Miksi ihmiset jäävät kuvaamaan tulipaloa ja kuolevat kun palo lopulta leimahtaa
Kommentit (56)
Kuvaaminen on ollut monessakin tapauksessa tärkeämpää kuin kuvaajan oma henki.
Varsinkin nuorilla on usein kuolemattomuuden tunne.
Ihmisillä on nykyään niin huono muisti, että kaikki pitää kuvata. Muuten ei muista edes eilistä päivää.
Nuoret elävät siinä harhassa, ettei heille tapahdu mitään. sitten aina jollekin tapahtuu, mutta muut ei opi siitä yhtään mitään vaan elävät samassa harhassa yhä. Ainoastaan jos se, jolle tapahtuu, on lähipiiristä tai on näkemässä tapahtuman, saa joillekin vähän järkeä päähän, joskus.
Onhan tätä idiotismia muissakin tilanteissa. Joku kuvaa kun hyökyaalto vyöryy kohti, sen sijaan että pelastautuisi ajoissa. Tai kun terroristit alkaa lahtaamaan ihmisiä niin jo kaivetaan kamerat esiin ja ei kun kuvaamaan.
Nuoret, jotka kiipeävät mastoihin tai esim junien katoille, ovat kyllä käsittämättömän ajattelemattomia.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin käynyt?
Kukaan ei vastannut tähän.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin käynyt?
Nyt Sveitsissä tanssivat tulen ympärillä puhelimen kanssa kuin alkuasukkaat, kunnes leimahti ja paloivat hengiltä. Koko huone syttyy hetkessä tuleen kun kaasut leimahtaa.
Ei tuollaista äkillistä leimahtamista osannut kukaan aavistaa.
Toimintaelokuvissahan esitetään aina, että palavassa talossa voi pyöriä lähes tuntikausia. Ihmiset ei tajua, ettei tämä pidä paikkaansa. T. Tulipalosta pelastunut
No on monesti todettu jo, että nuoret sukupolvet ovat täysin idi...tteja. Luulevat olevansa kuolemattomia mutta mites kävikään.
Tykkäykset somessa on tärkeämpiä kuin oma henki
Ihmetyttää noi turvallisuustoimet tai siis niiden puute.
Eikö siellä ollut yhtään aikuista paikalla, joka olisi aloittanut evakuoinnin?
Omistajattarella ilmeisesti kädessä palohaava, onko juossut ensimmäisten joukossa ulos?
Vierailija kirjoitti:
Onko niin käynyt?
Sveitsissä:((
Huonosti oli hoidettu. Ei pelastussuunnitelmaa, ei varauloskäyntiä. Nuoret ihan omillaan tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista äkillistä leimahtamista osannut kukaan aavistaa.
Juurinäin ja jälkiviisaus on sitä parasta viisautta, muttei enää auta.
Ihan kotimaistakin samaa tyhmyyttä on. Meidän kylällä paloi vanha autokorjaamon teollisuushalli. Lapsiperheet vanhempiensa kanssa kävelivät katsomaan sitä. Itse jouduin ajamaan siitä pyörällä ohi koska ainoa tie kotiin, pidätin hengitysta ja hengitin paidankauluksen läpi. Nämä perheet vaelsi samaa tietä katsomaan sitä paloa, kymmeniä perheitä.
Erityisesti jäi mieleen yksi äiti vaunujen ja parin kävelyikäisen kanssa. Huusi kohdallani: "JOS ETTE PYSY SIINÄ TIEN REUNASSA NIIN EI MENNÄ KATSOMAAN PALOA, TÄSSÄ KULKEE PYÖRIÄ ÄLKÄÄ ALLE KÄVELKÖ."
Meinasin sanoa jotain mutta annoin olla. Omat lapsensahan siinä oli menossa myrkyttämään.
Se on sitä Darwinismia. Heikompi osa poistuu luontaisesti.