Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Turvallisen lapsuuden eläneet saavat uskomattoman hyvät eväät elämään verrattuna
28.12.2025 |
turvattoman lapsuuden eläneisiin. Lapsuuden perheen ilmapiiri ja vanhempien jaksaminen ja kyky kasvattaa lasta sanelee monelle joko hyvän tai huonon loppuelämän.
Itse en kiintynyt lapsena turvallisesti keneenkään aikuiseen ja sen vaikutukset on olleet järisyttävät mun itsetuntoon, terveyteen (sekä fyysinen että henkinen), ihmissuhteisiin ja oikeastaan ihan kaikkeen. Ilman turvaa ei voi elää omannäköistä elämää, vaan jokaista valintaa ja tekemistä ohjaa pelko ja turvan etsiminen.
Edes perheen köyhyys ei välttämättä vaikuta lapsen tulevaisuuteen, mikäli lapsi saa kokea olevansa turvassa ja rakastettu.
Kommentit (47)
Juuri näin. Musta tuntuu, että mun henkinen kehityskin on ollut valovuosia "normaaleja" ihmisiä jäljessä. Ei ole ollut turvallista kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Musta tuntuu, että mun henkinen kehityskin on ollut valovuosia "normaaleja" ihmisiä jäljessä. Ei ole ollut turvallista kasvaa aikuiseksi.
Joo kyllä, tunnistan myös tämän.
ap
Juu oli perinteiset vanhempien känniriehumiset. Ei meistä lapsista kovin normaaleja tullut, jotain ihme haahuilijoita vaan joita ahdistaa koko elämä.
Kaipa turvattomuuden voi saada aikuisenakin, ja lapsena. Itsenäisyys hyvä lapsena ettei roiku vanhemman tavassa elää, jos tavat eivät sovi itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aivan noin mustavalkoista. Mulla oli hyvinkin turvallinen lapsuus, ei pisaraakaan alkoholia, ei väkivaltaa, hyvätuloiset vanhemmat, sinällään oikein hyvä lapsuus ja kasvatus.
Mutta minut kasvatettiin kiltiksi. Että ei koskaan saa sanoa kenellekään vastaan. Koskaan.
On vaikuttanut elämääni todella negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Juu oli perinteiset vanhempien känniriehumiset. Ei meistä lapsista kovin normaaleja tullut, jotain ihme haahuilijoita vaan joita ahdistaa koko elämä.
Miten neuvoisit vanhempaa, jota itseään ahdistaa koko elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu oli perinteiset vanhempien känniriehumiset. Ei meistä lapsista kovin normaaleja tullut, jotain ihme haahuilijoita vaan joita ahdistaa koko elämä.
Miten neuvoisit vanhempaa, jota itseään ahdistaa koko elämä?
Vaikea sanoa, jos vahinko on jo kerran tapahtunut ja lapsi/lapset tehty. Ei kai siinä oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin terapia ja jättää viinakset ottamatta. Ja yrittää tajuta se miten vahingollista se on lapsille toistaa sitä samaa kaavaa missä hetken menee kivasti, sitten tulee mökötyskausi joka kulminoituu totaaliseen känniörinöintiin jossa myös väkivaltaa.
Mun elämä on ollut melkoista, turvan puute on tosiaan vaikuttanut kaikkeen. Vasta nyt on alkanut nähdä niitä vaikutuksia omassa elämässä. Mutsi teki ihan varmaan parhaansa niillä eväillä mitä sillä. Nyt yritän antaa mun lapsille parempaa, turvallista heillä on, eikä meillä ole ihan köyhääkään. Tosin tämä ydinperhe näyttää maksavan mulle henkistä hintaa aika tavalla, olen jäänyt jalkoihin naisena ja ihmisenä, kun oon miellyttänyt ja myötäillyt koko aikuisiän.
Mutta mä selviän. Niin säkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu oli perinteiset vanhempien känniriehumiset. Ei meistä lapsista kovin normaaleja tullut, jotain ihme haahuilijoita vaan joita ahdistaa koko elämä.
Miten neuvoisit vanhempaa, jota itseään ahdistaa koko elämä?
Vaikea sanoa, jos vahinko on jo kerran tapahtunut ja lapsi/lapset tehty. Ei kai siinä oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin terapia ja jättää viinakset ottamatta. Ja yrittää tajuta se miten vahingollista se on lapsille toistaa sitä samaa kaavaa missä hetken menee kivasti, sitten tulee mökötyskausi joka kulminoituu totaaliseen känniörinöintiin jossa myös väkivaltaa.
Ei meillä juoda eikä lyödä. Mutta kaikki muu meneekin sitten niin pieleen kuin olla voi.
Jep. Vähän liian aikaisin joutui jo kokemaan elämän nurjat puolet. Vaikeaa luottaa muihin ihmisiin kun ei omiin vanhempiin voinut luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan, että ketjuun saapuu ensimmäinen "aikuisen on otettava vastuu omasta onnestaan, ei kukaan vanhempi ole täydellinen" kommentoija....
No se on totta että turvallinen lapsuus on hyvä lähtökohta, mutta eipä se ihan niin mustavalkoista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä oli se hyöty, että opin katsomaan todella tarkasti, että valitsen hyvän ja luotettavan puolison. Olin nähnyt jo lapsuudessani kaikki metkut ja epäluotettavuuden ja osasin ja halusin tietoisesti välttää saman aikuisena. Muutama serkkuni ja kaverini, jotka kasvoivat lapsuutensa turvallisessa ja vakaassa perheessä, eivät mielestäni osanneet samalla tavalla tavalla tehdä puolisovalintaa ja varoa tiettyjä asioita. He menivät riemuissaan ja ennakkoluulottomina hyvin nuorina yhteen sen suunnilleen ensimmäisen vastaantulleen miehen kanssa. He ovat olleet onnettomia parisuhteissaan ja ikävät asiat, kuten miehen henkinen ja fyysinen väkivaltaisuus ja alkoholin käyttö on tullut heille täytenä yllätyksenä.
Samassa veneessä ollaan. Sikäli olen tosi onnekas, että sain miehen, joka on elänyt turvallisen ja hyvä lapsuuden. Mitähän siitäkin olisi tullut, jos meitä olisi ollut kaksi samanlailla rikkinäistä. Tästä syystä uskon, että olen omat lapseni onnistunut säästämään traumoilta.
Vierailija kirjoitti:
Ei aivan noin mustavalkoista. Mulla oli hyvinkin turvallinen lapsuus, ei pisaraakaan alkoholia, ei väkivaltaa, hyvätuloiset vanhemmat, sinällään oikein hyvä lapsuus ja kasvatus.
Mutta minut kasvatettiin kiltiksi. Että ei koskaan saa sanoa kenellekään vastaan. Koskaan.
On vaikuttanut elämääni todella negatiivisesti.
Kiltteys syndrooma esitetään tyypillisesti "kiltti tyttö" nimikkeen mukaisesti, vaikka se koskee aivan samalla tavalla "kilteiksi" kasvatettuja miehiä!
Nykypäivän työelämässä ja ylipäätään maailman menossa kilttejä käytetään jatkuvasti hyväksi. Tuntuu, että mitä härskimpi tyyppi on, niin sitä varmemmin saa palkinnon!
Vierailija kirjoitti:
No se on totta että turvallinen lapsuus on hyvä lähtökohta, mutta eipä se ihan niin mustavalkoista ole.
Niin no ei kai kukaan ole väittänytkään, että turvallinen lapsuus automaattisesti tarkoittaa hyvää elämää. Ymmärrän, että monenlaista voi sattua kenelle vaan. Mutta noin yleisesti ottaen turvallisen lapsuuden elänyt pystyy rakentamaan omaa aikuiselämäänsä ihan eri tavalla vapaasti ja omana itsenään, kuin sellainen jolla ei ole turvaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Odotan, että ketjuun saapuu ensimmäinen "aikuisen on otettava vastuu omasta onnestaan, ei kukaan vanhempi ole täydellinen" kommentoija....
Ja kun ei tullut, teit sen itse. Käyhän se noinkin.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on, siksi ois hyvä että mielenterveys ja päihdeongelmaiset eivät lapsia tehtailisi, mutta eipä tuota vieläkään saada heiltä estää, kun aikuisen yksilön oikeudet ovat paljon suuremmat kuin lapsen, sterilisaatio minusta ois hyvä olla pakollinen tietyille ihmisille.
Tarkoitatko siis että ap:n ei pitäisi olla olemassa? Aika törkeää. Kaikki ovat yhtä arvokkaita lapsuuden olosuhteista riippumatta.
Alue: Aihe vapaa
Olen itse alkanut vasta nyt 50-vuotiaana alkanut ymmärtää laajemmin turvattomuuden kokemuksen vaikutuksia mun elämään. Ja kuten jo totesin, niin sehän on vaikuttanut ihan kaikkeen. Enkä ole vielä tähän ikään mennessä saanut rakennettua itselleni sisäistä turvaa, jonka toiset saavat vanhemmiltaan lahjaksi. Ja mikä jokaisen lapsen kuuluisi saada.
ap