Kaverini tukehtui jouluna
En voi tajuta. Ihan terve keski-ikäinen ihminen.
Kommentit (24)
Terveet täältä ensin lähtevät. Sitten kun on sellainen, jolla ei ole mitään menetettävää, niin henki ei lähde millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko sitä ruokaa pakko mättää suuhun enemmän kuin ehti niellä?
Ei ole siitä välttämättä, isoon lääketablettiinkin voi tukehtua jos ei satu olemaan ketään apuna selkään hakkaamassa, se on minuuttipeliä ja yskimiskohtauksen saanut täysin avuton.
Tästä on jo jonkin aikaa, kun olin yksin kotona ja meinasin tukehtua leivän palaan. Menin hetkeksi tiedottomaan tilaan ja kun heräsin siitä, luulin nukkuneeni ja olin ihan pihalla vuorokaudenajasta, onko aamu, yö vai mikä. Rintakehä oli pöydän päällä, otsassa oli pieni haava, joka oli tullut siitä kun otsa oli hakannut kahvimukin reunaa vasten. Ei ollut kukaan taputtamassa selkään, siinä oli lähtö lähellä. Jostain v pienestä kiinni, etten kuollut tuonne keittiöön silleen etten tiennyt mikä helvetti tuli. Jalat meni silleen, että vuoroin polvet lattiassa ja vuoroin oikenivat suoriksi. Tämäkö hengen pelasti, kun jalat tekivät sitä ylös alas veivaavaa liikettä ja rintakehä pysyi pöydän päällä?
Lisään vielä. Jumala sanoi, että tuo ei taivaaseen tule! Ja pirukaan ei huolinut. Yhdessä tuumin sitten päättivät, että jätetään nyt sitten henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ympärillä olijat ei välttämättä edes tajua, mistä on kyse. Voivat luulla sydänkohtaukseksi. Pahinta on, jos ihminen lähtee pois pöydästä, kun hävettää alkaa yskiä ja kakoa muiden edessä.
Ensiapukurssilla joskus ainakin opetettiin, että tällaisen henkilön perään pitää lähteä tarkistamaan tilanne, ettei jäädä vain pöytään istumaan.
Tästä on jo jonkin aikaa, kun olin yksin kotona ja meinasin tukehtua leivän palaan. Menin hetkeksi tiedottomaan tilaan ja kun heräsin siitä, luulin nukkuneeni ja olin ihan pihalla vuorokaudenajasta, onko aamu, yö vai mikä. Rintakehä oli pöydän päällä, otsassa oli pieni haava, joka oli tullut siitä kun otsa oli hakannut kahvimukin reunaa vasten. Ei ollut kukaan taputtamassa selkään, siinä oli lähtö lähellä. Jostain v pienestä kiinni, etten kuollut tuonne keittiöön silleen etten tiennyt mikä helvetti tuli. Jalat meni silleen, että vuoroin polvet lattiassa ja vuoroin oikenivat suoriksi. Tämäkö hengen pelasti, kun jalat tekivät sitä ylös alas veivaavaa liikettä ja rintakehä pysyi pöydän päällä?