Miksi jotkut ihmiset ovat kännissä kivempia kuin selvinpäin?

Kännissä on kiva olla.

En ole tavannut koskaan mukavaa humalaista ihmistä. Se ihminen on kadonnut jonnekin juovuttuaan

Tunnustaudun sellaiseksi. Olen paljon vilkkaampi ja seurallisempi kännissä. 

Ja toiset taas aivan päinvastoin. Tunnen molemman sorttisia ihmisiä.

Olen ujo ja estynyt humalassa itsevarma ja riehakas.Näin ainakin vielä 20 vuotta sitten.Nykyään käytän alkoholia vain unilääkkeenä muutaman viinilasin verran.En kaipaa enää humalaa,mutta kaipaan nuoruuden riehakkuutta.🤗

Ap:n seuraa siedetään paremmin humalassa

Ihmisiä (oli he humalassa tai ei) sietää paremmin kun on itse humalassa?

Inhosin aina vanhempiani kun olivat kännissä, vaikka olivatkin "mukavampia". En vaan pidä siitä kun ihminen ei ole oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustaudun sellaiseksi. Olen paljon vilkkaampi ja seurallisempi kännissä. 

 

Tunnen myös tällaisen.

Selvin päin on melko asiallinen, jopa helposti pikaistuva, ei puhu liikoja -> vähän voitelua väkevällä, niin jopa kuoriutuu vitsikäs ja sanavalmis hauskuuttaja. 

Ikään kuin selvin päin olisi vähän takakireä ja koko ajan varmistus päällä. Alkoholi napsauttaa lukon auki.

Vierailija kirjoitti:

Inhosin aina vanhempiani kun olivat kännissä, vaikka olivatkin "mukavampia". En vaan pidä siitä kun ihminen ei ole oma itsensä.

Kännissä ihminen on just enemmän oma itsensä ilman estoja. Sehän ei ole yhtään kivaa kun oman vanhemman estot vähenee. Mutta on pahempaakin kuin humalaiset vanhemmat. Kukaan ei halua ajatella vanhempiaan harrastamassa seksiä...

Monet ovat nousuhumalassa mukavia ja hauskoja, mutta kun otetaan liikaa niin tullaan tosi pahoiksi. Näin se on monessa perheessä. Kannattaisi lopettaa ottaminen heti, kun nousuhumala on saavutettu. 🤔

Tanssin kuuden oluen jälkeen metsässä yksin aboriginaalien tansseja nuotiotulen äärellä alasti. On se ihme juoma. Terveisin tavis.

Nalkuttava akka.

Ne ei jaksa sua selvinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustaudun sellaiseksi. Olen paljon vilkkaampi ja seurallisempi kännissä. 

Kenen mielestä se on kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä (oli he humalassa tai ei) sietää paremmin kun on itse humalassa?

Jos on päässä semmoinen vika.

Vierailija kirjoitti:

Inhosin aina vanhempiani kun olivat kännissä, vaikka olivatkin "mukavampia". En vaan pidä siitä kun ihminen ei ole oma itsensä.

En minäkään. Humalainen on ällöttävä. Tyhmempi, hitaampi, äänekkäämpi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustaudun sellaiseksi. Olen paljon vilkkaampi ja seurallisempi kännissä. 

Onko kukaan sanonut että olet kiva? Ei? Niin.

Kuule, hölöttäminen ja tuppautuminen ei ole muista kivaa. Naisista varsinkaan. 

Meidän vanhemmat olivat sekä että sorttia. Isä siis tämä joka arjessa oli todella kiukkunen ja ärjy kaveri. Joi yleensä vain tilipäiväperjantaina joskus rankan urakan päätteeksi. Sitten se olikin semmoine lirkutin. Osti lahjoja ja herkkuja kaikille. Ei kuitenkaan elänyt yli varojen. Hänestä kuoriutui hauska seuramies. 

Äiti sitten taas oli jotenkin kateellinen isän juontisysteemille. Jos äiti yhtään luki, että isä on Alkossa käynyt, niin kipasi lähikaupasta keskiolutta ja oli välillä sitten tuhannen päissään, kun me muut tultiin kotiin. Eikä yleensä ruokaa tms. Vain kiukutteleva ja riitaa haastava äiti. 

Nimenomaan äiti haastoi riitaa meille lapsille. Ei niinkään isälle. Äiti teki katoamistemppuja eli siis lähti lähipubiin ja tuli sitten takas haastamaan. Yleensä siitä, kun kukaan lapsista ei tulltu häntä sinne pubiin kaipaamaan ja anelemaan kotiin. Häntä kun ei rakasteta, hän menee nyt! ja lähti takas. 

Isä ei pubissa viihtynyt kovinkaan usein vaan jäi meidän kanssa kotiin. Katottiin videoilta vanhoja Velipuolikuu juttuja ja naurettiin ja juteltiin rauhaksiin. Pilkun aikaan äidin sitten joku kantoi kotiin ja laitettiin se nukkumaan. 

Nousuhumalassa ihminen on parhaimmillaan. Aistit terävöityy, sosiaalisuus paranee, itsevarmuus kohoaa, mieliala on positiivinen ja energinen. Siitä jos jatkaakin juomista, matka on vain alamäkeä.