Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla 50v lapseton nainen?
28.12.2025 |
Toisilla lapset maailmalla ja odottavat jo onnellisina lapsenlapsia.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 v kahden alakoululaisen lapsen äiti. Toinen menee 6lk ja toinen 4lk. Ruuhkavuosissa ollaan. Ennen lapsia matkustelin ja asuin ulkomailla moneen otteeseen joten nyt on hyvä näin.
Miksi vastasit, etkö ymmärtänyt kysymystä? Yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lapseton, enkä ihan tämän ikäinenkään.
Esikoinen menee kesällä naimisiin. Ovat jonkin verran tekemisissä, mutta hyvä jos nähdään 3 krt vuodessa. Luult seuraavan kerran häissä.
Kuopus kirjoitti viime kesänä ylioppilaaksi, pääsi opiskelemaan toivepaikkaan.
Hän muutti juuri ja luult asuu loput opiskeluajat siinä osoitteessa.Kummallakin on oma elämä siinä kphtaa, ettei he juurikaan vietä aikaa meidän kanssa.
Itse olen aika aikaan saava, eli teen työt sitä mukaa, kun ne tulee eteen.
Luppoaikaa on koko ajan.
Mm nytvtein kirppikselle pääsiäisasetelmia. Vietiin ne la. Kirppijsen pitäjä oli mainostanut niitä aikaisemmin. Su illalla oli kaikki myyty, 100 kpl. Sanoi ensi vuonna voin tehdä 200 kpl.
Teen kesäksi villasukkia myyntiin satamaan. Näissä menee kesäloman alkuun, sen jälkeen alan tekemään ensi pääsiäisen asetelmia. Mm maitotölkit leikkaan sitä mukaa, kun saan niitä naapurista.
SULLA NÄYTTÄÄ OLEVAN VAIKEUKSIA YMMÄRTÄÄ LUKEMAASI.
Leppoisaa.
Olen aina tullut hyvin juttuun lasten kanssa, mutta en ikinä ole halunnut omia. Olen nauttinut täysin rinnoin "hauskan tädin" roolista. Verisukulaisten sijaan mun läheiset on ystäviä ja heidän lapsiaan. En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt sitä miten jotkut pystyvät kiintymään ja olemaan aidosti kiinostunut vain omaa verta olevista (lapset, lapsenlapset, sisaruksen lapset jne). Itse pidän tunnesidettä hyvin suuressa arvossa ja jopa arvokkaampana kun kyseessä ovat ihmiset joihin ei ole mitään ns velvollisuutta pitää yhteyttä, vaan yhteydenpito johtuu puhtaasta rakkaudesta. Läheisiä lapsia (nyt jo teinejä ja nuoria aikuisia) on elämässä.
Elän omaa unelmaelämääni, sosiaaliset piirini ovat rikkaat, olen voinut toteuttaa itseäni ja unelmiani. Minulla on kaunis pieni koti ja matkustelen paljon. Lähivuosina ajattelin vähentää työntekoa kun siihen kerran on taloudellisesti hyvin varaa. Parisuhdekin löytyy, mutta introvertteinä pidetään ainakin toistaiseksi omat kodit ja nautitaan yhdessäolosta ilman paineita tulevaisuuden suunnittelusta.
Olen vastannut yhden viestin verran
ennen vuotta 2026. En enää toista.. x
Millaista on olla ikäiseni, lapseton nainen?
Aurinko paistaa ikkunasta. Joki kimmeltää. Otto karpalolonkeroa juon ja vedän ihania paahtoleipiä kinkulla ja paprikalla tässä töitten jälkeen. Läppäriini nojaava kissimirri kehrää :D Oon onnellinen. Ei ole huolta, muista kuin vanhenevista vanhemmista, enkä heistäkään suostu pelkoa tai huolta ottamaan; hoidan vaan kaiken niin, että kaikilla on hyvä olla. Huolen ja pelon energiat ovat turhia.
Huolen ja pelon energiat hallitsevat elämääsi siitä hetkestä, kun synnytät 1. lapsesi.
En hommannut nuorena lapsia, koska elimme mieheni kanssa sellaisessa köyhyydessä että lapsella olisi ollut vaikeaa. Hyvä kun pystyimme itsemme elättämään. Niin se nuoruus sitten meni ja nyt on aivan liian myöhäistä tehdä lapsia. En kuitenkaan kadu. Turha sitä on katua asiaa, jolle ei enää mahda mitään. Monet tekevät lapsia aivan mahdottomiin oloihin, esim.jos on alkoholistiongelmaa tms. Ei pitäisi tehdä lasta, jos ei siitä pysty huolehtimaan. Lapsi vaan joutuu yhteiskunnan huostaan.