Lapsi kasvaa ilman rakkautta ja koko ikänsä tehty selväksi että hän rasite. Onko oikein sanoa että lapsi "kiittämätön"?

Myöhemmin olen sanonutkin että minulla oli emotionaalisesti suht kurja lapsuus.  Jo tämän faktan ja totuuden  sanominen on "kiittämättömyyttä". Ja myöhemmin kun myös ottanut etäisyyttä vanhempaan, hän sanoi miten "ajattelen vain itseäni". 

Katkaisisi välit tuollaisiin vanhempiin heti

Voit sanoa, että ite olit ilkeä ja olisit halunnut syntyä toiseen perheeseen, enkä halua olla tuollaisten kanssa missään tekemisissä enää

Vierailija kirjoitti:

Voit sanoa, että ite olit ilkeä ja olisit halunnut syntyä toiseen perheeseen, enkä halua olla tuollaisten kanssa missään tekemisissä enää

Olen sanonut että oliko pakko tehdä lapsia jos  ei selkeästi halunnut perhettä ja myöhemmin sitten vihata niitä lapsia, tämäkin käännettiin syykseni: "noin ei minulle puhuta" 

ap

Ei kannata olla tekemisissä. Kannattaa hakeutua juttelemaan johonki tuosta, niin on mahdollisuus kirkkaampaan tulevaisuuteen 

Parasta olisi ollut vain lähteä ja katkaista välit, elää omaa elämääni.

Näin sen nyt ymmärrän.

Up