Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni voi myöntää, että eron jälkeen elämästä tulikin haastavampaa kuin odotti?
22.12.2025 |
Että suhteessa halusi nähdä painotetusti lähinnä niitä omasta mielestä epäkohtia, mutta eron jälkeen huomasikin, että ei se ero niin autuaaksi tehnytkään ja kolikolla on kääntöpuolensa.
Kommentit (60)
Taloudellisesti olen ollut hieman kusessa, pakko myöntää. En tätä osannut silloin ajatella, koska olin niin täynnä vain sitä vanhaa suhdetta. Nyt erosta kolmisen vuotta ja en kyllä ole yhtään helmeä löytänyt miehistä eron jälkeenkään. Väilillä on aika ristiriitaiset tunteet. Sitä kysyy itseltään, että vaatiiko liikaa vaiko ei. En ole kuitenkaan onnellinen nytkään, vaikken ollut edellisessä parisuhteessakaan. Tai olin ikään kuin neutraalin onnellinen, mutta siihen neutraaliuteen jollain tapaa turtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävi kyllä ihan päin vastoin. Oli aidosti helpottavaa, kun energiaa ei mennyt enää riitelyyn, ja henkisesti voin paljon paremmin, kun tunnelma kotona ei ollut enää kireä ja ahdistava, vaan sai kotonaan hengittää vapaasti.
Koin myös, että kotitöitä oli paljon vähemmän sen jälkeen, kun mies muutti pois. Lapset ja minä oltiin ns. helppoja, syödään vähän, ei ole isoja vaatteita pyykkikoria täyttämässä, ja hommat saa hoitaa silloin, kun itsestä siltä tuntuu ilman, että kukaan on valittamassa, että miksi joku asia on vielä tekemättä jne.
Lisään vielä, että taloudellisesti ei ollut hätää. Olen itsekin hyvätuloinen. Kolme vuotta eron jälkeen tapasin sattumalta nykyisen miesystäväni. En siis etsinyt tai kaivannut uutta suhdetta, meillä vaan ns. kolahti.
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti olen ollut hieman kusessa, pakko myöntää. En tätä osannut silloin ajatella, koska olin niin täynnä vain sitä vanhaa suhdetta. Nyt erosta kolmisen vuotta ja en kyllä ole yhtään helmeä löytänyt miehistä eron jälkeenkään. Väilillä on aika ristiriitaiset tunteet. Sitä kysyy itseltään, että vaatiiko liikaa vaiko ei. En ole kuitenkaan onnellinen nytkään, vaikken ollut edellisessä parisuhteessakaan. Tai olin ikään kuin neutraalin onnellinen, mutta siihen neutraaliuteen jollain tapaa turtui.
Itse en jaksa uskoa, että ainakaan kovinkaan moni ihan turhaan eroaisi. Sen verran iso homma jo koko ero, jos yhdessä on jo vuosia asuttu.
Niin lohduta itseäsi ajatuksella, että ehkäpä nyt vielä aika kultaa muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi kyllä ihan päin vastoin. Oli aidosti helpottavaa, kun energiaa ei mennyt enää riitelyyn, ja henkisesti voin paljon paremmin, kun tunnelma kotona ei ollut enää kireä ja ahdistava, vaan sai kotonaan hengittää vapaasti.
Koin myös, että kotitöitä oli paljon vähemmän sen jälkeen, kun mies muutti pois. Lapset ja minä oltiin ns. helppoja, syödään vähän, ei ole isoja vaatteita pyykkikoria täyttämässä, ja hommat saa hoitaa silloin, kun itsestä siltä tuntuu ilman, että kukaan on valittamassa, että miksi joku asia on vielä tekemättä jne.
Lisään vielä, että taloudellisesti ei ollut hätää. Olen itsekin hyvätuloinen. Kolme vuotta eron jälkeen tapasin sattumalta nykyisen miesystäväni. En siis etsinyt tai kaivannut uutta suhdetta, meillä vaan ns. kolahti.
Oliko miehellä iso siitin? Kolahtiko myös aktissa pohjaan saakka?
Sitten muuttui vaikeaksi, kun exä löysi uuden naisen ja exä ei enää suostunut vaihtamaan auton renkaita, eikä tullut yhdestä soitosta korjaamaan vuotavaa hanaa. Jouduin itse hoitamaan kaiken autoon ja kotiin liittyvän, minkä olin sitä ennen sälyttänyt exän harteille. Toivottavasti eroavat pian. Olen yrittänyt yhteisille lapsille naljailla uudesta muijasta kaikenlaista, josko pitäisivät niin pahaa elämää exäni luona, että ajavat uuden naisen mäkeen sieltä ja saan taas tarvitsemiani palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se oli vaikeaa aikaa. Sen takia siihen en ihan helpolla ryhtynytkään, vaan yritin viimeiseen asti kaikkea muuta. Mutta nyt on sekin kärsimys sitten koettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
Eli huonoon parisuhteeseen pitäisi jäädä, jos vaan on taloudellisesti parempi kuin yksin? Haluaisitko itse, että puolisosi olisi vain tämän takia jatkanut kanssasi?
Ja ei kaikille vain ole sitä "oikeaa rakkautta". Mutta sen sijaan yksin eleleminen voi olla mukavampaa, kuin se olon kurjaksi tekevä parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti olen ollut hieman kusessa, pakko myöntää. En tätä osannut silloin ajatella, koska olin niin täynnä vain sitä vanhaa suhdetta. Nyt erosta kolmisen vuotta ja en kyllä ole yhtään helmeä löytänyt miehistä eron jälkeenkään. Väilillä on aika ristiriitaiset tunteet. Sitä kysyy itseltään, että vaatiiko liikaa vaiko ei. En ole kuitenkaan onnellinen nytkään, vaikken ollut edellisessä parisuhteessakaan. Tai olin ikään kuin neutraalin onnellinen, mutta siihen neutraaliuteen jollain tapaa turtui.
Itse en jaksa uskoa, että ainakaan kovinkaan moni ihan turhaan eroaisi. Sen verran iso homma jo koko ero, jos yhdessä on jo vuosia asuttu.
Niin lohduta itseäsi ajatuksella, että ehkäpä nyt vielä aika kultaa muistoja.
Ehkä 40 vuotta sitten ei erottu helposti, mutta nykyään kyllä.
Yhdellä palkalla kaiken maksaminen on haastavampaa, mutta sekin onnistuu. Kaikki muu elämässä on parempaa ja helpompaa eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
No eihän sitä "oikeaa rakkautta" tarvitsekaan löytyä, sellainenhan on muutenkin tosi harvinaista. Pääasia on saada oma elämä ja mielenterveys kondikseen. Etenkin jos on lapsia.
Ero ei tullut mun toiveesta, mutta jotkut asiat helpottui, toiset hankaloitui. Miehen sotkut ei enää rasittaneet ja ärsytys toisen osallistumattomuudesta kotitöihin jäi pois. Mutta erityislapsen kanssa oli välillä haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, pitkään mietin eroa ja helpottunut olo tuli kun sen sai tehtyä. En ole huomannut nain 3v kälkeenkään haasteita.
Elämänlaatu parani taloudellisesti sekä kotielämä muutenkin oli seesteistä siitä eteenpäin. Ei valittamista.
Elämä helpottui helvetin paljon kun miesvauva poistui kuvioista.
Olen vapaa ja varakas.
Vierailija kirjoitti:
Sitten muuttui vaikeaksi, kun exä löysi uuden naisen ja exä ei enää suostunut vaihtamaan auton renkaita, eikä tullut yhdestä soitosta korjaamaan vuotavaa hanaa. Jouduin itse hoitamaan kaiken autoon ja kotiin liittyvän, minkä olin sitä ennen sälyttänyt exän harteille. Toivottavasti eroavat pian. Olen yrittänyt yhteisille lapsille naljailla uudesta muijasta kaikenlaista, josko pitäisivät niin pahaa elämää exäni luona, että ajavat uuden naisen mäkeen sieltä ja saan taas tarvitsemiani palveluita.
Taitanee olla rölläystä, mutta lyhyeksi jääneessä edellisessä parisuhteessani oli tuo dynamiikka. Eli olivat eronneet, mutta eivät sitten vissiin täysin ainakaan henkisesti. Surullista tosin vähän oli, että kaksi ihmistä ei voinut elää yhdessä, mutteivät myöskään erikseen.
Tuntemani eronneet miehet on ulosotossa ja asuu kaverin nurkissa tai jossain keikkamiesmurjussa. Pää hajosi, viina maittoi, tuli peli- ja juomisriippuvuutta. Meni työt ja luottotiedot.
Kun taas eronneet naiset asuu siisteissä, kauniissa kodeissa, käy töissä, harrastaa, vaurastuu ja voi hyvin. Esim minä itse.
Heti kun arki kuvioissa, arkihuolia, ero.
Seuraava 2 vuotta. Ero. Seuraava. Ero. Seuraava.
Kävi kyllä ihan päin vastoin. Oli aidosti helpottavaa, kun energiaa ei mennyt enää riitelyyn, ja henkisesti voin paljon paremmin, kun tunnelma kotona ei ollut enää kireä ja ahdistava, vaan sai kotonaan hengittää vapaasti.
Koin myös, että kotitöitä oli paljon vähemmän sen jälkeen, kun mies muutti pois. Lapset ja minä oltiin ns. helppoja, syödään vähän, ei ole isoja vaatteita pyykkikoria täyttämässä, ja hommat saa hoitaa silloin, kun itsestä siltä tuntuu ilman, että kukaan on valittamassa, että miksi joku asia on vielä tekemättä jne.