Lue keskustelun säännöt.
En keksi keskustelunaiheita tuttuja tavatessani
30.12.2025 |
Jos tapaan sattumalta tai vaikka ihan tarkoituksella tuttuja ja kavereita, en keksi mitään keskusteltavaa sen "mitä sulle kuuluu" -kysymyksen jälkeen. Minulle ei kummempia kuulu, eikä monille muillekaan, keskustelu tuntuu tyrehtyvän nopeasti. Millaisia aiheita sitä voisi nostaa keskusteluun? Mietin että minun pitäisi niitä miettiä varastoon ennen tapaamisia, että olisi mistä puhua. Mietittekö te muut niitä ennalta?
Kommentit (51)
Mitä kuuluu? - Ei kurjuutta kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olisi asiaa tuntikaupalla. Värikästä. Muilla hiljaista?
Jatkan, että esim. eilen mieheni ja hänen ystävänsä ja puolisonsa kokoontuivat meille viettämään uutta vuotta. Itse kävin vaan piipahtamassa, koska olin ajoissa menossa töihin. Hekin tulivat meille jo klo 16, ja lähtivät n.klo 02. Koko ajan juttua riitti ja naurua ja vitsiä. Itse osallistuin keskusteluun lähinnä kysellen vähän kuulumisia ja kertoen omiani n. tunnin ja siitäkin olin jo poikki. Mutta he jatkoivat vielä 9h sitä, eikä näyttänyt edes väsyttävän. Sitten lähinnä mietin, mistä keskustelu syntyy. Muutama puhelias, jotka kertoo tarinoitaan, muutama kertoo aina jotain vitsejä. Muutama nauraa ja komppaa ja kettuilee toisilleen leikkisästi. Kai se on jotain tajunnanvirtaa tai jotain, en tiedä. Olen niin onneton porukassa ja yleensä en niihin hakeudu, kun en osaa olla. Keskustelen sitten 1-2 henkilön kanssa mieluummin.
Ihanaa lukea näitä ja ymmärtää, että en ole yksin näiden samojen mietteiden ja epävarmuuksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No vaikka esim sen toisen ihmisen harrastuksista, opiskelusta, työstä jne. Siis jos on tiedossa nää asiat. Jos on oikeasti hyvä tuttu, niin osoita, että olet kiinnostunut sen ihmisen asioista myös.
Se on kuitenkin taitolaji, että kyselee toisilta kaikenlaista kuulumista, ilman, että vaikuttaa varsinaisesti utelulta. Tota juttelutaitoa voi kyllä treenata. Huom, mieluummin mahdollisimman erilaisten ihmisten kans. Älä siis välttele niitä tilanteita, vaan melkeinpä hakeudu sellaisiin tilanteisiin, silloin kun se menee luontevasti.
Ap voisi perustaa tänne ketjun, jossa harjoittelee small talkkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkan, että esim. eilen mieheni ja hänen ystävänsä ja puolisonsa kokoontuivat meille viettämään uutta vuotta. Itse kävin vaan piipahtamassa, koska olin ajoissa menossa töihin. Hekin tulivat meille jo klo 16, ja lähtivät n.klo 02. Koko ajan juttua riitti ja naurua ja vitsiä. Itse osallistuin keskusteluun lähinnä kysellen vähän kuulumisia ja kertoen omiani n. tunnin ja siitäkin olin jo poikki. Mutta he jatkoivat vielä 9h sitä, eikä näyttänyt edes väsyttävän. Sitten lähinnä mietin, mistä keskustelu syntyy. Muutama puhelias, jotka kertoo tarinoitaan, muutama kertoo aina jotain vitsejä. Muutama nauraa ja komppaa ja kettuilee toisilleen leikkisästi. Kai se on jotain tajunnanvirtaa tai jotain, en tiedä. Olen niin onneton porukassa ja yleensä en niihin hakeudu, kun en osaa olla. Keskustelen sitten 1-2 henkilön kanssa mieluummin.
Alkoholi saa jutun luistamaan ja tuntumaan hauskalta
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä tiennyt, että mitä siihen pitäisi vastata.
Kuinka niin, mitä kuuluu? Siis missä mielessä? Haluatko kuulla traumatisoitumisen kanssa elämisestä, minkä itsemurhatavan valitsisin vai nukuinko viime yönä kaksi vai jopa neljä tuntia?
Mitä sä haluat tietää?!?
Olen oppinut mestariksi välttelemään kysymyksiä, ei ne oikeasti halua kuulla.
Ei tietenkään kukaan tuollaista halua kuulla, jos näkee tuttuja, kai sen tajuat. Vika ei ole heissä, vika on sinussa, jolle osaa muutamaa kohteliasta riviä sanoa, ja sitten että olipa kiva nähdä ja kerro tutuille terveisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollasta tarvi miettiä. Voi jättää puheenaiheet sen tutun huoleksi.
No ei minunkaan elämässä tapahdu yhtiskä mitään. Käyn töissä, tuun kotiin ja makaan sohvalla lukemalla vauvista.
Mutta kyllä mä silti jostain aina keksin puhuttavaa. Puhutaanhan me täälläkin monista eri aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla olisi asiaa tuntikaupalla. Värikästä. Muilla hiljaista?
Joo, mullakin juttua tulisi vaikka kuinka paljon, kun joku vain jaksaisi kuunnella.
Voi jutella työstä, opinnoista, lemmikkieläimistä, ajankohtaisista tapahtumista suomessa, maailmalla, omalla paikkakunnalla. Säästä on aina jokin mielipide. Harrastuksista ja matkoista, entisistä ja tulevista. Lapsista. Monet ovat yksinäisiä ja tarvitsevat kuuntelijaa. Sopivilla kysymyksillä pääsee pitkälle. Lisäksi ihmiset tykkää neuvoa, kysy neuvoa esim remontointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on yleensä helpompaa jutella, jos on jonkun kanssa kahden tai pienemmässä porukassa. Heti kun on vähän isompi porukka esimerkiksi vain sukulaisiakin, niin menen jotenkin lukkoon. Sitten kun jotain saa välillä änkytettyä väliin, niin se jotenkin sivuutetaan; ollaan hiljaa tai puhutaan muuta päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut, että ns. sosiaaliset ja puheliaat ihmiset oikeasti vaan ajattelee ääneen. Ne vaan iskeytyy jonkun seuraan ja alkaa vuodattaa katkeamatonta tajunnanvirtaa. Ja se toinen osapuoli sitten kohteliaasti nyökyttelee ja ynähtelee. Jos taas ihminen ei osaa ajatella ääneen, niin sitä ajautuu pakonomaisesti valikoimaan ja harkitsemaan sanomisiaan ja meininki muuttuu jäykäksi.
Ääneen ajattelu on aika törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Kysy vaikka miten perseenhajun saa pois sohvasta. Siitä voi keskustella kuukausia.
Varsinkin jos ehdottaa, että keskustelu käydään laulun sanoilla...
Vierailija kirjoitti:
Ota vinkkejä vaikka täältä palstalta. Kysy esimerkiksi, että: minkä elokuvahahmon ottaisit puolisoksesi jos saisit valita?
Tästä vois oikeasti kehkeytyä kiinnostava keskustelu :D
Etkö sä ikinä katso telkasta mitään? Lue mistään asiasta? Näe jotain kiinnostavaa tai outoa tai uutta tietyömaata ympärilläsi? Ole innostunut mistään ruoasta tai vaikka uudesta ruoanlaittotekniikasta, onnistu tai epäonnistu jollain ohjeella? Harmittele tai ilahdu siitä, että jotain asiaa on muutettu? Näe jotain uutta tuotetta jossakin ja ole siitä utelias?
Mulla oli tuo sama. Sitten diagnosoitiin skitsofrenia.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan, että esim. eilen mieheni ja hänen ystävänsä ja puolisonsa kokoontuivat meille viettämään uutta vuotta. Itse kävin vaan piipahtamassa, koska olin ajoissa menossa töihin. Hekin tulivat meille jo klo 16, ja lähtivät n.klo 02. Koko ajan juttua riitti ja naurua ja vitsiä. Itse osallistuin keskusteluun lähinnä kysellen vähän kuulumisia ja kertoen omiani n. tunnin ja siitäkin olin jo poikki. Mutta he jatkoivat vielä 9h sitä, eikä näyttänyt edes väsyttävän. Sitten lähinnä mietin, mistä keskustelu syntyy. Muutama puhelias, jotka kertoo tarinoitaan, muutama kertoo aina jotain vitsejä. Muutama nauraa ja komppaa ja kettuilee toisilleen leikkisästi. Kai se on jotain tajunnanvirtaa tai jotain, en tiedä. Olen niin onneton porukassa ja yleensä en niihin hakeudu, kun en osaa olla. Keskustelen sitten 1-2 henkilön kanssa mieluummin.
No tää oli hyvä...Tajunnanvirtaa. Sitähän se on, kepeetä pulinaa. Asiaa, ja asian vierestä. Tärkeä juttu...kuuntele, äläkä keskeytä. Keskity oikeesti siihen toiseen/toisiin ihmisiin
Oletko koskaan todistanut, millaista on keskustelu?