Tunnetko ketään, joka ei ikinä valehtele, oikeesti ei ikinä? Tunnen 2 ja molemmat ovat rasittavia.
Hesarissa jutussa sanotaan, että raivorehellisyys sopii lapselle, mutta aikuiselta pitää voida odottaa enemmän. Ja se on kyllä tosi kuin vesi. Mulla on tuttu, joka aina tarttuu nk. viattomiin ylilyönteihin "siellä oli ainakin miljoona kanadanhanhea" -tokaisuun tämä tarttuu, koska ei voi olla miljoonaa. Korjaa kaiken, pienimmänkin jutun. En jaksa juurikaan enää seurustella tyypin kanssa.
Mun ex-mies oli samanlainen. Aina seurassakin tarttui tuollaisiin, myös sanoi aina mielipiteensä jonkun vaatteesta tai muusta - sellainen normaali kohteliaisuusvalehtelu on molemmille yhä täysin mahdotonta.
Ja jos lapsi kysyy yksinkertaisenkin kysymyksen, siitä seuraa saa tanan pitkä saarnavastaus, jossa mies yrittää kattaa kaiken, mikä liittyy vaikkapa nyt kysymykseen "montako tähteä voi nähdä yhdellä kertaa"?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Ei täysin rehellistä ihmistä olekaan. Aina jätetään vähintään jotain mainitsematta sopivasti kun se on eduksi. Näin on tehneet myös ne jotka itseään kehuneet rehelliseksi.
Voi että kun oli rehellinen tämä yksikin tyyppi kun minua yritti, mutta kun ei onnannut ja jättäydyin taka-alalle seurailemaan niin kyllä on paljastunut se "rehellisyys" kun on tyyppi toisten kanssa touhunnut. Sivusta näkee kun toisella kulissit on pystössä aina sinne päin minne pyrkii
Ei täysin rehellistä ihmistä olekaan. Aina jätetään vähintään jotain mainitsematta sopivasti kun se on eduksi. Näin on tehneet myös ne jotka itseään kehuneet rehelliseksi.