Mitä tehdä kun kuoleman jälkeen ihmisestä paljastuu asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en mitään niin järkyttävää, kuolinsyyraportti kertoi lääkkeiden väärinkäytöstä ja koti himohamstrauksesta. 

 

Mitä tavaroita hän oli ostellut ja kerännyt? Voisiko ne myydä?

Mitä yllättävää on omistamisessa ja tavaroissa? Ei nyt ymmärrä ongelmaa.

 

Himohamstraaja jättää jäljelle savotan, joka vie aikaa, voimavaroja ja ennen kaikkea rahaa siltä, joka joutuu tuon kaiken käymään läpi.

Jospa hamstraajan tilillä olikin rahaa, ja kuolinpesän voi myydä !

Kukaan ei osta hamstrattua tavaraa. Homeessa, hiirenpaskassa jne. Siellä seassa saattaa olla Aaltovaasi, mutta siitäkin saatava raha, on vain pikkuhiljaa verrattuna, kuinka paljon maksaa tyhjentää, siivota ja remontoida hamstraajan koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se ole mukava yllätys, kun poismenneen velat lankeavat sinun maksettavaksi.

Velkoja ei peritä !

Väärin väärin väärin! Jos menet ennen perunkirjoitusta makselemaan kuolinpesän velkoja oletkin yhtäkkiä osallinen ja vastuussa veloista. Koita muistaa jos koittaa omalle kohdalle ettei tule ikäviä tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en mitään niin järkyttävää, kuolinsyyraportti kertoi lääkkeiden väärinkäytöstä ja koti himohamstrauksesta. 

 

Mitä tavaroita hän oli ostellut ja kerännyt? Voisiko ne myydä?

Mitä yllättävää on omistamisessa ja tavaroissa? Ei nyt ymmärrä ongelmaa.

 

Himohamstraaja jättää jäljelle savotan, joka vie aikaa, voimavaroja ja ennen kaikkea rahaa siltä, joka joutuu tuon kaiken käymään läpi.

Jospa hamstraajan tilillä olikin rahaa, ja kuolinpesän voi myydä !

 

Kukaan ei osta hamstrattua tavaraa. Homeessa, hiirenpaskassa jne. Siellä seassa saattaa olla Aaltovaasi, mutta siitäkin saatava raha, on vain pikkuhilj

on vain pikkuhiluja*

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tämä, että ketjun aihe on , että mitä tehdä ja täällä joku tai jotkut käy hokemassa että ei mitään :D 

 

Tottakai jotain voi ja pitää tehdä, pitää reflektoida, miettiä miten se vaikuttaa itseen. Miettiä, vaikuttaako se siihen, miten jatkossa ajattelee toisista ihmisistä. Miettiä, onko läheinen satuttanut toisia ja haluaisiko itse pyrkiä korjaaman vahingon. Onko itse hyötynyt läheisen väärästä tai rikollisesta toiminnasta. Jne jne jne. Miten vi t ussa vastaus voisi olla ei mitään ja jatkaa elämää :D

Niin. Kyseessä on ilmeisesti aikuinen ihminen, joka kyselee neuvoja.

Tuo kaikki, mitä kirjoitit kuuluu aikuisuuteen. Tunteiden käsittely. 

Tuli se tunne sitten kuolinpesä tai rikkinäisestä renkaasta automatkalla, jossa puhelin ei löydä kenttää.

Outoa, että aloittajalla tämä puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei oikeasti sinulle mitenkään kuulu, mutta kun itse henkilö on jo vainaa, kaikki intimiteettisuoja on mennyttä. Kehotan suhtautumaan hienovaraisesti eikä levittelemään asioita ympäriinsä.

 

Noin asia on. Tuon vuoksi sanotaan, että kuolleesta ei saa puhua pahaa. Hän ei ole täällä puolustamassa itseään ja mainettaan. 

Noin sanoi puolisonikin järjestellessään papereita kun tiesi mikä on edessä. Näin pitäisikin olla kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä se ole mukava yllätys, kun poismenneen velat lankeavat sinun maksettavaksi.

Velkoja ei peritä !

 

Väärin väärin väärin! Jos menet ennen perunkirjoitusta makselemaan kuolinpesän velkoja oletkin yhtäkkiä osallinen ja vastuussa veloista. Koita muistaa jos koittaa omalle kohdalle ettei tule ikäviä tilanteita.

Velkoja ei voi periä ! Niitä ei tarvitse maksaa ellei kuolinpesässä ole omaisuutta jonka myynnillä ne voidaan maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en mitään niin järkyttävää, kuolinsyyraportti kertoi lääkkeiden väärinkäytöstä ja koti himohamstrauksesta. 

 

Mitä tavaroita hän oli ostellut ja kerännyt? Voisiko ne myydä?

Mitä yllättävää on omistamisessa ja tavaroissa? Ei nyt ymmärrä ongelmaa.

 

Himohamstraaja jättää jäljelle savotan, joka vie aikaa, voimavaroja ja ennen kaikkea rahaa siltä, joka joutuu tuon kaiken käymään läpi.

Jospa hamstraajan tilillä olikin rahaa, ja kuolinpesän voi myydä !

 

Kukaan ei osta hamstrattua tavaraa. Homeessa, hiirenpaskassa jne. Siellä seassa saattaa olla Aaltovaasi, mutta siitäkin saatava raha, on vain pikkuhilj

Vuokrakotia ei tarvitse remontoida, miksi hamstraajan koti olisi homeessa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa sitten jos kuoleman jälkeen leijuttekin haamuna siellä paikalla pakosta kun kaiken maailman jättidildonne ja pumpattavat lampaat siivotaan kaapeistanne pois.

 

Jos leijuisin kuoleman jälkeen haamuna, niin lähtisin ihan muihin paikkoihin leijumaan. Oma jäämistö on niin tuttu, että suuntasin ihan muualle. Maailmassa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, missä leijua.

Pelkästään se, että voi leijua, riittäisi siihen että lähtisin leijumaan. Leijuisin, leijuisin ja leijuisin.

 

Kammottavaa, mutta eikös ne aaveet ole aina vain samassa paikassa. Eivät mene muualle kuin tietty talo tai huone. 

Mistä minä tiedän. Vastasin vain viestiin.

Noista alusvaatteista: Fakta on, että useimpien kuollessa suolisto tyhjenee (jos siellä nyt on ollut mitään tyhjennettävää, koska moni ihminen kuoleman lähestyessä kieltäytyy ravinnosta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelkaa sitten jos kuoleman jälkeen leijuttekin haamuna siellä paikalla pakosta kun kaiken maailman jättidildonne ja pumpattavat lampaat siivotaan kaapeistanne pois.

 

Jos leijuisin kuoleman jälkeen haamuna, niin lähtisin ihan muihin paikkoihin leijumaan. Oma jäämistö on niin tuttu, että suuntasin ihan muualle. Maailmassa on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, missä leijua.

Pelkästään se, että voi leijua, riittäisi siihen että lähtisin leijumaan. Leijuisin, leijuisin ja leijuisin.

 

Kammottavaa, mutta eikös ne aaveet ole aina vain samassa paikassa. Eivät mene muualle kuin tietty talo tai huone. 

Kyllä minä ottaisin siinäkin tapauksessa tyypit leijuominaisuudesta, enkä jäisi katsomaan jäämistöni lajittelua.

Vierailija kirjoitti:

Okei, väännän rautalangasta: jos vanhemmalla onkin ollut muita lapsia, ei olekaan maksanut veroja, onkin käynyt huo r issa ympäriinsä, niin ihanko totta olette vaan kohauttaneet olkianne? 

Kummallista, miten vähättelit muiden kokemuksia.

Äidistä ei selvinnyt, mutta Alzheimeria sairastava isäpuoli kertoi käyneensä hänelle tyrkytettyjen ilotyttöjen luona lukemattomilla työmatkoillaan.

Ällöttävää. 

Äitiparka oli onneksi  edesmennyt.

Vierailija kirjoitti:

Noista alusvaatteista: Fakta on, että useimpien kuollessa suolisto tyhjenee (jos siellä nyt on ollut mitään tyhjennettävää, koska moni ihminen kuoleman lähestyessä kieltäytyy ravinnosta).

Niin? Kyllähän tuon kaikki tietää. Kysehän onkin lähinnä siitä, että ihminen noin yleensäkin, iästä riippumatta, haluaa pitää puhtaita alusvaatteita.

Kyllä. Olen aina ihaillut isoäitiäni, mutta hänen kuolemansa jälkeen selvisi että yksi hänen lapsistaan on seuraus sivusuhteesta. En ikipäivänä olisi uskonut, enkä koskaan hänen eläessään ollut kuullut mitään tähän viittaavaa. Nyt kun asian tietää niin selvähän se on, tämä henkilö on täysin eri näköinen, kuin kuusi sisarustaan.

Ei tää nyt silleen paha asia ole, mutta nolo. Tarpeeton!

Vähän jälkeen isän kuoleman jälkeen äiti pyysi, että josko mä pystysin käymään iskän kuvaamaa materiaalia läpi. Eläessään harrasti kuvausta ja oli filmiä oli aika hitokseen. Meistä lapsista, sukujuhlista, serkun häät yms. jos niitä saisi jotenkin yhteen ja myöhemmin sitten kovalevylle yms. Ok, aikaahan se vie... eihän niillä kiire ole.

Osan isä oli ihan järkevästi merkannut ja ne olikin helppo plärätä läpi, että varmasti sisältää mitä kyljessä luvataan. Niistä sai myöhemmin ihan kivoja kokonaisuuksia näyttöön.

Mutta eihän ne kaikki sitten niin kivoja juttuja ollutkaan. Yhdessäkin kasetissa oli ensin 20 minsaa perheestä Lintsillä ja sitten alkoi vanhempien oma-aika selkeesti. < tästä on nyt parikytä vuotta ja yhä on piirtynyt mun verkkokalvolle, kun isä ottaa äidin... Voi tsiisus!

En mä sitä kauan katellut, mutta hetki siinä meni, kun ihmettelin, että mitäs tässä nyt tapahtuu.. 

Äitiä vähän ripitin, että olisi voinut varoittaa. Hän taas häpeissään sanoi, ettei ollut edes muistanut, että semmoisiakin oli. Isän oli kuulemma pitänyt hävittää kaikki. Juu, juu, ihan varmasti hävitti.  

Jätin äidille lopun läpi käymisen ja muutaman vuoden päästä hän rohkistuikin. jep, ei ollut hävittänyt isukki mitään. Siellä oli kesälomareissut ja lempeä samoilla filkoilla sekaisin. Äiti laitoi timestampit ylös ja mä sitten sieltä väleistä leikkailin talteen perhereissut ja heidän rivoutensa yhteen kansioon. 

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei oikeasti sinulle mitenkään kuulu, mutta kun itse henkilö on jo vainaa, kaikki intimiteettisuoja on mennyttä. Kehotan suhtautumaan hienovaraisesti eikä levittelemään asioita ympäriinsä.

Mistäs sinä sen tiedät kuuluuko vai ei? Voi hyvinkin kuulua ja liittyä myös ap:n elämään ne asiat. 🤦🏻🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiahan ei oikeasti sinulle mitenkään kuulu, mutta kun itse henkilö on jo vainaa, kaikki intimiteettisuoja on mennyttä. Kehotan suhtautumaan hienovaraisesti eikä levittelemään asioita ympäriinsä.

 

Noin asia on. Tuon vuoksi sanotaan, että kuolleesta ei saa puhua pahaa. Hän ei ole täällä puolustamassa itseään ja mainettaan. 

Noin sanoi puolisonikin järjestellessään papereita kun tiesi mikä on edessä. Näin pitäisikin olla kunnioituksesta edesmennyttä kohtaan.

Miksi ihmeessä kenestäkään puhuttaisiin pahaa, jos kuollut on ollut hyvä tyyppi?

Appiukko kuoli ja jopa pappi sanoi, että ihminen voi olla "rakas," vaikka hän ei ole täydellinen.

Appi oli despootti sekä töissään, että kotona. Töistä tuli potkut, kun tiimi laittoi perseet penkkiin.

Kotona jatkoi kuitenkin samaan malliin.

Se on näiden läheisten tehtävä puhua hyvää, jos sitä löytävät.

Muut saavat puhua kuolleesta ihan sen mukaan, miten kuollut on ketäkin kohdellut.