Millaista on olla 50v lapseton nainen?

Miksi ei kaikkien anneta elää oman näköistä elämää, jos sen tekee lain puitteissa. Ihan kuin olisi joltain pois, jos joku ei halua lapsia. Kuten täälläkin on jo useampi kirjoittanut niistä ongelmista, joita meillä on jo yhteiskunnan maksettavina, kun lapsia tekevät ne, joilla ei resurssit riitä vanhemmiksi.

Kivalta. Miehen kanssa eletään aktiivista elämää. Molemmat tykätään liikkua luonnossa ja matkustella. 

Vaimoni ainakin itkeskelee asiaa säännöllisesti.

Oli vela kunnes sen serkku porsi

Olen vielä alle 50, mutta olen onnellinen, ettei ole lapsia. Olisin toki tehnyt lapsia, jos olisin niitä halunnut. En halunnut. 

En muista.

T. Lapseton 70N

Olen 50 v kahden alakoululaisen lapsen äiti. Toinen menee 6lk ja toinen 4lk. Ruuhkavuosissa ollaan. Ennen lapsia matkustelin ja asuin ulkomailla moneen otteeseen joten nyt on hyvä näin.

Jo pelkästään terveydenhoidon ala-arvoisuus on syy olla tekemättä lapsia. Hoitoa ei saa, eikä vanhustenhoito ole hyvää tänä päivänä. Lapsia kannattaa tehdä vain, jos on varaa kustantaa heilly yksityislääkärit ja yksityinen palvelukoti, jota valvotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus oman elämän epäonnistumisesta vahva. Ei perillisiä ei mitään. 

Luuletko että kukaan niitä sun rojuja haluaisi, tai perintöveroa maksettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Jo pelkästään terveydenhoidon ala-arvoisuus on syy olla tekemättä lapsia. Hoitoa ei saa, eikä vanhustenhoito ole hyvää tänä päivänä. Lapsia kannattaa tehdä vain, jos on varaa kustantaa heilly yksityislääkärit ja yksityinen palvelukoti, jota valvotaan. 

Sellaiseksi se vanhustenhoito on mennyt, kun se hoitaminen ei enää ole sitä ydinosaamista, vaan rahantekeminen hoitamisella, hoitajien ja hoidettavien, siis toisten ihmisten hyvinvoinnin, kustannuksella!!! Voiko tämä asia todellakin tulla jollekin jotenkin yllätyksenä? Tarvitaanko siihen ekomomin koulutus?

Kivaa!  En ymmärrä, miksi naisen elämä ylipäätään pitäisi olla äitinä olemista ja sitä en ainakaan ymmärrä, että muut sitä ihmettelevät

Minä halusin lapsia jo nuoresta ja olen jo silloin tehnyt kaiken itselleni/meille mahdollisen. Emme kuitenkaan ikinä saaneet lasta. 

Tämä on ollut elämäni suurin suru. En voi lainkaan yhtyä hehkutukseen vapaasta elämästä ja matkustelusta, harrastuksista. Kaikkea sitä olen voinut tehdä ja tehnytkin. Totta kai se on ollut mukavaa, mutta olisin vaihtanut sen kaiken yhteenkin lapseen milloin tahansa. 

Viisikymppisenä asian kanssa on sujut ja elämä on ihan hyvää. Mutta minulle se olisi paljon parempaa, jos olisin saanut lapsia ja mahdollisesti myös lastenlapsia. 

Koko elämääni on kuitenkin varjostanut tämä suru. Se on myös lopulta hitaasti kuluttaen rikkonut avioliittomme. Joillekin toisille lapsettomuus on oma valinta ja kokemukset samasta lopputulemasta täysin toiset.

Onnellista, vapaata. Juuri sellaista kuin lapsesta ja nuoresta asti suunnittelinkin. Kaikki unelmat paria lukuunottamatta on jo toteutettu. Elämä pulkassa, niin sanotusti :)

En ole lapseton, enkä ihan tämän ikäinenkään.

Esikoinen menee kesällä naimisiin. Ovat jonkin verran tekemisissä, mutta hyvä jos nähdään 3 krt vuodessa. Luult seuraavan kerran häissä.

Kuopus kirjoitti viime kesänä ylioppilaaksi, pääsi opiskelemaan toivepaikkaan. 
Hän muutti juuri ja luult asuu loput opiskeluajat siinä osoitteessa.

Kummallakin on oma elämä siinä kphtaa, ettei he juurikaan vietä aikaa meidän kanssa.

Itse olen aika aikaan saava, eli teen työt sitä mukaa, kun ne tulee eteen.

Luppoaikaa on koko ajan.

Mm nytvtein kirppikselle pääsiäisasetelmia. Vietiin ne la. Kirppijsen pitäjä oli mainostanut niitä aikaisemmin. Su illalla oli kaikki myyty, 100 kpl. Sanoi ensi vuonna voin tehdä 200 kpl. 

Teen kesäksi villasukkia myyntiin satamaan. Näissä menee kesäloman alkuun, sen jälkeen alan tekemään ensi pääsiäisen asetelmia. Mm maitotölkit leikkaan sitä mukaa, kun saan niitä naapurista.

Elämä on hyvää myös ilman lapsia. Matkustelua, varallisuutta, kaunis koti, tasapainoinen ja intohimoinen parisuhde, hyvä työ jne.

Olen vasta 44, mutta vastaan silti 

Minä tajusin vasta joskus 35 vuotiaana, ettei minun ole pakko hankkia lapsia. En siis ollut oikeasti koskaan halunnut lapsia. Näin painajaisia nuoresta asti siitä, että olin raskaana. 

Kuitenkin kun täytin 25 niin minulle alkoi tulla paniikki siitä, että minulta loppuu aika lasten hankintaan. Minut oli niin syvästi vanhempien ja yhteiskunnan taholta aivopesty siihen ajatukseen, ettet ole mitään, jos et hanki lapsia. Ja lisäksi oli joku semmoinen ihmeellinen ajatus siitä, että ensimmäinen lapsi täytyy vielä saada ennen kuin täyttää 30. Minulla oli samaan aikaan hirveä ahdistus siitä, että aika loppuu ja siitä, että olisi ihan hirveää olla raskaana.  Tämä pilasi minulta kaiken innon minkäänlaiseen seurusteluun. Vasta kun olin 35, ymmärrys siitä, ettei minun ole oikeasti pakko hankkia lapsia loksahti minulle. Alitajunnassa oli kokoajan ollut sellaisen ajatus, että kyllähän minä luuseri olen, jos en lapsia hanki. Oi mikä ihana vapaus se oli, kun ymmärsin, että tuo ajatus on täyttä p*skapuhetta. Siitä asti olen ollut niin tyytyväinen elämääni. 

Harmi kun tämä nuorten naisten aivopesu edelleen vaan jatkuu ja jatkuu. Älkää te vanhemmat tehkö tätä omille lapsillenne. 

Elän elämäni parasta aikaa. Tässä iässä riittää rahaa toteuttaa unelmia. Ollaan miehen kanssa aikaisemmin matkusteltu paljon ympäri maapalloa, mutta nyt tehtiin täysi elämänmuutos ja ostettiin talo maalta. Elämä omassa rauhassa ilman naapureita ja muita häiriöitä on ihan parasta, kasvien kasvatus kasvimaalla ja kasvihuoneessa, sienien ja marjojen kerääminen omasta metsästä jne... Ollaan molemmat yrittäjiä joten pystytään määrittämään omat työaikamme. Töitä ei tarvitse tehdä enää täysipäiväisesti vaan voi nauttia vapaa-ajasta.

Ihanaa.. On rahaa matkustaa, hieno asunto ja kaksi mukavaa miesystävää. En pidä sitoutumisesta yhteen ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 44, mutta vastaan silti 

Minä tajusin vasta joskus 35 vuotiaana, ettei minun ole pakko hankkia lapsia. En siis ollut oikeasti koskaan halunnut lapsia. Näin painajaisia nuoresta asti siitä, että olin raskaana. 

Kuitenkin kun täytin 25 niin minulle alkoi tulla paniikki siitä, että minulta loppuu aika lasten hankintaan. Minut oli niin syvästi vanhempien ja yhteiskunnan taholta aivopesty siihen ajatukseen, ettet ole mitään, jos et hanki lapsia. Ja lisäksi oli joku semmoinen ihmeellinen ajatus siitä, että ensimmäinen lapsi täytyy vielä saada ennen kuin täyttää 30. Minulla oli samaan aikaan hirveä ahdistus siitä, että aika loppuu ja siitä, että olisi ihan hirveää olla raskaana.  Tämä pilasi minulta kaiken innon minkäänlaiseen seurusteluun. Vasta kun olin 35, ymmärrys siitä, ettei minun ole oikeasti pakko hankkia lapsia loksahti minulle. Alitajunnassa oli kokoajan ollut sellaisen ajatus, että kyllähän minä luuseri olen, jos en lapsia hanki. Oi mikä ihana vapaus se oli, kun ymmärsin, että tuo ajatus on täyttä p*skapuhetta. Siitä asti olen ollut niin tyytyväinen elämääni. 

Harmi kun tämä nuorten naisten aivopesu edelleen vaan jatkuu ja jatkuu. Älkää te vanhemmat tehkö tätä omille lapsillenne. 

Ihmiset kuvittelevat, että kun pakotetaan ja aivopestään sellaisia hankkimaan lapsia, jotka eivät niitä oikeasti halua, tuo se lisää rahaa yhteiskunnalla uusien veronmaksajien kautta. He eivät ymmärrä, että tällainen aiheuttaa itseasiassa vain lisäkuluja yhteiskunnalla erilaisten mielenterveysongelmien muodossa. Ihmisiä ei tarvitse painostaa hankkimaan lapsia. Ne jotka niitä haluavat tulevat niitä aina hankkimaan, jos fyysisesti pystyvät. Ne jotka eivät niitä halua, ei tulisi niitä hankkia. 

Toki kannustaa voi esim. helpottamalla lapsiperheitä erilaisilla tuilla. Samoin panostamalla äitien työmahdollisuuksiin, jottei lasten hankkiminen romauttaisi ansiomahdollisuuksia.....Näihin ei toki nämä painostajat halua panostaa. 

Ällöttää tuo, miten jotkut vanhemmat suorastaan vaativat että lapsenlapsia on pakko saada ja loukkaantuvat, jos niitä ei tulekaan.

Elämä on kivaa! Olemme mieheni kanssa juuri hotellissa, kolmen yön staycationilla. Kävimme aamupäivällä valokuvanättelyssä ja lenkillä, illemmalla varattu pöytä ravintolasta.

En ole koskaan kaivannut lapsia. Ja etenkin näinä aikoina olen vain tyytyväinen, etten ole niitä koskaan hankkinut. Maapallo tuhoutuu, eikä elämä ainakaan helpotu kenelläkään. Juuri nyt asiat ovat itselläni enemmän kuin hyvin, eikä minun tarvitse huolehtia jälkikasvun pärjäämisestä.