Kenellä on rahaa ostaa oman perheen lisäksi ystäville jotain 50-100 euron lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Elikkä taloutesi nojaa toisen ihmisen tuloihin. 

 

Kaikki perheet ovat "normaaleja". Se ei ole kuin pieni silmänräpäys, jos joudut vaikkapa onnettomuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle, kumppani lähtee toisen matkaan ja lapsi sairastuu vakavasti.

 

Mahdollista jokaikiselle meistä.

No johan kävi jonkun tunteisiin yksi vaivainen esimerkkiperhe, joka nyt on ihan tavallinen ainakin omassa tuttavapiirissäni. Asuntolaina on, isokin, joo, mutta on jo kolmas yhteinen asunto. Säästöönkin jää, joo, ei paljon, mutta 500 per nuppi/kk, vakuutukset kunnossa, toinen pärjäisi, jos jotain pahaa toiselle tapahtuisi.

Hyvää joulua!

Uteliaisuuteni heräsi, pakko kysyä Mihin teidän rahat sitten kuluvat, jos ei ole varaa elää?

Ainoa "lahja" jonka hommasin oli suklaarasia syöpää sairastavalle ystävälleni. Miehen kanssa emme lahjoja osta, lapsia ei ole.

Ostin n.15€ arvoset lahjat/hlö aikuisille ystäville, äidille ja isälle sekä veljelle ja siskolle, ei ole varaa 100€/hlö lahjoihin, olen työkyvyttömyyseläkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten keskipalkka on 3300 € kuukaudessa. Omituista jossei muutamaa joululahjaa pysty ostamaan. Toki pitää ymmärtää, että on myös ihan oikeasti vähävaraisia. Se on kuitenkin poikkeuksellista olla hyvin vähävarainen.

Suomessa vähävaraisia on tilastojen mukaan satoja tuhansia (noin 13 - 16 % väestöstä), jotka elävät köyhyys- tai syrjäytymisriskissä; riskissä on erityisesti yhden henkilön ja yhden huoltajan taloudet sekä ulkomaalaistaustaiset lapset, ja köyhyyden taustalla on työttömyys, sairaudet ja erotilanteet, vaikka monissa köyhissä lapsiperheissä huoltaja on töissä. 

Ostan raketteja ja pommeja muutamalla sadalla eurolla. En ammu niitä, ostan vaan ihan kannatuksen vuoksi.

Ihan siis puhtaasti ystäville maksimissaan pieni muistaminen, mutta ei meillä ole sellaista tapana tehdä. Ei siis ole yhdenkään puhtaasti ystävän kanssa tällaista tapaa.

Sen sijaan omille aikuisille sisaruksillemme ja muille lähisukulaisille saatamme kyllä antaa 15-40e lahjat. Vähän vaihdellen vuosittain. Kyllä itselläni on tapana muistaa niitä, jotka antavat minulle tai lapsilleni lahjan. 

Lahjan antamisessa tärkeintä on ajatus sen takana, ei niinkään summa millä ostetaan. Joskus löydän 15e jotain minkä haluan antaa toiselle ja joskus taas kalliimmalla.  Joskus saatan ostaa sukulaislapsille lahjat ja vanhemmille jotain pientä. Joskus ostan koko perheelle jotain isompaa. Ei mielestäni joulu ole vain lasten juhla.

Yhtenä jouluna voi olla tiukempi budjetti kuin toisena jouluna ja se heijastuu toki sitten kaikkeen lahjan hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi nyt niin paljoa ole pistää muutama satanen joulun viettoon. Siksihän sitä töissä käydään.

 

Jos monille kavereille kaiken muun menon lisäksi ostaa 50e lahjan niin ei siihen muutama satanen riitä.

Yhtä paljon sitä myös SAA lahjoja. Nollasummapeliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elikkä taloutesi nojaa toisen ihmisen tuloihin. 

 

Kaikki perheet ovat "normaaleja". Se ei ole kuin pieni silmänräpäys, jos joudut vaikkapa onnettomuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle, kumppani lähtee toisen matkaan ja lapsi sairastuu vakavasti.

 

Mahdollista jokaikiselle meistä.

 

Mutta ainoastaan typerykselle on mahdollista joutua noiden vuoksi taloudelliseen ahdinkoon, koska moisten varalle ihmisillä on vakuutukset. Eroon taas varaudutaan avioliiton päättymisen varalta vaikkapa avioehdolla.

No juupati juu, mutta ei se avioehto mitään vaikuta, jos sun talous pohjaa kaksille palkkatuloille. Et tiedä mikä avioehto on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elikkä taloutesi nojaa toisen ihmisen tuloihin. 

 

Kaikki perheet ovat "normaaleja". Se ei ole kuin pieni silmänräpäys, jos joudut vaikkapa onnettomuuteen ja työkyvyttömyyseläkkeelle, kumppani lähtee toisen matkaan ja lapsi sairastuu vakavasti.

 

Mahdollista jokaikiselle meistä.

 

No johan kävi jonkun tunteisiin yksi vaivainen esimerkkiperhe, joka nyt on ihan tavallinen ainakin omassa tuttavapiirissäni. Asuntolaina on, isokin, joo, mutta on jo kolmas yhteinen asunto. Säästöönkin jää, joo, ei paljon, mutta 500 per nuppi/kk, vakuutukset kunnossa, toinen pärjäisi, jos jotain pahaa toiselle tapahtuisi.

 

Hyvää joulua!

Sulle tekisi hyvää opiskella yhteiskuntatieteitä. Jos sun omassa elämässä tai tuttavapiirissä on jonkinlaista, niin se ei tee siitä "normaalia" koko yhteiskunnan tasolla. 

Ennen oli enemmän varoja ja oikeastaan ostelin ihmisille juttuja muutenkin vain jos tiesin et joku on sitä toivonut. Sitten lopetin yksipuolisen muuten vain ja joulumuistamiset, kun en ikinä edes joulukorttejakaan keltään saanu takas. Monet syntymäpäivät että edes omat sisaret eivät muistaneet onnitella. Järjestelin juhlia, kukaan ei oikein tullut erilaisilla syillä. Jos joku tuli kylään, keitin kahvit ja olin leiponut. Aina vastauksena,ei maistu kahvit,olen laihiksella yms ja kahvit meni sitten viemäriin ja leivonnaiset pakastimeen. Nykyään en siis muista ihmisiä sitten ollenkaan. Yksikin pariskunta joka monet kerrat,monet vuodet torppasi kahvitarjoilut, tulevat sitten nykyään meille käymään ja ns. alkavat vinkumaan kun meillä ei kahvia saa. No ei saa, eikä tuu. Siinäpähän vinkuvat saakutti. Heille olen monet pannut tehny ja ikinä eivät ole juoneet. Heillä se päässä viiraa,ei minulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi nyt niin paljoa ole pistää muutama satanen joulun viettoon. Siksihän sitä töissä käydään.

 

Jos monille kavereille kaiken muun menon lisäksi ostaa 50e lahjan niin ei siihen muutama satanen riitä.

Yhtä paljon sitä myös SAA lahjoja. Nollasummapeliä. 

Ei saa, emme ystävien kesken osta lahjoja, sovitusti.

Meillä on, tai olisi. Harvemmin tulee kuitenkaan annettua kalliita lahjoja, tai välttämättä lahjoja ollenkaan. Syy siihen on se, että ei haluta ostaa mitään turhaa ja toisaalta sit joku lahjakortti ihmiselle, jolla itselläänkään ei ole rahasta tiukkaa, tuntuu jotenkin hassulta. Silloin kun sopiva idea löytyy, hintalapulla ei ole merkitystä, mutta jos idea puuttuu, jätetään ostamatta. Esim. bestikseni on saanut kaikkea kirpparikoristeesta lähes 400 euron elämyskurssiin ja joskus pelkän tekstarin ja aikuinen kummipoika villasukista viihde-elektroniikkaan. 

Olen siirtynyt yhä enemmän siihen kulttuuriin, että ostan ihmisille jouluistutuksia muistamiseksi. Toki vain sellaisille, joiden tiedän arvostavan niitä. Samoin muistan ihmisiä pitkin vuotta, en ymmärrä miksi sen pitäis ajoittua just jouluun. 

Mulla olisi kyllä varaa, mutta en mitenkään tarvitse mitään, joka maksaisi satasen eli lahjat ovat turhaa krääsää.

Se mitä tarvitsen ja kaipaan, on aika. En halua käyttää sitä turhanpäiväiseen kulutukseen ja ostelemiseen, joten paras lahja on lahjattomuus. Puolin ja toisin.

Meillä on enää yksi ystäväpariskunta, jolle ostamme lahjoja ja viemme kuusen, ennen kun lapset olivat pieniä, oli tällaisia ystäviä 4-5. Hirveä homma ostaa kaikille lahjat, kun olivat vielä sukulaisetkin lapsineen ja kummilapset. Nyt on tosi pieni porukka, omalla jälkikasvulla ei ole vielä omia lapsia eivätkä isovanhemmat enää tule jouluksi, joten ei ole mitään joulustressiä. 

Varsinaiseen kysymykseesi: ystäväpariskunta ostaa meille aina näyttävät lahjat, joten teemme samoin heille, tänä vuonna lahjojen arvo taitaa lähennellä viittäsataa euroa, koska löysimme yhden reilun satasen maksaneen alkoholijuoman, josta ovat puhuneet eivätkä olleet sitä löytäneet, se sattui silmään ja tuli vähän ylimääräisenä, kun  olimme jo ostaneet muita lahjoja aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tällaisella rivityöntekijällä, joka ei ole kilpavarustellut itselleen elämään johon ei oikeasti ole varaa. Sellaista pientä velkaa otetaan vähän turhan helposti. Kun ostetaan jotain, tarjotaan usein ostotapahtuman yhteydessä jotain luottoa. On myös erilaisia palveluita, esim ennen ostettiin levy tai kirja kaupasta ja nyt se ostetaan suoratoistopalveluna, näitä kun kertyy sitten kovin paljon ja jos tuloissa tapahtuu joku muutos, on taloutta aika vaikea hallita.

Ainakin suoratoistot voi perua, jos taloudessa tapahtuu muutos. Muuten olen samaa mieltä. Juuri oli joku tutkimus ylen sivulla siitä, mitä ihmiset milläkin alueella tienaa. Meidän alueella oli keskiarvo 3100€. Olin kuvitellut, että paljon enemmän päätellen siitä miten paljon ihmisillä on kalliita (sähkö)autoja, design-sisustusta ja merkkivaatteita. Ei ihme, jos noilla tuloilla ja kulutustottumuksilla on sitten vaikea pitää päätä pinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi kyllä varaa, mutta en mitenkään tarvitse mitään, joka maksaisi satasen eli lahjat ovat turhaa krääsää.

 

Se mitä tarvitsen ja kaipaan, on aika. En halua käyttää sitä turhanpäiväiseen kulutukseen ja ostelemiseen, joten paras lahja on lahjattomuus. Puolin ja toisin.

Miksi hankkisit krääsää, hanki kunnon lahjoja.

Kyseessä on myös arvot ja elämäntyyli. Olen valinnut anteliaisuuden yhdeksi tärkeimmäksi arvoikseni. Meillä on hieman vaatimattomat asunto ja auto,mutta satsaamme hyväntekeväisyyteen ja muiden muistamiseenarvoikseni.

Mulla olisi, mutta laitan lahjat vain lapsille (kummi- ja veljenlapsille) ja lopetan kun opiskelut on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten keskipalkka on 3300 € kuukaudessa. Omituista jossei muutamaa joululahjaa pysty ostamaan. Toki pitää ymmärtää, että on myös ihan oikeasti vähävaraisia. Se on kuitenkin poikkeuksellista olla hyvin vähävarainen.

 

Suomessa vähävaraisia on tilastojen mukaan satoja tuhansia (noin 13 - 16 % väestöstä), jotka elävät köyhyys- tai syrjäytymisriskissä; riskissä on erityisesti yhden henkilön ja yhden huoltajan taloudet sekä ulkomaalaistaustaiset lapset, ja köyhyyden taustalla on työttömyys, sairaudet ja erotilanteet, vaikka monissa köyhissä lapsiperheissä huoltaja on töissä. 

Eli 85% tilanne on parempi.