Pitääkö keski-ikäisenä vaan alistua jatkuvaan väsymykseen?

N48, olen ollut kroonisesti väsynyt jo ainakin 6 vuotta. Uni on katkonaista eikä virkistä. Työt jaksan hoitaa (väsyneenä), mutta mitään muuta juurikaan ei. Väsymys ei helpota myöskään viikonloppuna tai lomien aikana.

Unihygienia kunnossa, en juo kahvia jne. Eli ns. kaikki kokeiltu. Estrogeenigeeli piti lopettaa migreenin pahenemisen vuoksi (enkä kyllä huomannut siitä apua uneen, paitsi että aloin kuorsaamaan kun sen aloitin...)

Viisaat kehottavat liikkumaan jne, mutta mitä jos ei jaksa? Toki käyn kävelyllä aina kun jaksan, mutta ei se mua virkistä - päin vastoin.

Pitääkö siis vaan todeta, että tää on nyt tällaista ja yrittää pärjätä? On kyllä ikävä sitä tunnetta kun aamulla herää virkeänä ja levänneenä ja jaksaa tehdä asioita. Toisaalta se muisto alkaa hävitä ja tähän jatkuvaan väsymykseen tottua...