Mitä tehdä kun kuoleman jälkeen ihmisestä paljastuu asioita?

Vanhemman kuoleman myötä tulleet paljastukset ovat asia erikseen, mutta tässä on kyseessä sisaruksen aivan järjetön käytös. Voisi siis melkein sanoa, että kuoleman jälkeen sisaruksesta on paljastunut vähintään yhtä paljon asioita.

Hän ei siis ilmeisesti ehtinyt käydä tunteitaan vanhempaan läpi ennen tämän kuolemaa. Hänellä ei myöskään ole kokemusta lähiomaisen kuolemasta ja siihen liittyvien asioiden hoidosta, toisin kuin itselläni, mutta hän on vakuuttunut, että tietää kaiken paremmin.

Ensin heti kättelyssä hän meinasi sotkeutua kuolinpesään niin, että olisi ollut vastuussa sen veloista. Nyt hän soittelee eri viranomaisille tietoja, jotka nämä saavat muutenkin, ilmoittelee ulkopuolisille miten omaisuus jaetaan vaikkei siitä ole sovittu mitään, tekee asioita perikunnan nimissä, vaikkei sukuselvitystäkään ole vielä tullut, kiukuttelee siitä, etten arvosta häntä tarpeeksi, kun kerta toisensa jälkeen käy ilmi, että hän on väärässä. Hän ei oikein tiedä mikä on perunkirjoitus, jonka sovin ja mitä siellä tehdään. Sen sijaan hän hokee koko ajan, että otetaan lakimies, joka tekee kaiken vaikka on täysin epäselvää mihin tarkoitukseen ja kenelle. Pesänselvityksestä hän taas kieltäytyi, vaikka se olisi ollut kai juuri se lakimies, mitä hän tarkoitti. 

Nyt kun annoin hänelle hoidettavaksi hautajaiset, kun en enää jaksa tätä, hän haluaa kirjallisen yhteenvedon koko suvun toiveista sen pohjaksi. Eihän tietenkään kukaan ala tällaista tekemään toisten puolesta. Mitään muuta hyödyllistä hän ei ole oikeasti kolmessa päivässä aikaiseksi, kuin varattua ajan hautaustoimistoon. Ja nyt hän protestoi, että joutuu hoitamaan hautajaisjärjestelyt, joista on jo ollut etukäteen puhetta ja hän tietää mitä muut ovat toivoneet, mutta haluaisi että senkin joku muu kirjoittaisi hänelle paperille toimistoon vietäväksi. 

Minulle hän huutaa puhelimessa, että sählään ja tilailen turhia selvityksiä, kun olen tilannut ohjeiden mukaan heti sukuselvityksen, että minun pitää rajoittaa puhelinaikaa kun olen puhunut sukulaistemme kanssa hänestä liikaa ja että mustamaalaan häntä suvulle kun olen kertonut, että hänen kanssaan on hieman vaikeaa hoitaa asioita tällä hetkellä. Ja tässä on tosiaan mennyt pari päivää ja edessä on luultavasti kuusi kuukautta. Itse liukenen tästä nyt oikeusavun taakse ja maanantaina haetaan pesänselvittäjä käräjäoikeudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoveljeni kuoli 15 vuotta sitten. Kuoleman jälkeen paljastui uskomattomia asioita joista minulla ei ollut mitään tietoa. Oli tehnyt asioita joita en olisi voinut kuvitellakaan tekevän

Sama, mutta isän kuoltua. Mutta se on elämää se kaikki. 

Löytyi silikoninen persereikä? Ja videokirjasto?

:D

Onhan näitä. Mun tuttu luuli olevansa mumminsa ainoa perijä, mutta mummin kuoleman jälkeen löytyi 3 aikuista lasta, jotka mummi oli joskus antanut kasvatiksi ei siis adoptoitu, joten mummin pieni perintö jaettiin kaikkiaan neljään osaan.🤔

nosto

Mitä väliä sillä enää siinä vaiheessa on? Ei se vainaja siitä kärsi. Jotkut jälkeenjääneet 🤣 voi tietenkin saada mahan puruja, mutta entä sitten. Ha haa, kumpa tietäisivät ylläripylläri tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Okei, väännän rautalangasta: jos vanhemmalla onkin ollut muita lapsia, ei olekaan maksanut veroja, onkin käynyt huo r issa ympäriinsä, niin ihanko totta olette vaan kohauttaneet olkianne? 

Minkäs sille sitten enää tekee.  Ja mitä ne edes kuuluu enää muille kuin velkojille ja  lailliselle perijälle?

Eräs tuttavani lähisukulainen kuoli yllättäin, niin perunkirjoituksissa paljastui erikoisia asioita mitä hänen oma äitinsä oli salannut tältä kuolleelta lapseltaan koko tämän elinajan. Pahin niistä oli, että isää ei ollut merkattu papereihin ollenkaan ja tämä lapsi oli pitänyt aina isänään sitä miestä mikä oli muidenkin sisarusten isä. Jopa sukunimi oli sama. Oletettu isä ei siis perynytkään "tytärtään" vaan äiti veo kaiken.