Lupasin itselleni, että yksikin red flag tai hieman arveluttava asia, ja mies (kuka tahansa) on välittömästi ulkona pelistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kulkee ap:n mainitseman semi red flagin ja anteeksi annettavan pikkuvian raja? Olisi mukava saada esimerkkejä kummastakin. 

Korvia huumaava hiljaisuus. Taitaa rajanveto olla vaikeaa?

 

Ei, vaan on hämmentävää, ettei joku aikuinen ihminen itse käsitä tätä asiaa. Esimerkiksi överiksi menevä alkoholinkäyttö on red fläg, huumeet on red fläg, addiktiot on red fläg, ilkeys on red fläg ja kaikki antisosiaalisen persoonallisuushäiriön merkit on red fläg. Nämä on kaikki asioita, joista tulee suurella varmuudella aiheutumaan naisen elämään merkittäviä, elämänlaatua alentavia ongelmia. 

 

Itse olen addiktoitunut lintujen bongaamiseen! Mielestäni harmiton harrastus, mutta puolisolle tietysti harmittavaa

Omat harrastukset, vallankin luontoaiheiset sellaiset ovat green flag. Tahallinen väärinymmärtäminen ja sen verukkeella riidan haastaminen on taas ehdottomasti red flag.

Eli kyllä sanoisin, että vahvasti alempaa b-luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. varmasti hyvä päätös. Ne red flagit on juuri ne joihin homma kaatuu. Siksi niitä on sallinut kun ei ole uskonut löytävänsä parempaa ja sehän ei pidä paikkaansa, red flag minulle on esim toisistaan poikkeavat arvot, se ei toimi että pidä sinä omat arvosi ja minä pidän omani, kun ne vaikuttavat. Huono suhde ei ole sen arvoinen että pilaat elämäsi. 

 

Poikkeavat arvot eivät ole red flag siinä mielessä mitä yleisesti ottaen red flageilla tarkoitetaan. Red flag voi olla se, että toinen suhtautuu kontrolloivasti arvoihisi. Sen sijaan erilaiset arvot on ihan vaan normaali yhteensopivuusasia. 

 

Mietin tuossa ihan samaa, että olisi kyllä paskamainensuhde jos oltaisiin mieheni kanssa kaikista asioista samaa mieltä ja meillä olisi samat arvot. Tottakai meillä saa olla omat mielipiteet ja arvot, mutta molemmat kunnioittaa toisiaan ja toisen arvoja. Nyt ollaan oltu 30 v kimpassa. 

Pitää edes hiukan puolustella miehiä, sillä kun aloimme olla yhdessä 90-luvulla niin siinä tutustuttiin ja lopulta rakastuttiin, mutta ei ollut kyllä kauheaa painetta niskassa millaisia olemme vaan ajanmyötä ilman mitään hemmetin listoja katsottiin toimiiko vai ei. Kyllä olis herra lentänyt nopeasti ulos jos olisin huomannut että hänellä on joku "lista" ominaisuuksista joita kyttää minussa. Naiset ovat tehneet seurustelusta hiukan liian vaikeaa ja ymmärrän että 99% on provoja jotka puhuvat että miehen pitää antaa lompakkonsa naisen käyttöön, mutta säälin sitä 1% joka oikeasti elää sellaisessa ajatusmaailmassa. Odottakaa tytöt 30 vuotta niin teissäkin alkaa näkymään ajan kulumat ja tuo ajatus voi olla hiukan harhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. varmasti hyvä päätös. Ne red flagit on juuri ne joihin homma kaatuu. Siksi niitä on sallinut kun ei ole uskonut löytävänsä parempaa ja sehän ei pidä paikkaansa, red flag minulle on esim toisistaan poikkeavat arvot, se ei toimi että pidä sinä omat arvosi ja minä pidän omani, kun ne vaikuttavat. Huono suhde ei ole sen arvoinen että pilaat elämäsi. 

 

Poikkeavat arvot eivät ole red flag siinä mielessä mitä yleisesti ottaen red flageilla tarkoitetaan. Red flag voi olla se, että toinen suhtautuu kontrolloivasti arvoihisi. Sen sijaan erilaiset arvot on ihan vaan normaali yhteensopivuusasia. 

 

Mietin tuossa ihan samaa, että olisi kyllä paskamainensuhde jos oltaisiin mieheni kanssa kaikista asioista samaa mieltä ja meillä olisi samat arvot. Tottakai meillä saa olla omat mi

Auts!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kulkee ap:n mainitseman semi red flagin ja anteeksi annettavan pikkuvian raja? Olisi mukava saada esimerkkejä kummastakin. 

Korvia huumaava hiljaisuus. Taitaa rajanveto olla vaikeaa?

 

Ei, vaan on hämmentävää, ettei joku aikuinen ihminen itse käsitä tätä asiaa. Esimerkiksi överiksi menevä alkoholinkäyttö on red fläg, huumeet on red fläg, addiktiot on red fläg, ilkeys on red fläg ja kaikki antisosiaalisen persoonallisuushäiriön merkit on red fläg. Nämä on kaikki asioita, joista tulee suurella varmuudella aiheutumaan naisen elämään merkittäviä, elämänlaatua alentavia ongelmia. 

 

Itse olen addiktoitunut lintujen bongaamiseen! Mielestäni harmiton harrastus, mutta puolisolle tietysti harmittavaa

Kyllähän se harmittaa, kun mies lähtee toiselle puolelle Suomea katsomaan hyyppelipyyppeliharmaanakkelia vaikka tehtäisiin siinä lähtöä synnytyssairaalaan. Ei harrastuksetkaan saa mennä kaiken edelle.

Finglishiä puhuvat naiset = 🚩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tein tuon saman päätöksen ensimmäisen, todella huonoksi osoittautuneen suhteeni jälkeen. Silloin tosin ei vielä edes käytetty red flag -sanaa. Eipä ole tarvinnut katua. Nyt yhteistä elämää 10 vuotta miehen kanssa, mistä ei ole näiden vuosien jälkeenkään paljastunut yhtään red flagia, eikä edes pahemmin niitä ärsyttäviä pikkuvikojakaan.

Suosittelen kaikille samaa.

 

 

Eikä tarvitse käyttää vieläkään.

Se on VAROITUSMERKKI.

 

 

Mikä j u m a l a u t a kaikkia vaivaa nykyään tämän ihan jatkuvan englannin sokeltamisen kanssa? 🤦🏻

Sössötä sinä suomeksi, minä käytän englanninkielisiä termejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. varmasti hyvä päätös. Ne red flagit on juuri ne joihin homma kaatuu. Siksi niitä on sallinut kun ei ole uskonut löytävänsä parempaa ja sehän ei pidä paikkaansa, red flag minulle on esim toisistaan poikkeavat arvot, se ei toimi että pidä sinä omat arvosi ja minä pidän omani, kun ne vaikuttavat. Huono suhde ei ole sen arvoinen että pilaat elämäsi. 

 

Poikkeavat arvot eivät ole red flag siinä mielessä mitä yleisesti ottaen red flageilla tarkoitetaan. Red flag voi olla se, että toinen suhtautuu kontrolloivasti arvoihisi. Sen sijaan erilaiset arvot on ihan vaan normaali yhteensopivuusasia. 

 

Mietin tuossa ihan samaa, että olisi kyllä paskamainensuhde jos oltaisiin mieheni kanssa kaikista asioista samaa mieltä ja meillä olisi samat arvot. Tottakai meillä saa olla omat mi

Mikähän siinä on, että postmenopausaaliset naiset alkavat ilkeillä nuorille tytöille. Itse olen 48-vuotias ja melko rupsahtanut, mutta en kyllä neuvo ketään odottamaan omaa rupsahdustaan kolmeakymmentä vuotta. Päinvastoin kannustan kaikkia opiskelemaan, tekemään omaa uraa, elämään omannäköistä elämää, nauttimaan nuoruudesta ja seurustelemaan jos siltä tuntuu, niillä ehdoilla kuin hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Varaudu viettämään loppuelämäsi yksin. Kukaan mies ei ole täydellinen, etkä muuten ole sinäkään.

Miten itselleni tuli täysin samat ajatukset. Tuntuu nyt hyvin voimakkaasti siltä , että aloittaja pyrkii nostamaan itsensä jalustalle ja sinne kaikkein korkeimmalle. Saattaa vain ottaa melko kipeää kun sieltä ylhäältä vauhdikkaasti alas putoaa. Silloin lienee paikallaan jonkin asteinen nöyrtymisen paikka. Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta kukaan ei ole sitä vielä tavoittanut.

"Silloin kun naisasialiike aloitti Suomessa, ei naisella ollut oikeutta opiskella yliopistossa ja hänen omaisuutensa siirtyi avioliitossa miehelle. Oikeasti jokaisen naisen tulisi kiittää feminismiä joka kerta kun käyttää omaa pankkitiliään."

Arvelin että olet väärässä kuten naiset aina ja nopea googletus sen todistikin ainakin yliopiston osalta.

Naisasialiike Suomessa syntyi 1800-luvun lopulla, kun vuonna 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto.

Yliopisto-opinnot alkoivat mahdollistua Suomessa naisille 1870-luvulta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

"Silloin kun naisasialiike aloitti Suomessa, ei naisella ollut oikeutta opiskella yliopistossa ja hänen omaisuutensa siirtyi avioliitossa miehelle. Oikeasti jokaisen naisen tulisi kiittää feminismiä joka kerta kun käyttää omaa pankkitiliään."

 

Arvelin että olet väärässä kuten naiset aina ja nopea googletus sen todistikin ainakin yliopiston osalta.

 

Naisasialiike Suomessa syntyi 1800-luvun lopulla, kun vuonna 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto.

 

Yliopisto-opinnot alkoivat mahdollistua Suomessa naisille 1870-luvulta lähtien.

Naiset saivat Suomessa oikeuden opiskella yliopistossa vuonna 1901. Sitä ennen piti anoa vapautusta sukupuolesta. Äänioikeus naisille tuli 1906. Et millään kaasuvalotuksella saa erotettua naisasialiikettä naisten oikeuksien kehityksestä, sori vaan.

67:

Postmenopausaalinen tulee sinustakin. Vai meinasitko tehdä itse.mur han?

Varaudu pitkään sinkkuuteen :D

Itsekin toimin noin ja sinkkuvuosi 9 pärähtää käyntiin juuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudu viettämään loppuelämäsi yksin. Kukaan mies ei ole täydellinen, etkä muuten ole sinäkään.

Miten itselleni tuli täysin samat ajatukset. Tuntuu nyt hyvin voimakkaasti siltä , että aloittaja pyrkii nostamaan itsensä jalustalle ja sinne kaikkein korkeimmalle. Saattaa vain ottaa melko kipeää kun sieltä ylhäältä vauhdikkaasti alas putoaa. Silloin lienee paikallaan jonkin asteinen nöyrtymisen paikka. Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta kukaan ei ole sitä vielä tavoittanut.

Ei tarvitse kenenkään olla täydellinen, mutta sellaiselle jalustalle on tavallisen ihmisen hyvä itsensä nostaa, että sulkee mahdollisimman pian pois persoonallisuushäiriöiset ja addiktit, jos tällaisia piirteitä havaitsee. Heillekin on maailmassa kaltaistaan seuraa. 
-eri.

Joo ihan varmasti tulet löytämään miehen/miehiä, jotka vastaavat TÄYDELLISESTI sinun vaatimuksiasi. Kuin ihmeen kaupalla sinäkin tulet vastaamaan TÄYDELLISESTI juuri näiden miesten vaatimuksia.

Itkettävintä tässä aloituksessa on se että todennäköisesti ap on tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

67:

 

Postmenopausaalinen tulee sinustakin. Vai meinasitko tehdä itse.mur han?

Meinasin ryhtyä kannustavaksi mummeliksi, joka ei ilkeile nuorille naisille näiden kauneudesta tai esitä inselipapan argumentteja.

Vierailija kirjoitti:

"Silloin kun naisasialiike aloitti Suomessa, ei naisella ollut oikeutta opiskella yliopistossa ja hänen omaisuutensa siirtyi avioliitossa miehelle. Oikeasti jokaisen naisen tulisi kiittää feminismiä joka kerta kun käyttää omaa pankkitiliään."

 

Arvelin että olet väärässä kuten naiset aina ja nopea googletus sen todistikin ainakin yliopiston osalta.

 

Naisasialiike Suomessa syntyi 1800-luvun lopulla, kun vuonna 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto.

 

Yliopisto-opinnot alkoivat mahdollistua Suomessa naisille 1870-luvulta lähtien.

Et lue lähteitäsi kunnolla, vaan yrität tuoda sieltä vain agendaasi tukevia asioita esille, kuten palstamiehillä on tapana.

Naisasialiike alkoi rantautumaan Suomeen 1800-luvun puolenvälin jälkeen ja sen myötä muutamia naisia pääsi opiskelemaan poikkeusluvalla yliopistoon. Yliopisto-opinnoista tuli mahdollisia kaikille naisille vasta 1901.

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan varmasti tulet löytämään miehen/miehiä, jotka vastaavat TÄYDELLISESTI sinun vaatimuksiasi. Kuin ihmeen kaupalla sinäkin tulet vastaamaan TÄYDELLISESTI juuri näiden miesten vaatimuksia.

Itkettävintä tässä aloituksessa on se että todennäköisesti ap on tosissaan.

Älä suotta itke. Ei tuo ole mitenkään mahdotonta ja jos ei löydy, niin aina on joka tapauksessa parempi olla yksin kuin huonossa tai edes epätyydyttävässä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Silloin kun naisasialiike aloitti Suomessa, ei naisella ollut oikeutta opiskella yliopistossa ja hänen omaisuutensa siirtyi avioliitossa miehelle. Oikeasti jokaisen naisen tulisi kiittää feminismiä joka kerta kun käyttää omaa pankkitiliään."

 

Arvelin että olet väärässä kuten naiset aina ja nopea googletus sen todistikin ainakin yliopiston osalta.

 

Naisasialiike Suomessa syntyi 1800-luvun lopulla, kun vuonna 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto.

 

Yliopisto-opinnot alkoivat mahdollistua Suomessa naisille 1870-luvulta lähtien.

Naiset saivat Suomessa oikeuden opiskella yliopistossa vuonna 1901. Sitä ennen piti anoa vapautusta sukupuolesta. Äänioikeus naisille tuli 1906. Et millään kaasuvalotuksella saa erotettua naisasialiikettä naisten oikeuksien kehityksestä, sori vaan.

Mitä sitten vaikka piti vapautua sukupuolesta, olivat silti naisia ja pääsivät yliopistoon. Ja miehet ovat nuo kaikki naisille sallineet. Jos eivät olisi naisten kiukuttelusta välittäneet niin että edelleenkään pääsisi opiskelemaan. Siitä todisteena se että vieläkin on maita joissa naisilla ei juuri oikeuksia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

67:

 

Postmenopausaalinen tulee sinustakin. Vai meinasitko tehdä itse.mur han?

Meinasin ryhtyä kannustavaksi mummeliksi, joka ei ilkeile nuorille naisille näiden kauneudesta tai esitä inselipapan argumentteja.

 

 

Ei niitä suotta kutsuta VAIHDEvuosiksi. Et voi itse tietää, millaiseksi tuo aika muodostuu. Olet jo nyt ilkeä ja katkera, kuivahtanut akka, joka ilkeilee itseään vanhemmille naisille. Siitä on lyhyt matka nuoremmille ilkeilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudu viettämään loppuelämäsi yksin. Kukaan mies ei ole täydellinen, etkä muuten ole sinäkään.

Miten itselleni tuli täysin samat ajatukset. Tuntuu nyt hyvin voimakkaasti siltä , että aloittaja pyrkii nostamaan itsensä jalustalle ja sinne kaikkein korkeimmalle. Saattaa vain ottaa melko kipeää kun sieltä ylhäältä vauhdikkaasti alas putoaa. Silloin lienee paikallaan jonkin asteinen nöyrtymisen paikka. Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta kukaan ei ole sitä vielä tavoittanut.

Kukaan ei ole edellyttämässä täydellisyyttä, vaan nyt puhutaan asioista, joiden kanssa pitää elää joka päivä. 

Mulle yksinolo on erinomainen vaihtoehto ja miehen pitää vain tuoda siihen lisää hyviä asioita. Ymmärrän, että elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta jatkuvasti toistuva ongelmallinen käytös on se, mikä lopulta tappaa suhteen. 

Jos huomaan tapailumiehessä ärsyttävän tai muuten jotain, joka herättää kysymyksiä, yritän selvittää mahdollisimman pian, onko se vain yksittäinen juttu, tapa vai kieliikö oikeasti pinnan alla olevasta ongelmasta, eli oikea red flag. Olen oppinut kahdessa pitkässä suhteessa elämässäni, yhteensä 33 vuotta, että miehet eivät näe omia ongelmiaan, eivätkä, vaikka missä pariterapiassa istuttaisiin, halua muuttaa mitään omassa käytöksessään. Sen takia on jo parasta heti alussa ymmärtää, mitä on elämäänsä päästämässä. Tai puhaltaa homma poikki heti, kun huomaa ongelmallisia tapoja, jotka todennäköisesti eivät katoa. 

N54 sinkku