Olenko mielestänne edes osin vastuussa sukulaisvanhuksesta?
Sukulaisvanhuksen puoliso menehtyi tänä vuonna ja vanhus jäi asumaan yksin. Kotipalveluita tms ei ole, pärjäilee siis vielä omatoimisesti.
Olen ainoa lähellä asuva sukulainen, asun melkein tunnin päässä. Kaikki muut paljon kauempana. Hänen lapsensa ajattelevat että minun tulisi huolehtia hänestä nykyistä enemmän, koska asun lähellä.
Mutta emme koskaan ole olleet kovin läheisiä. Hänen puolisonsa vielä eläessä näimme maksimissaan pari kertaa vuodessa. Nyt hän käy tällä paikkakunnalla silloin tällöin, mutta ei koskaan poikkea meillä. Minä taas käyn hyvin harvoin hänen paikkakunnallaan. Aikani kuluu ihan omien töiden, harrastusten ja muun elämän kanssa.
Mutta pitäisikö minun mielestänne enemmän käydä tämän vanhuksen luona, ihan vain koska hän jäi yksin?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on vanhempasi tai isovanhempasi, olet osittain vastuussa, koska asut lähimpänä. Jos täti tai setä yms, niin et ole vastuussa.
Edesmenneen enoni puoliso kyseessä. Ap
Meilläkin lapseton enon leski 89v , ei ole pyytänyt apuamme ja kuulin että kummityttönsä käy hänellä joka tieto helpotti mua. Soittelen hänelle ajoittain. Sun enon leskellä lapset joiden kuuluu auttaa häntä.
Ei kuulu. Vaan yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä olisi tosi hyvä jos auttaisit, mutta sen vanhuksen lasten ei ole soveliasta antaa ymmärtää että se on sinun velvollisuutesi.
Mutta jos et muuten auta, niin ainakin sinun pitää tehdä hänestä huoli-ilmoitus silloin kun sen aika on. Ei saa jättää heitteille.
Niin mutta ei ap ole syypää jos heitteillejättö olisi vaan ne lapset. Mielestäni ap ei kannata nyt puuttua tilanteeseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille. Ajattelen itse hyvin samalla tavalla. Surettaa vanhuksen puolesta, mutta olen pyytänyt häntä kylään kun täällä päin käy. Enempään minulla nyt ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksia, aikaa eikä voimia. Ap
Mikä surettaa? Kuulostaa , että hänkin haluaa olla itsekseen ja rauhassa , mutta lapset painostavat sosiaalisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on vanhempasi tai isovanhempasi, olet osittain vastuussa, koska asut lähimpänä. Jos täti tai setä yms, niin et ole vastuussa.
Edesmenneen enoni puoliso kyseessä. Ap
Meilläkin lapseton enon leski 89v , ei ole pyytänyt apuamme ja kuulin että kummityttönsä käy hänellä joka tieto helpotti mua. Soittelen hänelle ajoittain. Sun enon leskellä lapset joiden kuuluu auttaa häntä.
Ei kuulu. Vaan yhteiskunnan.
Niin mutta huoli ilmoitus olisi lasten hyvä tehdä jos vanhus tarvitsee apua . Ainakin me tehtiin kun äiti huononi. Eihän yhteiskunta tiedä mummon avun tarvetta.
Lasten kuuluu seurata vanhempiensa vointia ja tarvittaessa järjestää heille ulkopuolista apua (joka on tietenkin maksullista). Lapset neuvotelkoot avun tarpeesta lähemmin vanhuksen kanssa. Jos sinulla on hyvät välit vanhukseen, voit tietenkin käydä hänen luonaan silloin tällöin, mutta ei avustajana vaan kutsuttuna vieraana.
Ihmiset ovat kammottavan kylmiä. Tee kuitenkin oma valinta sen mukaan, miltä itsestä tuntuu.
Ei kannata ottaa vastuulleen vierasta vanhusta tuon enempää. Lapset voivat käydä, jos heitä huolettaa.
Tiedän useammankin tapauksen, jossa kauempana asuvat lapset seuraavat vanhuksen vointia valvontakameroiden avulla. Esim. kaverini äidin talossa on kamera, joka osoittaa ulko-oveen ja samalla olohuoneen ikkunaan, etä lapset näkevät onko talossa liikettä. Toinen kamera kauempana pihalla.
Oma varsin iäkäs äitini on toimintakykyinen ja pidämme yhteyttä päivittäin ja autan tarpeen tullen. Sukulaiseni käy häntä tapaamassa välillä, koska pitävät toisistaan. Hän tuo iloa ja juttuseuraa, minä seuraan äidin vointia ja arkea aktiivisesti tyttärenä. Hyvin toimii. Iäkäs ihminen saa myös itse valita miten paljon haluaa olla tekemisissä niinkuin ap kohdalla.
Suomi on tunnekylmä yhteiskunta, jossa kärsitään paljon yksinäisyydestä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseinen ihminen ei kaipaa eikä halua seuraasi, joten sinun ei tarvitse asiasta stressata. Totta kai voit hänelle joskus soittaa (tosin hän ei vastaa) tai käydä, mutta minkäänlaisia velvoitteita, edes moraalisia tai eettisiä, sinulla ei tällaisessa tilanteessa ole. Edes tunnesiteitä ja kiintymystä teillä ei vaikuta olevan kumminkaan puolin.
Lakipykälien perään huutajat voisivat muistaa, että vastuu ei ole pelkästään lainopillinen asia, vaan siihen sisältyy myös eettisiä ja moraalisia ja tunnepuolen ulottuvuuksia. Jos kukaan ei ole vastuussa kenestäkään paitsi omista alaikäisistä lapsistaan, kaikki täysi-ikäiset jäävät yksin ja hädän hetkellä heitteille. Sellaisen yhteiskunnanko me haluamme? En minä ainakaan. Itse pidän huolta sekä vanhasta isästäni että tädistäni niissä puitteissa kuin omat voimavarani sallivat, koska välitän heistä ja haluan pitää huolta heikommista läheisistäni.
Jo lapsi esim. on autismin kirjolla, hän voi ajatella, että hän ei ole lainkaan vastuussa ikääntyneistä vanhemmistaan, vaan vastuu on ainoastaan yhteiskunnalla.
Normaalit ihmiset eivät ole näin tunnekylmä.
Nykyään lienee enemmän neuroepätyypillisiä ihmisiä, joiden mielestä yhteiskunnan kuuluu vastata kaikesta. Kasvatuvastuukin loppuu siihen, kun lapsi menee kouluun. Vanhuksista ei välitetä, jollei heistä ole enää hyötyä esim. lapsenpiikoina.
Tunnin ajomatka on aika pitkä, kun kyseessä ei ole oma äiti. Me kyllä puolison äidin vuoksi tuon matkan ajamme ja toimimme hänelle ilmaisena kuskina kaikki koko päivän kestävät sairallareissutkin 10 kertaa vuodessa. Hänellä kyllä asuisi kaksi lasta lähempänäkin, mutta ...
Kenenkään muun vuoksi en tuota tekisi.
Meilläkin lapseton enon leski 89v , ei ole pyytänyt apuamme ja kuulin että kummityttönsä käy hänellä joka tieto helpotti mua. Soittelen hänelle ajoittain. Sun enon leskellä lapset joiden kuuluu auttaa häntä.