Siis nämä apteekin tiskillä tarinoijat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vihaan niitä elämäntarinansa kertojia! Tekisi mieli mennä nostamaan sellaiset raiveleista ylös ja sanoa suorat sanat 🤬

 

Hmmm. Puhutko itse koskaan kenellekään tuntemattomalle ihmiselle yhtään sanaa?

 

Oletko ehkä kateellinen tuosta juttutuokiosta? 

 

Mihin sinulla on kiire? Apteekeissakin on tuoleja, joilla voi istua. 

Kateellinen, vieras ihminen avautumassa koko elämäntarinaa uppo-oudolle tyypille, mitä siinä on kadehtimista? Näin flunssakautena haluan viipyä apteekissa, niin lyhyen aikaa kuin mahdollista enkä istua turhaan jonottamassa pärskivien asiakkaiden keskellä. 

Tilaa lääkkeet omanoutona laatikkoon tai tuotuna kotiin. Helppoa. Ei tarvi olla ihmisten seassa. 

"Myös ihan arkisista asioista olen kuullut juttelua. "

Tiedätkö ap, kun sinun ei tarvitsisi yhtään kuunnella sen toisen asiakkaan asiointia.

Voisit taata hänelle asiointirauhan ja itselläsikin verenpaine ei vissiin noin pahasti nousisi, jos et kuuntelisi korvat höröllä, että mistä siellä tiskillä puhutaan.

Mä hoivakodin sairaanhoitajana joudun jonottamaan siellä kuten muutkin eikä ole mitenkään kivaa, että siellä jotkut kertoo elämäntarinaansa. Mä olen sieltä hakemassa lääkettä asukkaalle akuuttiin tarpeeseen esim. antibioottikuuri. Työpaikalla mun pitää lisätä lääke lääkelistalle, tulostaa uusi lista,  jakaa kuuri dosettiin ja mahdollisesti antaa ensimmäinen annos. Lisäksi voi odottaa läjä muita hommia. 

Täällä paikkakunnan ainoassa apteekissa ainoastaan kotihoito pääsee jonon ohi. 

Pitäiskö alkaa tarjoamaan seurapalveluita mummoille? Prisman aulaan tiski, johon voi mummot tulla kertomaan juttujaan euro alkavalta minuutilta.

80 luvulla monet pysähtyivät jopa kaupan kassalla juttelemaan mukavia.

Ei ollut samanlaista mega-stressi-kiirettä kuin nykyään ja erittäin monet olivat jatkuvasti puheliaalla tuulella, niin asiakkaat kuin henkilökuntakin.

Tuollon kassat oppivat osittain jopa tuntemaan monet asiakkaansa.

Oli tuo ainakin huomattavasti inhimillisempää, nyt tuntuu että jokainen on vain joku tunteeton muurahainen joka etenee ja suorittaa asiat ja lopulta masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö alkaa tarjoamaan seurapalveluita mummoille? Prisman aulaan tiski, johon voi mummot tulla kertomaan juttujaan euro alkavalta minuutilta.

Perusta tuollainen pop-up ja sitten kivijalka. Varmasti olisi asiakkaita!

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla monet pysähtyivät jopa kaupan kassalla juttelemaan mukavia.

Ei ollut samanlaista mega-stressi-kiirettä kuin nykyään ja erittäin monet olivat jatkuvasti puheliaalla tuulella, niin asiakkaat kuin henkilökuntakin.

Tuollon kassat oppivat osittain jopa tuntemaan monet asiakkaansa.

Oli tuo ainakin huomattavasti inhimillisempää, nyt tuntuu että jokainen on vain joku tunteeton muurahainen joka etenee ja suorittaa asiat ja lopulta masentuu.

Silloin oli paljon pieniä myymälöitä. Kaupungin keskustassa oli useita kauppoja kivijalassa. Saman kadun varrella kaikkein ketjujen myymälät 

Vierailija kirjoitti:

Kerran bensa-aseman kassalla edellä ollut mummo alkoi ostokset hoidettuaan kertomaan koko elämäntarinaansa kassanhoitajalle. Joutuivat avaamaan toisen kassan, kun jono alkoi kasvamaan, eikä puhetulvasta tullut loppua.

"seuraava jonosta, kiitos!" -Noin se hoidetaan.

Mä suosin tästä syystä aina syrjäisiä apteekkeja, joissa on aina vähemmän asiakkaita.

Ihan saatan autolla varta vasten ajaa hiljaisempaan ja syrjäisempään sijaintiin.

Siellä yleensä ei ole ikinä jonoa ja kun olen painanut vuoronumeronapista, pääsen tiskille noin sekunnissa eli heti.

Vähän aikaa sitten erehdyin menemään Prisman yhteydessä sijaitsevaan jätti-isoon apteekkiin hakemaan reseptilääkkeitä. Herraisä sitä jonotusta. Jonotin varmaan puoli tuntia ihmismassan keskellä. Juu, ei kiitos ikinä enää.

Huomannut, että ihmiset puhuvat mielellään sairauksistaan ja lääkkeistään. Apteekeissa toisinaan myös nuoremmat asiakkaat tarinoivat, eivät pelkästään vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäiskö alkaa tarjoamaan seurapalveluita mummoille? Prisman aulaan tiski, johon voi mummot tulla kertomaan juttujaan euro alkavalta minuutilta.

Perusta tuollainen pop-up ja sitten kivijalka. Varmasti olisi asiakkaita!

joissain kaupoissahan on jo olemassa hitaita kassoja, joissa nimenomaan saa alkaa kaivella lompakkoa laukun uumenista vasta hinnan kuultuaan ja jutella kuulumisia. eivät ota lisähintaa palvelusta

upup

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla monet pysähtyivät jopa kaupan kassalla juttelemaan mukavia.

Ei ollut samanlaista mega-stressi-kiirettä kuin nykyään ja erittäin monet olivat jatkuvasti puheliaalla tuulella, niin asiakkaat kuin henkilökuntakin.

Tuollon kassat oppivat osittain jopa tuntemaan monet asiakkaansa.

Oli tuo ainakin huomattavasti inhimillisempää, nyt tuntuu että jokainen on vain joku tunteeton muurahainen joka etenee ja suorittaa asiat ja lopulta masentuu.

Kyllä minäkin juttelen lähikaupan kassan kanssa, jos perässäni ei ole jonoa. Samoin lihatiskillä juttelin eilen tai oikeastaan kuuntelin tutun myyjän kuulumisia, kun muita asiakkaita ei ollut.

Joiltakin vain puuttuu pelisilmää. Milloin aika on sopiva jutustella. 

Näitä tarinoivia senioreita on jokainen kaupunki ja kyläpahanen pullollaan. Herää siis kysymys: miksi he eivät tarinoi keskenään?

Mahdollinen vastaus: he haluavat vain puhua, eivät kuunnella. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen ja keskustelu kun tuo mukanaan sen ikävän velvollisuuden kuunnella myös toisen tarinoita. Itsekkäitä ovat siis.

Ajattelen, että niillä hölöttäjillä on mt-ongelma tai he ovat nepsyjä. Sillä tavoin siedän niitä paremmin ja koetan jaksaa jonottaa kipeänäkin.

Onhan se jonkinlainen vamma, kun ei osaa huomioida muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vihaan niitä elämäntarinansa kertojia! Tekisi mieli mennä nostamaan sellaiset raiveleista ylös ja sanoa suorat sanat 🤬

 

Hmmm. Puhutko itse koskaan kenellekään tuntemattomalle ihmiselle yhtään sanaa?

 

Oletko ehkä kateellinen tuosta juttutuokiosta? 

 

Mihin sinulla on kiire? Apteekeissakin on tuoleja, joilla voi istua. 

Kateellinen, vieras ihminen avautumassa koko elämäntarinaa uppo-oudolle tyypille, mitä siinä on kadehtimista? Näin flunssakautena haluan viipyä apteekissa, niin lyhyen aikaa kuin mahdollista enkä istua turhaan jonottamassa pärskivien asiakkaiden keskellä. 

 

Tilaa lääkkeet omanoutona laatikkoon tai tuotuna kotiin. Helppoa. Ei tarvi olla ihmisten

Onko se ilmaista? En viitsisi maksaa ylimääräistä, jos voin hakea lääkkeet kauppareissullani. Ehkä menen seuraavalla kerralla ihan hölöttäjän viereen, että hän huomaa, että kuulen kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri sellainen pölöttäjä, mutta pahoittelen sitä kaikille jonottajille lähtiessäni. Kukaan ei ole vielä vetänyt sen takia turpiin, vaan  yleensä se pahotteluni saa vain väen leppymään. Aina ei tartte olla niin hirveän kireänä joka tilanteessa.  

Pölötä omalla ajallasi. Älä kasvata jonoa ja pölötä heidän ajallaan. Multa ei hymyä sulle irtoaisi, koska kukaan fiksu ei halua jäädä asumaan apteekkiin ja altistumaan viruksille.

Enemmän minua häiritsee ja kauhistuttaa ne myyjät siellä apteekissa jotka tulevat aina utelemaan mitä vaille on. Kerrankin yks naismyyjä pölötti jostain alapää hoitolääkkeistä mitä tarvitsin ja vieressä kuunteli tutunnäköinen pariskunta. Ihan hirveetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin joskus hakemaan verenhyydeainetta apteekista ja kappas, kun nopeaa rouvaa tuli siihen eteen ja sitä sun tätä jaarittelemaan.  Onneksi en kauaa saanut odotella, sillä lemmikillä oli hätä. Kannattaa tehdä jokin ele, että nyt on oikeasti kiire.

 

Kyllä tuollainen pitää tajuta ihan itsekin, että muut jonottavat saadakseen palvelua. Normaalia muiden huomioimista.

Aika yleistä on, että monet ovat itsekkäitä. Eivät huomioi toisia. Samanlaista on kirppiksilläkin, että toiset päättävät keskellä käytävää jaaritella kärryineen. Eivätkä välitä yhtään pääsevätkö toiset kulkemaan siinä käytävällä.