Lue keskustelun säännöt.
En keksi keskustelunaiheita tuttuja tavatessani
30.12.2025 |
Jos tapaan sattumalta tai vaikka ihan tarkoituksella tuttuja ja kavereita, en keksi mitään keskusteltavaa sen "mitä sulle kuuluu" -kysymyksen jälkeen. Minulle ei kummempia kuulu, eikä monille muillekaan, keskustelu tuntuu tyrehtyvän nopeasti. Millaisia aiheita sitä voisi nostaa keskusteluun? Mietin että minun pitäisi niitä miettiä varastoon ennen tapaamisia, että olisi mistä puhua. Mietittekö te muut niitä ennalta?
Kommentit (51)
Sama mulla, en ikinä keksi mitään juteltavaa.. olen kateellinen niille, jotka keksii joka tilanteeseen juttuaiheita lennosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisten kavereiden kanssa jutellaan milloin mistäkin, politiikka, filosofia, fysiikka, matematiikka, lääketiede
Mitäs sitä paskaa jauhamaan...voi olla ihan hiljaakin..
No ihan mitä tahansa. Eihän juttujen tarvitse olla mitään syvällistä pohdiskelua. Se puheenaihehan riippuu siitä toisesta ihmisestä jonkin verran, esim iästä.
Mä en ole ikinä tiennyt, että mitä siihen pitäisi vastata.
Kuinka niin, mitä kuuluu? Siis missä mielessä? Haluatko kuulla traumatisoitumisen kanssa elämisestä, minkä itsemurhatavan valitsisin vai nukuinko viime yönä kaksi vai jopa neljä tuntia?
Mitä sä haluat tietää?!?
Olen oppinut mestariksi välttelemään kysymyksiä, ei ne oikeasti halua kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vinkkejä vaikka täältä palstalta. Kysy esimerkiksi, että: minkä elokuvahahmon ottaisit puolisoksesi jos saisit valita?
No vaikka esim sen toisen ihmisen harrastuksista, opiskelusta, työstä jne. Siis jos on tiedossa nää asiat. Jos on oikeasti hyvä tuttu, niin osoita, että olet kiinnostunut sen ihmisen asioista myös.
Se on kuitenkin taitolaji, että kyselee toisilta kaikenlaista kuulumista, ilman, että vaikuttaa varsinaisesti utelulta. Tota juttelutaitoa voi kyllä treenata. Huom, mieluummin mahdollisimman erilaisten ihmisten kans. Älä siis välttele niitä tilanteita, vaan melkeinpä hakeudu sellaisiin tilanteisiin, silloin kun se menee luontevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huomannut, että ns. sosiaaliset ja puheliaat ihmiset oikeasti vaan ajattelee ääneen. Ne vaan iskeytyy jonkun seuraan ja alkaa vuodattaa katkeamatonta tajunnanvirtaa. Ja se toinen osapuoli sitten kohteliaasti nyökyttelee ja ynähtelee. Jos taas ihminen ei osaa ajatella ääneen, niin sitä ajautuu pakonomaisesti valikoimaan ja harkitsemaan sanomisiaan ja meininki muuttuu jäykäksi.
Jotkut näkyvät juttelevan useita tuntejakin yhdessä ja hauskaakin on. Olen ihmetellyt miten aiheita riittää, tekisi mieli salakuunnella että saisin itsekin ideoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy vaikka miten perseenhajun saa pois sohvasta. Siitä voi keskustella kuukausia.
Riippunee paljon siitäkin kuinka usein tavataan.
Jos tapaamisilla pidempi väli, lienee voi kysyä kaikesta mitä siinä välissä on voinut tapahtua.
Jos taas tapaa usein ja enempi tuttua mitä toisen elämässä ylipäätään on, voinee jutella vaikka yleisistä tapahtumista... mitä on ollut uutisissa / mitkä liittyy ajankohtaan. Mitä on mieltä maailmanmenosta ylipäätään? Onko suunnitelmia viikonlopuksi/lomaksi? Mistä asioista pitää?
Mitä ruokaa on syönyt viimeksi? Mitä pitäisi ostaa? Millaisia naapurit on?
Säästähän aina puhutaan, jossei muutakaan keksi :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu vaikka lukemastasi kirjasta tai katsomastasi elokuvasta.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisten kavereiden kanssa jutellaan milloin mistäkin, politiikka, filosofia, fysiikka, matematiikka, lääketiede
Ai kadulla yht`äkkiä tavatessamme menette heti noihin aiheisiin? Älä nyt viitsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä kenet näen.
Entinen työkaveri- moi, mitä kuuluu, mitä teet nykyään työksesi. Asutteko vielä samalla seudulla. Minkä ikäisiä ne teidän lapset nyt ovatkaan? Jne
Lapsuuden koulukaveri- samat kysymykset kuin yllä vähän karsittuna.
Lähes samat kysymykset voi esittää entiselle naapurillekin.
Vanhalle harrastuskaverille voi jutella siitä harrastuksesta/ uusista hatrastuksista.
Minusta ei pidetä kun en puhu kun en keksi puhuttavaa. Siksi jännitän ja kontrolloin puhumistani kun tiedän ettei minusta pidetä.
Kaikki ihmiset tykkäävät puhua itsestään, eli jos et muuta keksi
Usein näihin kohtaamisiin tutun kanssa liittyy jokin yhdistävä tekijä.
Sehän voi olla
-koulu, työpaikka, harrastus, sukulaisuus, naapuri, tms.
Johonkin asiaan, mikä yhdistää voi tarrata ja jauhaa siitä.
Sitä minäkin mietin. Aika usein.
Viime kesänä olin mieheni kanssa telttailemassa, ja mentiin jo makuupusseihimme n.klo 22.
Noin 50m päähän oli rantautunut naisystäväkaksikko telttailemaan myös.
Klo 02 heräsin teltassa pissahätään ja puikkelehdin puskapissille. Klo 02 samainen naiskaksikko edelleen jutteli teltassa kovaäänisesti ja nauroivat ja keskustelivat, he keskustelivat jo silloin klo 22.
Siinä puskapissillä mietin, että miten ihmeessä ihmiset ensinnäkin keksii juteltavaa ja ilmeisen hauskaakin keskusteltavaa. Multa ei tuollainen luonnistuisi. Yritin jopa vähän kuunnella, mistä he keskustelevat, mutten puheen sorinasta mitään erottanut
Sitten mietin itseäni, kuinka kumma tapaus olen. Keskellä yötä puskapissillä telttaretkellä salakuuntelemassa, mitä ihmiset oikein keskustelevat.
Olenko ainoa? Miten keksin aiheita?