Vanhuksen höperöityminen ahdistaa ja kuormittaa
Äitini joka on 81 v soittelee itkien milloin mitäkin ihan sinänsä tavallista asiaa. Esim. hänellä on sappihappojen imeytymishäiriö johon on lääkitys.
Nyt oli sitten syönyt joululahjaksi saamia suklaita ilm. liikaa ja maha löysällä. Sanoin että laittaa ne suklaat nyt pois että maha varmaan niistä sekaisin.
Puhelut alkaa nykyään itkulla että on sattunut jotain ihan hirveää. Sitten on kyse jostain ei-niin-erikoisesta-asiasta. Saan jatkuvasti olla rauhoittelemassa ja terapoimassa milloin mihinkin aikaan. Alan olla väsynyt.
Soittelee myös kotihoidon päivystysnumeroon monia kertoja peräjälkeen. Huolestuneena milloin mistäkin. On huonokuntoinen mutta vielä kotona kotihoidon turvin.
Mikä tämmöisen voi aiheuttaa?
Kommentit (36)
Äiti on aina ollut vähän avuton ja olen jo viimeiset 10 v saanut olla mukana milloin missäkin jutussa kun tuntuu että ei selviä mistään ja aina pitäisi olla tarkistamassa jotain ns. turhaa asiaa.
Että jos joku sanoo että olen vain laiska. Haluaisin vaan välillä omaakin elämää ilman jatkuvaa kuormitusta ja hyppyyttämistä.
Ap.
Ikä.
Tiedän vastaavia, saman ikäisiä vanhuksia. Uutisia katsotaan aamuin illoin. Koko ajan ollaan niistä ja kaikest hirveän huolissaan. Ei käydä missään, ei tutustuta uusiin ihmisiin, kun vanhat on kuolleet.
Surkea avioliittokin on muuttunut jälkikäteen hyväksi.
Vierailija kirjoitti: Haluaisin vaan välillä omaakin elämää ilman jatkuvaa kuormitusta ja hyppyyttämistä.
Ap.
Se toteutuu vasta, kun äitisi menehtyy. Tottahan sen itsekin ymmärrät? Tuota vanhempien vanheneminen on.
Jos en esim. töistä pysty heti vastaamaan, soittaa minuutin välein niin kauan että vastaan. Ja itkua perään.
Ap.
Liian pienet ympyrät, ei muuta ajateltavaa, niin kärpäsestä tulee härkänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Haluaisin vaan välillä omaakin elämää ilman jatkuvaa kuormitusta ja hyppyyttämistä.
Ap.
Se toteutuu vasta, kun äitisi menehtyy. Tottahan sen itsekin ymmärrät? Tuota vanhempien vanheneminen on.
Ymmärrän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on aina ollut vähän avuton ja olen jo viimeiset 10 v saanut olla mukana milloin missäkin jutussa kun tuntuu että ei selviä mistään ja aina pitäisi olla tarkistamassa jotain ns. turhaa asiaa.
Että jos joku sanoo että olen vain laiska. Haluaisin vaan välillä omaakin elämää ilman jatkuvaa kuormitusta ja hyppyyttämistä.
Ap.
Tuo siinä onkin, että avuttomasta tulee vieläkin avuttomampi ja itsenäinen jääräpää jumittaa vieläkin enemmän.
Sukulainen teki omasta äidistään huoli-ilmoituksen. Tämä ei ole iällisesti kovin vanha, mutta menossa alaspäin. Eläkkeellä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Moikka! Sinä tulet tämän kommentin kanssa jokaiseen vähänkään vakavaan/raskaaseen keskusteluun, joten kuka se "ahdistushullu" onkaan? Sinä.
Kuulostaa mun mutsilta. Vanhemmiten on heittäynyt ihan vauvaksi. Valittaa ja kitisee joka pikku asiasta. On alkanut myös käyttämään ns. "itku-korttia", jos ei saa tahtoaan läpi.
Narstinen persoonallisuushäiriöhän hänellä on aina ollutkin.
Ja se ahneus. Kaikki paikat täynnä romua ja roinaa ja mitään ei saa heittää pois. Koko ajan pitäis olla huomioimassa ja siivoamassa ja laittamassa hänelle kaikkea. Kun saa jonkun asian läpi, on kohta jo kinuamassa seuraavaa asiaa/palvelusta. Sairas.
Pahimmassa tapauksessa elää vielä 20 vuotta. Olen loppu jo nyt.
Kyllä tuossa nyt ap:n äidillä on jostain muustakin kyse kuin iästä. Normaaliin vanhuuteen ei kuulu höperöityminen.
Mietin, että esim. pieni annos masennuslääkettä voisi auttaa parantamaan mielialaa.
Puhukaapa tilanteesta lääkärille!
Helpottaa jos saat äidin palvelutaloon, siellä voi voivotella muiden asukkaiden kanssa eikä tarvitse soittaa aina sulle tai kotihoitoon.
Yksinäisiähän nuo vanhukset on ja se aiheuttaa tuota omien huolien ympärille kietoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Haluaisin vaan välillä omaakin elämää ilman jatkuvaa kuormitusta ja hyppyyttämistä.
Ap.
Se toteutuu vasta, kun äitisi menehtyy. Tottahan sen itsekin ymmärrät? Tuota vanhempien vanheneminen on.
Ei kaikkien vanehmpien vanheminen ole tuollaista. Näitäkin on ääripäitä. Mun edesmennyt pappa oli just sellainen, ettei ikinä (kehdannut) pyytää apua missään ja oli kiitollinen pienistä asioista. Eikä koko ajan ollut kinuamassa huomiota.
Tunnen tervepäisiä, jotka esim 94. Ikä ei aiheuta.
No jos lohduttaa niin meitä samassa tilanteessa olevia on monta. Meillä puolison kanssa on viisi vanhusta, joista yksi hoivakodissa, muiden asiat hoidettavina. Niinpä nämä turhasta kätisijät tarpeineen nyt yksinkertaisesti odottavat, kun yhtä syöpäsairasta saatellaan osastolle viimeistä kertaa. Tarvitaan raskasta priorisointia ja natsimutsimeininkiä sekä vanhusten että viranomaisten kanssa. Mä olen 46, osittain työelämässä, ei luojan kiitos enää lapsia helmoissa. En ymmärrä kuinka täyttä työaikaa tekevät tai perheelliset selviävät vielä tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa jos saat äidin palvelutaloon, siellä voi voivotella muiden asukkaiden kanssa eikä tarvitse soittaa aina sulle tai kotihoitoon.
Yksinäisiähän nuo vanhukset on ja se aiheuttaa tuota omien huolien ympärille kietoutumista.
Pitäisikö aloittaa palvelutarpeen kartoitus?
Olen niin kuormittunut ja uuuupunut ja ahdistunut nainen, itkuinen olo koko ajan enkä saa unta yhyyyyyyy😩
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kuormittunut ja uuuupunut ja ahdistunut nainen, itkuinen olo koko ajan enkä saa unta yhyyyyyyy😩
Ilmoitin asiattomaksi
Ei se auta kun kestää. Meillä sama tilanne isäni kanssa. Muistisairaus ja kotihoito käy mutta eihän ne käynnit riitä.
Välillä on vuorokausirytmi sekaisin. Valvotaan yöt ja hän soittaa pirteänä jotakin asiaa. Välillä on puhelin, kaukosäädin ym. hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kuormittunut ja uuuupunut ja ahdistunut nainen, itkuinen olo koko ajan enkä saa unta yhyyyyyyy😩
- Päivän ilkeilyt aloitettu - miten sinä voit?
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA