Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero varman tulossa.
26.12.2025 |
Tuntuu ettei ole yhtään ihmistä jolle voisin puhua asiasta. En ole tainnut alun perinkään kehdata kertoa esim. ystäville miten huonoksi parisuhde on mennyt. Sukulaisissakaan ei ole ketään jolta voisi saada tukea, tai käytännön apua.
En haluaisi romuttaa lasten arkea, mutta en tiedä miten kauan voin enää jatkaa. Jokin piste on ylitetty, jo monet kerrat sellaisia asioita joita en uskonut koskaan olevan omassa pitkässä liitossaan.
Kaiken lisäksi ero on taloudellisesti kestämätön tilanne, kun olen matalapalkka alalla pk-seudulla. Ihan kaikki lasten elämässä menisi romuksi.
Onko kellään samaa tilannetta?
Kommentit (11)
No mikä suhteessa mättää?
Kauan ootte ollu yhdessä?
Ikänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä suhteessa mättää?
Kauan ootte ollu yhdessä?
Ikänne?
Kunnioituksen puute. Negatiivisuuden kierre. Ei olla pelattu kunnolla samalla puolella enää vuosiin. Ja jossain asioissa ollaan liian erilaisia.
Seksi oli hyvää mutta se on vähennyt näihin erimielisyyksiin.
Päälle nelikymppisiä olemme.
Iso suru siitä että en osannut paljon parempaa liittoa sitten kuitenkaan rakentaa kuin omat vanhempani. Jotka ovat yhdessä vihaten toisiaan tänäkin päivänä.
Ap
Olemme olleet yhdessä 17v, eli tosi kauan. Ensimmäinen vuosikymmen oli hyvä.
Ap.
Eri on hankala, kun on lapsia. Itsekin olen eronnut. Mietin eroa vuosia. Sitten ihastuin toiseen mieheen. Hän oli sellainen, jolle pystyin puhumaan ja kun puhui niin entistä varmempi olin erosta. Taloudellista huolta minulla ei ollut. Oli kuitenkin exän kanssa talo ja laina ja mietitytti miten ne asiat hoidetaan.
Eniten huoletti lapset. Erosta on nyt jo vuosia. Ei se ero helposti vain mennyt. Lapset oireili, kun isä hylkäsi. Oma vointini helpottui selvästi. Eron jälkeen olin täysin yksinhuoltaja. Exään ei voinut luottaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On! Ihan kuin mun kynästä!
Onko sulla toi sama taloudellinen tilanne?
Vaikka missäpäin muualla Suomessa kuin pk-seudulla voisi turvata itselle ja lapsille samankaltaisena jatkuvan arjen, vaikka ero tulisi.
Nyt ei ole oikein edes visioita, miten voisimme mun palkalla asua samalla tutulla kavereiden ja koulun aluella ( kyseessä ei nyt kuitenkaan mikään rikkaiden alue) ja lapset harrastaa kuten ennen.
Saat ainakin mahdollisuuden tulla onnellisemmaksi, elää sellaista elämää kuin haluat, löytää uusi sopivampi parisuhde jos haluat ja olla näiden myötä entistä parempi vanhempi, tuki ja turva jälkikasvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri on hankala, kun on lapsia. Itsekin olen eronnut. Mietin eroa vuosia. Sitten ihastuin toiseen mieheen. Hän oli sellainen, jolle pystyin puhumaan ja kun puhui niin entistä varmempi olin erosta. Taloudellista huolta minulla ei ollut. Oli kuitenkin exän kanssa talo ja laina ja mietitytti miten ne asiat hoidetaan.
Eniten huoletti lapset. Erosta on nyt jo vuosia. Ei se ero helposti vain mennyt. Lapset oireili, kun isä hylkäsi. Oma vointini helpottui selvästi. Eron jälkeen olin täysin yksinhuoltaja. Exään ei voinut luottaa mitenkään.
Tuntuu että omassa tuttavapiirissäkin se päätös on syntynyt vasta sitten kun jompi kumpi löytää uuden. Ymmärrän kyllä hyvin., että siitä se rohkeus voi viimeinkin tulla.
Tavallaan toivon, että puoliso jättäisi minut, niin voisin ehkä siten saada henkistä tukea kanssaihmisiltä. Itsestäni ei tahdo olla rikkomaan lasten kotia, ja siksi olen välillä itsellänikin kieltänyt miten huonossa jamassa suhde on.
Ap
Maksaahan se ex elarit jos muksut jää sulle asuun, eli onko harrastuksista pakko luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko katsellut asuntoja halutulta alueelta?
Montako muksua/minkä kokoisen kämpän tarve? Alkuun riittää pienikin koti, ei ne lapset rikki tilanpuutteesta mene
Alue: Aihe vapaa
On! Ihan kuin mun kynästä!