Vantavan riidan läpikäynti, onko ok
Onko ok jos kumppanin kanssa käytte läpi valtavaa riitaa ja hän saa heti aamusta käydä läpi oman huolenaiheensa. Hän vaatii sitä ja vaatii sinun läsnäoloa, sinä et itse uskalla silloin puhua. Tuntuu että riita alkaa uudestaan, et omasta puolestasi, vaan kumppanin, joka voi räjähtää yhdestä väärästä sanasta.
Myöhemmin kun otat asian esiin, sen mikä sinusta tuntuu yhä pahalta, kumppani pyörittelee silmiään, kääntyy pois ja jankkaa sitä miksi hänen käytös oli oikeutettua (hän uhkaili) Sinus ei kuulla ollenkaan ja näyttää että sinulla ei ole samaa oikeutta tulla kuulluksi.
Itket, yrität kaikkesi että kumppani kuuntelisi, mutta lopulta hän sanoo ettei häntä kiinnosta.
Mitä mieltä? Tuntuu että kuka tämä ihminen on.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Siis tuot likapyykkisi ja arveluttavat elämänvalintasi vauvapalstalle?
Olet palsatalla vain jotta saat ilkeillä ja purkaa omaa pahaa oloasi muihin.
Eli siis se sinun ajatus läpikäynnistä on se että mies vaijetkoon ja kuuntelee mikä sinua ahdistaa ja minkä sinä koet vääryytenä mutta sinä et suostu kuuntelemaan miehen puolta asiaan. Oletko koskaan kantanut vastuuta omista teoista vai onko sinullekin kaikki aina ja ikuisesti miehen vikaa eikä sinulla ole koskaan vastuuta ongelmiin?
Puhevuorojen jakaminen on oikein oivallinen tapa käsitellä riitoja. Toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Sitten käännetään roolit toisin päin. Ja kuuntelija voi tehdä muistiinpanoja ja niistä sitten tehdään yhteenveto, jotka käydään sitten yhdessä ajatuksella läpi.
Kamalaa. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Siis tuot likapyykkisi ja arveluttavat elämänvalintasi vauvapalstalle?
Täällä saa tulitukea miehiä vastaan muilta naisilta eikä tarvi kohdata omia vastuita ongelmiin kun täällä aina kaikki on pelkästään miesten vikaa
Vierailija kirjoitti:
Eroa, kun et uskalla puhua.
Samaa mieltä neuvon kanssa. En tosin lähtisi ap:ta tässä syyllistämään, kukapa nyt tuollaiselle uskaltaisi alkaa avautumaan! Toki jokainen voi aina tutkiskella omaa ulosantiaan. Jos on syyttävällä sävyllä liikenteessä, tottakai toinen räjähtää herkemmin. Siksi onkin parempi aloittaa niin, että kertoo miltä itsestä tuntuu. Ei näin: "Sä lähdet aina pois kun haluan puhua", vaan näin: "mulle tulee torjuttu olo, kun lähdet pois ja se tuntuu pahalta. Toivon että kuuntelisit".
Toinen oikeuttaa, ja toinen alistuu. Yleensä tuollaisessa suhteessa on kaksi aikuista lasta joiden säröt osuu kipeästi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa, kun et uskalla puhua.
Samaa mieltä neuvon kanssa. En tosin lähtisi ap:ta tässä syyllistämään, kukapa nyt tuollaiselle uskaltaisi alkaa avautumaan! Toki jokainen voi aina tutkiskella omaa ulosantiaan. Jos on syyttävällä sävyllä liikenteessä, tottakai toinen räjähtää herkemmin. Siksi onkin parempi aloittaa niin, että kertoo miltä itsestä tuntuu. Ei näin: "Sä lähdet aina pois kun haluan puhua", vaan näin: "mulle tulee torjuttu olo, kun lähdet pois ja se tuntuu pahalta. Toivon että kuuntelisit".
Puhuin rauhallisesti, siinä vaiheessa kun mies vain kääntyi pois tuntui tarve puhua hieman kovempaa. Mutta vihainen en ollut ja minusta se oli edelleen keskustelu. Vaikkakin yksipuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis se sinun ajatus läpikäynnistä on se että mies vaijetkoon ja kuuntelee mikä sinua ahdistaa ja minkä sinä koet vääryytenä mutta sinä et suostu kuuntelemaan miehen puolta asiaan. Oletko koskaan kantanut vastuuta omista teoista vai onko sinullekin kaikki aina ja ikuisesti miehen vikaa eikä sinulla ole koskaan vastuuta ongelmiin?
Olemme jo käyneet läpi miehen puolen asiaan!
Kumpa edes joskus naiset suostuisivat kuuntelemaan miestä ja miehen mielipidettä mikä ongelmat aiheuttaa. Mutta ei nainen ei suostu kuuntelemaan miestä, nainen ei suostu kantamaan osuuttaan vastuusta ongelmiin. Mutra kyllä jokainen nainen vaatii että.miehen on vaihdettava ja kuunneltava mikä naista ahdistaa ja toimittava sen mukaan ja miehen on yksin kannettava täysi vastuu. Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta vaikka kuinka naiset valehtelevat aina olevansa vain viaton uhri. Lopulta 90% parisuhteiden ongelmista johtuu naisen tunteista joka näkyy sillä että mies ei taaskaan suostu tekemään niin kuin nainen haluaa joka ahdistaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa, kun et uskalla puhua.
Samaa mieltä neuvon kanssa. En tosin lähtisi ap:ta tässä syyllistämään, kukapa nyt tuollaiselle uskaltaisi alkaa avautumaan! Toki jokainen voi aina tutkiskella omaa ulosantiaan. Jos on syyttävällä sävyllä liikenteessä, tottakai toinen räjähtää herkemmin. Siksi onkin parempi aloittaa niin, että kertoo miltä itsestä tuntuu. Ei näin: "Sä lähdet aina pois kun haluan puhua", vaan näin: "mulle tulee torjuttu olo, kun lähdet pois ja se tuntuu pahalta. Toivon että kuuntelisit".
Toi on ärsyttävää, minä minä minä minä....
Ja joo, se on terve tapa, mutta mimusta siinä keskitytään vaan sen puhujan tunteisiin, ei siihen, mitä on tapahtunut.
No jossain terapissa käyminen? Onnistuisiko. Jos haluatte kuitenkin olla yhdessä. Saisitte apua, jos olette jumittuneet johonkin hankalaan kaavaan.
Jos toista osapuolta ei kiinnosta, eikä kiinnosta muutenkaan muuttaa mitään kommunikaatiossaan niin sitten varmaan sinä joudut miettimään, onko tämä suhde sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Kumpa edes joskus naiset suostuisivat kuuntelemaan miestä ja miehen mielipidettä mikä ongelmat aiheuttaa. Mutta ei nainen ei suostu kuuntelemaan miestä, nainen ei suostu kantamaan osuuttaan vastuusta ongelmiin. Mutra kyllä jokainen nainen vaatii että.miehen on vaihdettava ja kuunneltava mikä naista ahdistaa ja toimittava sen mukaan ja miehen on yksin kannettava täysi vastuu. Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta vaikka kuinka naiset valehtelevat aina olevansa vain viaton uhri. Lopulta 90% parisuhteiden ongelmista johtuu naisen tunteista joka näkyy sillä että mies ei taaskaan suostu tekemään niin kuin nainen haluaa joka ahdistaa naista.
Valehtelee?! Mies uhkasi erolla, uhkasi lähteä keskellä yötä pois, uhkasi asioilla joista on yhdessä luvattu ettei niillä uhata. Lähtiessä uhkasi vielä fyysisesti, niin että tuli kohti ja pakotti minut perääntymään.
Hän on yleensä rauhallinen.
Joten Ymmärrettävästi minulla on paha olo ja asiaa pitää käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa, kun et uskalla puhua.
Samaa mieltä neuvon kanssa. En tosin lähtisi ap:ta tässä syyllistämään, kukapa nyt tuollaiselle uskaltaisi alkaa avautumaan! Toki jokainen voi aina tutkiskella omaa ulosantiaan. Jos on syyttävällä sävyllä liikenteessä, tottakai toinen räjähtää herkemmin. Siksi onkin parempi aloittaa niin, että kertoo miltä itsestä tuntuu. Ei näin: "Sä lähdet aina pois kun haluan puhua", vaan näin: "mulle tulee torjuttu olo, kun lähdet pois ja se tuntuu pahalta. Toivon että kuuntelisit".
Toi on ärsyttävää, minä minä minä minä....
Ja joo, se on terve tapa, mutta mimusta siinä keskitytään vaan sen puhujan tunteisiin, ei siihen, mitä on tapahtunut.
No miten sitten toinen voi tietää, miltä tapahtumat ja esim oma käytös toisesta tuntuu, jos siitä ei saa kertoa?!? Kaikki riidat alkaa siitä, että toinen tuntee itsensä loukatuksi/häväistyksi/sivuutetuksi tms., siis TUNTEE niin. Ei tarkoita että toinen olisi tahallaan niin tehnyt, mutta se tunne on kuitenkin olemassa ja jos se tunne on päällä jatkuvasti, johtaa se lopulta eroon. Ja sitten toinen ihmettelee, että ero tuli puskista. No tulee kai, kun ei ole antanut toiselle tilaa kertoa siitä!
Vierailija kirjoitti:
No jossain terapissa käyminen? Onnistuisiko. Jos haluatte kuitenkin olla yhdessä. Saisitte apua, jos olette jumittuneet johonkin hankalaan kaavaan.
Jos toista osapuolta ei kiinnosta, eikä kiinnosta muutenkaan muuttaa mitään kommunikaatiossaan niin sitten varmaan sinä joudut miettimään, onko tämä suhde sen arvoista.
Tätä juuri hyvin hämmentyneenä mietin, vielä viikko sitten en olisi ikinä uskonut olevani tässä. Minusta tuntuu kuin mies tekisi tämän tahallaan, että nyt jostain syytä hän haluaa pois ja käyttäytyy näin jotta suhde menisi rikki.
Siis tuot likapyykkisi ja arveluttavat elämänvalintasi vauvapalstalle?