Miksi jotkut ei vastaa puhelimeen eikä soita takaisin?
Töiden kautta on pari tuttua kaveria, joiden kanssa ollaan aina silloin tällöin tekemisissä. Rentoa miesten välistä jutustelua. He ovat soitelleet minulle joskus ja minä heille. Yleensä työasiaa mutta jutellaan rennosti myös niitä näitä. Soitellaan ehkä 2 kertaa vuodessa, yleensä liittyen ensisijaisesti työjuttuihin.
Sitten, yht'äkkiä: Yritän soittaa syyskuussa. Ei vastausta. Noh, ehkä hän unohti ja soitan uudelleen marraskuussa. Soitan marraskuussa sitten vielä toisen kerran. Ei vastausta, ei viestiä, ei mitään. Sitten yht-äkkiä tavoitan hänet ja jutellaan asiasta ja hän lupaa palata asiaan. Ei kuulu, ei näy, ei haise, ei mitään.
Ei kertakaikkiaan yhtään mitään moneen viikkoon tai kuukausiin.
Sama ilmiö toistuu aina ajoittain joidenkin kanssa. Mikä siinä olisi niin vaikeaa laittaa vaikka tekstari että "minua ei kiinnosta asiasi älä enää ikinä soita" tai vaikka "soitan sulle about kuukauden päästä jos jaksan" mutta ei yhtikäs mitään. Nyt pitää sitten ihmetellä että onko toinen kuollut vai mitä ihmettä.
Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (33)
En aina vastaa tuntemattomien puheluihin, ellen nimenomaan odota soittoa tai muuten ole joku asia sellaisessa vaiheessa, että olisi mahdollista, että joku siitä soittaisi (esim. paketin kotiinkuljetus tms), koska yleensä vieraista numeroista tulevat puhelut ovat tosiaan sellaisia, että niissä yritetään jotain myydä tai pyydetään lahjoitusta, enkä osta mitään puhelmiessa ja lahjoituksissakin tahdon itse olla aloitteen tekijä.
On mahdollista, että jonkun tutun tai joku oikesti minulle tärkeä puhelu jää siksi vastaamatta, mutta onneksi aika moni on oppinut laittamaan tekstiviestin, että soitin tästä ja tästä asiasta yms. Silloin voin itse ottaa yhteyttä.
Ehkä se on huonoa käytöstä, mutta olen huono sanomaan ei ja ostanut ja lahjoittanut elämäni aikana liian monta kertaa asioihin, joita en koe tärkeäksi. Siksi olen päättänyt toimia noin, kun kuvailin.
Mulle sattui näin: äiti kuoli jo 5,5 vuotta sitten, isäkin jo 2,5 vuotta sitten. Äidin eka ja paras kaveritar soitteli mulle. Soitti aina just silloin, kun odotin sote-puoelta takaisinsoittoa, en vastannut. Tupauunona en tajunnut laittaa tekstaria tuosta asiasta: etten jouda/pysty nyt puhumaan. .... Toisaalta, jos hänelle laittoi tekstarin: "olen menossa katsomaan äitiä, soitan sitten kun olen käynyt", niin hän soitti heti perään: Minkälaisessa kunnossa se äitisi on? ..... Mistäs minä sen oisin voinut etukäteen tietää, kun vasta olin menossa katsomaan :)
Sama on tädin, äidin vanhemman sisaren kanssa - osaavat lukea tekstarin, mutteivat ymmärrä sitä tekstarin "ideaa". Ja siksi en vastaa.
Eikä tuo ole mitään dementiaa (eikä naisvihaa) .... Setiä/setää ole elossa kuin yksi: alkohoilisoitunut niin pahasti, ettei vastannut puhelimeen (kenellekään) ja lopulta prepaidkin mennyt umpeen. ..... Ei voi auttaa, parempi, kun en ole missään tekemisissä hänen kanssaan (miten voisi olla, jos ei ole enää numeroa???).
....
Jos vaikka pankista tulee soitto, oudosta numerosta, niin en vastaa. Kohta perään tulee tekstari, et "yritin soittaa, katellaisko taas vaikka niitä sun sijoituksia?" :) (juu, kyllä ne pitää mun massista huolta ;))))
Syytän tästä äitiäni: hän on soitellut koko aikuisikäni minulle pitkiä yksinpuheluita, joissa saattaa huutaa yli tunnin suoraa huutoa, miten joku naapuri ärsyttää. Mahaani tulee kylmä tunne ja koko ihoni menee kananlihalle, kun puhelin soi. En halua kuunnella kahta tuntia jonkun tajunnanvirtaa, valitusta tai syyttelyä. Jos ei vastaa, hän kostaa jotenkin. Pelkään siis puhelinta. Viestit on kivoja, niissä ei ole vankina luuri kädessä ja saa välillä suunvuoronkin.
No jos on tärkeää asiaa, niin varmaan laitat viestiä etkä vain yritä soittaa.
Lähettäkää postia, hyvät ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et oo vaan tarpeeks kiinnostava ihminen
Vain vammainen voi ajatella tuolla tavalla. Oletko vammainen? Ei millään pahalla. En siis pilkkaa vammaisia.
Kohteliasta olisi siltä soittajalta laittaa viesti, että hei yritin tavoitella tässä ja tässä asiassa.
Jos joku soittaa minulle enkä vastaa eikä soittaja viitsi laittaa viestiä, niin en soita takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap väittää olevansa mies?
Selvästi mies = miehet yleensä rakastaa juoruilua ja toisten seläntakana puhumista. Naiset ovat ihmisenä paljon hiljaisempia.
Vierailija kirjoitti:
En aina vastaa tuntemattomien puheluihin, ellen nimenomaan odota soittoa tai muuten ole joku asia sellaisessa vaiheessa, että olisi mahdollista, että joku siitä soittaisi (esim. paketin kotiinkuljetus tms), koska yleensä vieraista numeroista tulevat puhelut ovat tosiaan sellaisia, että niissä yritetään jotain myydä tai pyydetään lahjoitusta, enkä osta mitään puhelmiessa ja lahjoituksissakin tahdon itse olla aloitteen tekijä.
On mahdollista, että jonkun tutun tai joku oikesti minulle tärkeä puhelu jää siksi vastaamatta, mutta onneksi aika moni on oppinut laittamaan tekstiviestin, että soitin tästä ja tästä asiasta yms. Silloin voin itse ottaa yhteyttä.
Ehkä se on huonoa käytöstä, mutta olen huono sanomaan ei ja ostanut ja lahjoittanut elämäni aikana liian monta kertaa asioihin, joita en koe tärkeäksi. Siksi olen päättänyt toimia noin, kun kuvailin.
Itsekään en vastaa, koska olen huono sanomaan ei/yhteydenottaja ei kunnioita rajojani. Tuo vastauksen vaatiminenkin jo itsessään ylittää rajan, ei ole vastuussa sinun miellyttämisestä. Sitten kuitenkin jos koittaa kohteliaasti kieltäytyä tulee sitä suostuttelua ja on aika kiusallistakin joutua torjua monta kertaa.
Laita viesti, että yritit tavoittaa. Ei kukaan normaali ihminen ehdi nykyään soittamaan automaattisesti takaisin kaikille soittajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap väittää olevansa mies?
Selvästi mies = miehet yleensä rakastaa juoruilua ja toisten seläntakana puhumista. Naiset ovat ihmisenä paljon hiljaisempia.
Tai sitten ihmiset ovat vaan yksilöitä...
Ja vielä työaikana. Keskeytä kaikki mitä olet tekemässä ja kuuntele jonnin joutavaa lässytystä joltain urpolta.