jatkaa elämää :D
Nuo samat asiat joutuu käymään joka tapauksessa läpi tavalla tai toisella, löytyi jotain kummallista sieltä taustalta tai ei. Lisäksi mitään vainajan eläissään tekemään ei voi muuttaa eikä siitä ole itse vastuussa, joten aika hedelmätöntä ryhtyä miettimään, että miten minä korjaan asian, josta en tiennyt ja joka ei ole millään tavalla vastuullani (ilkeys, pahat sanat jne.).
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tiedostan kuitenkin jon etukäteen etten halua edes penkoa vainajan henkilökohtaisia tietoja muiden kuin omaisuuteen liittyvien välttämättömien asioiden osalta.
Kyllähän ne "yllätykset" viimeistään perunkirjoitustilaisuudessa tulee vastaan, haluaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ole kyse mistään filia-jutuista (terveisin ap), miten rajoittunut mielikuvitus tuolla yhdellä jankkaajalla on! Taitaa olla itsellään taipumuksia tai epäillä, että läheisillä on.
Olin jo hyväksynyt sen, mitä sain tietää elinaikana ja siksi emme olleetkaan tekemisissä. Kuoleman jälkeen sitä hetken pitää sädekehää ihmisen päällä ja sitten kun samat asiat ja vielä lisää tulee pöydälle, niin kyllä se on edelleen asioiden paljastumista kun niitä tulee lisää ja lisää.
Yritin kysellä kokemuksia muilta ja niitä tulikin, kiitos teille jotka olette kommentoineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tiedostan kuitenkin jon etukäteen etten halua edes penkoa vainajan henkilökohtaisia tietoja muiden kuin omaisuuteen liittyvien välttämättömien asioiden osalta.
Sinullahan ei sitten ole hätää. Tosin joskus sinulle saatetaan kertoa tai kuulet sellaista mitä et halua tietää ja murhe onkin yhtäkkiä myös sinun.
Sinulle voi näköjään valehdella mitä tahansa ja sinisilmäisenä uskot, kun kerrotaan, koska eihän se vainaja pääse omaa näkökulmaansa kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Kuolleesta naapurista paljastui kuoleman jälkeen juoppo, väkivaltainen ja sotatraumoista kärsinyt. Eipä se minun maailmaani hetkauttanut, mutta ymmärsin paremmin, miksi vaimo halusi niin kovasti, että me naapuruston lapset oltiin siellä niin paljon, ja miksi oma mummoni kehui miestään. Mies ei juonut, eikä hakannut vaimoaan, hevostaan tai naapureitaan, kun lapsia oli paikalla. Juomisella hoiti sotatraumojaan, ja humalassa oli sitten - kuten niin moni suomalaismies - riitaa haastava ja väkivaltainen (suomalaisilla on tuollainen geenimuunnos useammin kuin muilla). Olen varma, että salalapsiakin olisi, jos ei olisi ollut steriili sikotaudin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Tiedostan kuitenkin jon etukäteen etten halua edes penkoa vainajan henkilökohtaisia tietoja muiden kuin omaisuuteen liittyvien välttämättömien asioiden osalta.
Sinullahan ei sitten ole hätää. Tosin joskus sinulle saatetaan kertoa tai kuulet sellaista mitä et halua tietää ja murhe onkin yhtäkkiä myös sinun.
Sinulle voi näköjään valehdella mitä tahansa ja sinisilmäisenä uskot, kun kerrotaan, koska eihän se vainaja pääse omaa näkökulmaansa kertomaan.
Mistä tiedät, vaikka vainaja olisikin nämä asiat itse kertonut. Omaa omatuntoaan helpottaakseen jakanut salaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus olla mitä on, kunhan se tapahtuu lakien puitteissa.
Niin, luottamuksen puolisoon rikkoa lain puitteissa ? Valehdella lapsilleen ?
Harva lapsi kysyy vanhemmalta, että oletko X.X:n isä/äiti. Jos ei kysy, niin miten se vanhempi mielestäsi valehtelee?
Lähinnä ihmetyttää jos joku kuvittelee, että voi tuntea toisen ihmisen niin hyvin, että tietää kaikki sen synkimmätkin salaisuudet.
Jokaisella meistä on oma elämä, ja siellä asioita, joista emme huutele ympäriinsä. Ehkä joku hyvin läheinen tietää jotain, toinen jotain muuta. Itsekään en ole kertonut kellekään siitä helvetistä, jota kannan päässäni ja josta näen painajaisia säännöllisesti. Syytän siis itseäni asioista, joita tapahtui menneisyydestä paljolti johtuen vaikeista olosuhteista. Veikkaan, että lähimmäiseni olisivat yllättyneitä, jos saisivat tietää millaista kärsimystä mun elämä on ollut ja miten paljon olen anellut anteeksiantoa itselleni. Näitä asioita he eivät tosin koskaan saa tietääkään, koska niistä ei jää mitään todistusaineistoa.
Vierailija kirjoitti:
Okei, väännän rautalangasta: jos vanhemmalla onkin ollut muita lapsia, ei olekaan maksanut veroja, onkin käynyt huo r issa ympäriinsä, niin ihanko totta olette vaan kohauttaneet olkianne?
No mitä siinä voi tehdä muuta kuin jatkaa elämää. Ihminen on kuollut, joten hänen kanssaan ei voi asiaa käsitellä. Mutta voithan käydä vaikka virtsaamassa hänen haudalleen, jos se oloasi helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin viestin, mutta tapahtumat sitä tasoa, ettei päässyt läpi.
Jos ihmisellä on ollut julkisivu, jossa moni pitää mukavana, mutta sitten paljastuu rikollisuutta, loismaisuutta, häiriintynyttä seksuaalisuutta, kyseessä on hyvin mahdollisesti covert psykopaatti. Onko henkilö aina ollut lämmin ja välittävä? Vai onko vanhemmuus ollut Disney-vanhemmuutta? Oletko saanut aitoa hoivaa?
Ei nuo riitä psykopaattikriteereiksi. Ei-psykopaatti voi olla laiska ja ajautua rikollisuuteen, jos on löyhä moraali. Ihmiset ovat ihmisiä eikä tarkoita aina psykopaattia.
Appiukon kuollessa, häneltä löytyi vanha kortti nuoruuden heilaltaan. Selvisi, että kysymys oli ns tosirakkaudesta, joka oli kuitenkin anopin astuessa kuvioihin, saanut väistyä. Tarkempaa tietoa ei ole, miksi appi aikanaan hylkäsi sen rakastettunsa anopin takia. KUn kumminkin kerran kortinkin oli säilyttänyt. Appiukko oli myös luonteeltaan sen laatuinen, ettei tällaista rakkauskuviota olisi ikinä osannut edes arvata.
Kannattaa kyllä niitä omia tavaroita ja papereita sen verran miettiä ja läpikäydä, että hävittää semmoiset, joiden haluaa pysyvän ikuisena salaisuutena. Jos kerran jotain sellaista on tunnolla tai jotain sellaista omistaa, mitä ei halua muiden tietoon.
Vaikka en kyllä tiedä, mitä väliä jollain epämääräisillä löydöksillä on enää sen jälkeen, kun on kuollut. Minua ei ainakaan haittaa yhtään sellainen ajatus, jos minusta paljastuu kuoleman jälkeen jotain, mitä muut eivät ole minusta tienneet. Koska ne asiat eivät minuun vaikuta enää siinä vaiheessa.
Ei ole. Tiedostan kuitenkin jon etukäteen etten halua edes penkoa vainajan henkilökohtaisia tietoja muiden kuin omaisuuteen liittyvien välttämättömien asioiden osalta.