Miten reagoisit, jos joutuisit eroamaan pitkästä avioliitostasi?

Vaikea kuvitella tilannetta.  Todennäköisesti kuolema meidät erottaa. Sen etäron minä hieman pelkään koittavan liian varhain. Puolisollani on perinnöllinen taipumus vakaviin sairauksiin.

Olemme 52- ja 54v ja olleet yhdessä teini-iästä saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella tilannetta.  Todennäköisesti kuolema meidät erottaa. Sen etäron minä hieman pelkään koittavan liian varhain. Puolisollani on perinnöllinen taipumus vakaviin sairauksiin.

 

Olemme 52- ja 54v ja olleet yhdessä teini-iästä saakka.

Sen eron siis, typo...

Vierailija kirjoitti:

En ole onnellinen tässä suhteessa.  Ainut syy miksi jaksan tätä on muu perhe ja suku. Vaimoa en kaipaisi metriäkään m50

Ehkäpä pelkäät myös eroamista. Siinä muuttuu moni asia kuitenkin eikä ole etukäteen varmaa tietoa miten siihen reagoi.

Erosin, omasta aloitteesta mutta nopeasti ja yllättäen tulleesta syystä. Reagoin kahdella tavalla, olemalla hyvin ratkaisukeskeinen - asunto, talouspuoli ym. Ja toisaalta laihduin 10 kg muutamassa kuukaudessa, kun suru ja stressi vei nälän. Iltaisin kyyhötin suihkun lattialla ja itkin salaa lapsilta. Erosta yli pääsemiseen meni joku kolme vuotta, eikä se varmaan koskaan miksikään kivuttomaksi muistoksi muutu. En varmaan ole enää koskaan onnellinen, mutta elämä on ihan siedettävää.

En osaa edes kuvitella. Toiseen on niin tottunut, että pala minua kuolisi. 😢

T: Tuntematon 

Itsetuhoisia ajatuksia tulisi varmasti.

Olisin jo panemassa seuraavaa ukkoa

Olen todella tyytyväinen, että jätin alkoholistimiehen. Kyllä on elämä parempaa. 

Ensin ajattelin, että voisin katsastaa tarjontaa, mutta nyt olen tullut sihen tulokseen, että yksin on hyvä. Ei miestä, ei ongelmaa, ei pettymyksiä, ei vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Melkein kuolin siihen ahdistukseen ja suruun. En pystynyt nukkumaan, en syömään, elämäni vedettiin sillä sekunnilla viemäristä alas. Elämä jatkui. Itkin joka päivä ajaessani töihin ja palatessani. Reagoin voimakkaammin mitä olisin olettanut ennen eroa.

Olen ollut tässä tilanteessa. Kyse ei edes ollut mistään pitkästä suhteesta vaan salamarakastumisesta, jonka uskomattoman kiihkon ja kaiken muunkin muistan vieläkin, yli 30 vuoden jälkeen.

En ole koskaan ollut niin huonona kuin tuolloin, miehen lopetettua suhteen aivan yllättäen. Itkin, laihduin, lähes menetin työkykyni ja toimintakykyni. Sitä kesti noin vuoden, eikä mikään auttanut.

Jälkikäteen asiaa pohdittuani tajusin, että kyseessä oli psyykkinen kriisi, joka oli aktivoinut minussa lapsesta asti kertyneet hylkäyskokemukset ja menettämisen pelon. Mies ei ollut ollut kaiken sen murheen arvoinen, vaikka olikin uskomattoman hyvä sängyssä.

Kutsuisin varmaan kaikki tutut johonkin mukavaan paikkaan ja järjestäisin isot pippalot.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuisin varmaan kaikki tutut johonkin mukavaan paikkaan ja järjestäisin isot pippalot.

Kiva idea, mutta minulta on kuollut nyt viime vuosina niin paljon ystäviä, ettei tulisi kuin ihan pienet pippalot. 

Leskeksi jäämiseenhän jokainen avioliitto viimeistään päättyy ja silloin olisivat ystävät tärkeitä. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ystäviä on maan povessa. Todella surullista välillä miettiä ystäviä, joiden kanssa ei enää voi koskaan tehdä niitä asioita, joita yhdessä tehtiin. Muistelen heitä jokaista usein.

En halua edes miettiä tuommoista, ei olisi edes mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

En halua edes miettiä tuommoista, ei olisi edes mahdollista.

Se on aina mahdollista, ikävä kyllä. En kyllä toivo omallekaan kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuisin varmaan kaikki tutut johonkin mukavaan paikkaan ja järjestäisin isot pippalot.

 

Kiva idea, mutta minulta on kuollut nyt viime vuosina niin paljon ystäviä, ettei tulisi kuin ihan pienet pippalot. 

 

Leskeksi jäämiseenhän jokainen avioliitto viimeistään päättyy ja silloin olisivat ystävät tärkeitä. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ystäviä on maan povessa. Todella surullista välillä miettiä ystäviä, joiden kanssa ei enää voi koskaan tehdä niitä asioita, joita yhdessä tehtiin. Muistelen heitä jokaista usein.

 

K.oronapiikit on vieneet monia ennenaikaiseen hautaan, kuten valtamedia mainosti: kahdella piikillä pääsee paratiisiin. #diedsuddenly

Ollaan erottu jo kahdesti aiemmin. Ekalla kertaa suhteen alkuvuosina ero kesti 2 kk. Toista kertaa erottiin 12 vuoden yhdessäolon jälkeen, oltiin erossa 6 kk. 

Tuli nähtyä, ettei sitä eroa kuitenkaan halua ja viimeisin ero oli todella raskas itselleni, olin 4 kuukautta täysin romuna ja vasta sitten alkoi jotain valoa näkyä. 

Toivottavasti ei todellakaan enää erota. Enkä usko niin käyvänkään.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan erottu jo kahdesti aiemmin. Ekalla kertaa suhteen alkuvuosina ero kesti 2 kk. Toista kertaa erottiin 12 vuoden yhdessäolon jälkeen, oltiin erossa 6 kk. 

Tuli nähtyä, ettei sitä eroa kuitenkaan halua ja viimeisin ero oli todella raskas itselleni, olin 4 kuukautta täysin romuna ja vasta sitten alkoi jotain valoa näkyä. 

Toivottavasti ei todellakaan enää erota. Enkä usko niin käyvänkään.

Onko suhteen ongelmakohdat korjattu erojen avulla?

Vierailija kirjoitti:

Taas viime vuonna eroa mietittiin. Vielä kuitenkin yhdessä. Suhde kestänyt yli 30 vuotta, eli olisi todella valtavan iso muutos. Siksi ei tunnu oikeastaan edes mahdolliselta.

Minä erosin yli 30v liitosta. Valtavalta etukäteen tuntunut muutos olikin hallittavissa. Olin kuitenkin tehnyt eroa mielessäni jo niin pitkään. Nyt kaikki hyvin ja olen tyytyväinen päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas viime vuonna eroa mietittiin. Vielä kuitenkin yhdessä. Suhde kestänyt yli 30 vuotta, eli olisi todella valtavan iso muutos. Siksi ei tunnu oikeastaan edes mahdolliselta.

 

Omassa tuttavapiirissä on erottu lasten aikuistuttua hyvin pitkistä liitoista. Kaikilla on mennyt ihan hyvin, on löytynyt uudet kumppanit molemmille eikä mitään sen suurempia draamojakaan syntynyt. Ihan vasta erosi puolituttu pariskunta lähes 40 vuoden liitosta, ovat paljon tekemisissä keskenään ja ystäviä. Liitto oli ollut pelkkää kaveruutta jo pitkään. Vähän luulen, että mies lähti liitosta, koska hänellä on joku uusi ihastus, joten sitten voi ystävyys kärsiä, kun tämä selviää ex-vaimolle. 

Siis nää on nyt jotain melkein eläkeikäisiä vanhuksia, 60 tai ylikin.  Pitäiskö näillä olla säihkyvä seksielämä ja romanttista rakkautta. Pappa koki uuden ihastuksen. Sillä lailla, jouti mennäkin.

30 vuotta takana. Lähtisin jos pystyisin. Taloudellisesti en pärjää yksin. Mies on ain ollut itsekäs, nyt muistisairauden alkaessa tämä vain korostuu ja korostuu. Ja tuo jatkuva por..non kyttääminen ällöttää. Aamulla aloittaa ennen kello seiskaa.