Vanhuksen höperöityminen ahdistaa ja kuormittaa
Äitini joka on 81 v soittelee itkien milloin mitäkin ihan sinänsä tavallista asiaa. Esim. hänellä on sappihappojen imeytymishäiriö johon on lääkitys.
Nyt oli sitten syönyt joululahjaksi saamia suklaita ilm. liikaa ja maha löysällä. Sanoin että laittaa ne suklaat nyt pois että maha varmaan niistä sekaisin.
Puhelut alkaa nykyään itkulla että on sattunut jotain ihan hirveää. Sitten on kyse jostain ei-niin-erikoisesta-asiasta. Saan jatkuvasti olla rauhoittelemassa ja terapoimassa milloin mihinkin aikaan. Alan olla väsynyt.
Soittelee myös kotihoidon päivystysnumeroon monia kertoja peräjälkeen. Huolestuneena milloin mistäkin. On huonokuntoinen mutta vielä kotona kotihoidon turvin.
Mikä tämmöisen voi aiheuttaa?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ap:n omaisia käy todella sääliksi.
Trollailija ilmestyi ketjuun haukkumaan ap:ta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Ap:n omaisia käy todella sääliksi.
Trollailija ilmestyi ketjuun haukkumaan ap:ta
Kyllä, mutta nämä viestit tulevat kaikki samasta ip-osoittessta. Kohta on bannit luvassa. Ketäs sitten kiusaat?
Alkava muistisairaus. Takertuu siksi sinuun ja hätääntyy helposti. Tilanteesi on ikävä, sillä nykyisin ei palvelutaloon pääse millään ja huoli-ilmoitukset eivät auta mitään. Olen seurannut läheltä. Tuollainen kuormittaa sinua, onko ketään muita läheisiä, jotka voisivat "vuorotella" äitisi auttamisessa. Mutta tähän on tultu: vanhustenhoito on ajettu alas. Ennen hoivakotiin jouduttiin, nyt sinne todellakin päästään. Pidä huoli omasta jaksamisestasi parhaasi mukaan, olisiko jostain vertaistukea saatavilla?
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kuormittunut ja uuuupunut ja ahdistunut nainen, itkuinen olo koko ajan enkä saa unta yhyyyyyyy😩
Jaa. Meillä se on mun mies joka hoitaa yksin omien vanhempiensa asiat ja ahdistuu siitä. Minä ulkoistin itseni siitä kuviosta, mulla on omat vanhemmatkin.
Mun eläkkeellä oleva äiti. Haluaa elää kaasu pohjassa kokemuksia keräten loppuun asti. Ei oikeasti välitä lapsistaan, vaan aina se oma etu ja omat unelmat. Viimeisin tempaus on se, että haluaa muuttaa ulkomaille. Kuka sitä siellä palvelee ja passaa. Ja kuka rahoittaa hänen unelma elämänsä. Kinuaa sitten rahaa sinne ulkomaille, jos ei muuta. Osaa manipuloinnin.
On tehnyt sen asian selväksi, että palvelutaloon ei mene. Vaikka terveyskin alkaa olemaan mennyt kyseisellä henkilöllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin kuormittunut ja uuuupunut ja ahdistunut nainen, itkuinen olo koko ajan enkä saa unta yhyyyyyyy😩
Mene muualle itkemään.
Tuttua joskaan ei ihan yhtä pahana. Mutta koko ajan tulee jotain pyyntöä. Olemme kuin hänen palvelijoitaan joskaan ei jokapäiväisiä, mutta aina takaraivossa tiedostaen, että mitä kohta. Jos yrittää sanoa vastaan, niin vuosisadan marttyyrikaapu puetaan päälle. "Joo, en minä tarvitse mitään, anna olla kyllä mä pärjään" äänensävyllä joka on yhtäaikaa syyllistävä että itsesääliä.
Vierailija kirjoitti:
Mun eläkkeellä oleva äiti. Haluaa elää kaasu pohjassa kokemuksia keräten loppuun asti. Ei oikeasti välitä lapsistaan, vaan aina se oma etu ja omat unelmat. Viimeisin tempaus on se, että haluaa muuttaa ulkomaille. Kuka sitä siellä palvelee ja passaa. Ja kuka rahoittaa hänen unelma elämänsä. Kinuaa sitten rahaa sinne ulkomaille, jos ei muuta. Osaa manipuloinnin.
On tehnyt sen asian selväksi, että palvelutaloon ei mene. Vaikka terveyskin alkaa olemaan mennyt kyseisellä henkilöllä.
Antaa sauhuta. Kun alkaa olla liian titityy, keräätte sen mikä hänestä on jäljellä ja katsotte hoitopaikkaa. Näin meilläkin aiotaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mun eläkkeellä oleva äiti. Haluaa elää kaasu pohjassa kokemuksia keräten loppuun asti. Ei oikeasti välitä lapsistaan, vaan aina se oma etu ja omat unelmat. Viimeisin tempaus on se, että haluaa muuttaa ulkomaille. Kuka sitä siellä palvelee ja passaa. Ja kuka rahoittaa hänen unelma elämänsä. Kinuaa sitten rahaa sinne ulkomaille, jos ei muuta. Osaa manipuloinnin.
On tehnyt sen asian selväksi, että palvelutaloon ei mene. Vaikka terveyskin alkaa olemaan mennyt kyseisellä henkilöllä.
Kyllä se mieli muuttuu palvelutalon suhteen kun on kuolla nälkään kotona kun ei pääse enää liikkumaan.
Jospa ap itse hakisi apua ahdistukseen.
Jos ei ole kyseessä muistisairas, niin tuollainen jatkuva soittelu töihin täytyy saada loppumaan. Ja muutenkin asettaa selkeät rajat, missä auttaa missä ei.
Käy vaan omassa päässään asiasta keskustelun, jotta ei syyllisty.
Vierailija kirjoitti:
Jospa ap itse hakisi apua ahdistukseen.
No voi kyynel 😭
Minkä helkutin takia jotain muistisairasta äitiä pitäisi auttaa tai huolehtia hänen asioistaan.
Nämä voi ulkoistaa täysin yleiselle edunvalvojalle, sosiaalityölle ja hoitohenkilökunnalle.
Näin se menee, omainen uupuu ja kuormittuu. Kotihoito täysin riittämätöntä ja palvelutalopaikkoja vähennetään. Ap:n äidillä ehkä alkavaa muistisairautta. Kokemuksesta voin sanoa, että pahenee valitettavasti.
En tiedä oletko miten paljon puhunut asiasta äidillesi, mutta itse hän tuskin tulee käytöstään muuttamaan, kun se on jo noin pakonomaista.
Tuota voisit koittaa jutella itse jonkun lääkärin kanssa, että onko käytös sellaista mihin jokin lääkitys masennukseen/ahdistukseen saattaisi auttaa. Siihenhän et niin voi sitten vaikuttaa, että vaikka äidillesi sellaista lääkitystä määrättäisiin, että syökö hän sitä.
Miltä tuntuu ajatus, että tarkistaisit puhelimesi asetuksista saako siinä asetettua numerokohtaisesti jotain rajoituksia, kuten ettei puhelin hälytä työpäivien aikana tai öisin äitisi numerosta? Osahan ei sitten pysty tällaiseen. Kun ajattelee että jos se yksi kerta sadasta tai kahdesta sadasta puhelusta onkin jokin oikea hätä, eikä höperö vanhus sitten tajuaisi mistään muualta hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa nyt ap:n äidillä on jostain muustakin kyse kuin iästä. Normaaliin vanhuuteen ei kuulu höperöityminen.
Mietin, että esim. pieni annos masennuslääkettä voisi auttaa parantamaan mielialaa.
Puhukaapa tilanteesta lääkärille!
Myös vanhus voi seota.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kyseessä muistisairas, niin tuollainen jatkuva soittelu töihin täytyy saada loppumaan. Ja muutenkin asettaa selkeät rajat, missä auttaa missä ei.
Käy vaan omassa päässään asiasta keskustelun, jotta ei syyllisty.
Äidillä ajantaju hämärtyi, ei oikein ymmärtänyt että ollaan töissä. Soitin takaisin, kun työpäivä päättyi.
Minulla oli mielisairas äiti, joka jo viisikymppisenä soitteli pakonomaisesti minulle kun huolet valtasivat olon. Pelkäsi kaikenlaisia juttuja ja etenkin toimimaton tekniikka ja vaikeasti hahmotettavat kokonaisuudet kuten byrokratian viidakossa rämpiminen sai hänet aivan pillastumaan ahdistuksesta. Soittoja saattoi tulla 30 tunnin aikana.
Ystävät ja sukulaiset olivat lopettaneet pommituspuheluihin vastaamisen vuosia aiemmin. Kun minä en vastannut, saattoi seuraava soitto tulla naapureilta että nyt on äidillä psykoosi päällä, vaikka oli psykoosinestolääkitys. Eli minun rajojen veto ikävä kyllä pahensi sairaan mieltä, sillä olin ainoa jolle hän enää saattoi soittaa eikä psyk.apua saanut ennen kuin homma lähti kunnolla laukalle. Ei siihen oikeastaan auttanut muu kuin äidin kuolema lopulta.
Tunnistin varhain anopissani muistisairauden oireet, kun hänellä 80+ alkoi samankaltaiset, oudot pakkomielteet ja tunnetilojen rajut vaihtelut. Hän saattaa huutaa aivan älyttömiä syytöksiä siitä, miten on joko Microsoftin vakoiluohjelmien tai lastenlasten vika että hänen internettinsä ei toimi, ja sitten romahtaa itkemään avuttomana kun hänelle sanoo että olet vain ottanut modeemin sähköjohdon irti seinästä. Lääkäri kertoi, että monella vanhuksella dementia oireilee psykoottisena.
Niinpä. Ap:n omaisia käy todella sääliksi.