Onko se outoa jos ei itke omien vanhempien hautajaisissa?

Ei ole. En minä itkenyt kummankaan vanhempani hautajaisissa, mutta sitä ennen olin kyllä itkenyt paljonkin. Kumpikin kuoli syöpään. Kuolema toi helpotuksen vanhemmilleni ja itselleni.

Vanhemmat jotka eivät enää ole olemassa eivät näe, ja muut vieraat harvoin ovat muiden olemisista kiinnostuneita.

Itket tai et, sillä ei ole väliä.

Hulluja taas kysellään...

Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin, miten on?

En itkenyt miwhenikään hautajaisissa. Olin lääkitty tyyneksi. Varmaan outoa kuka ei tietänyt.

kaikki ei välttämättä osoita surua itkulla

Itkut itkin vanhempieni eläessä kun huomasin että ovat poistumassa pikkuhiljaa täältä. Se irti päästäminen oli vaikeinta. Ei enää hautajaisissa vaikka surua oli jälkeenpäin pitkään.

Eikai itkeminen oo mikään sellainen ainoa oikea juttu hautajaisissa. Vaikka olisi läheisen hautajaiset. Keskityn itseeni enkä arvostele mitä muut tekevät.

Jos kuolema tulee todella yllättäen ja nopeesti surukin on yleensä surematta, itkin hautajaisissa niin että en voinut edes laulaa virsiä vaan vollotin ääneen. Näin surin.

Vanhempien hautajaisissa ei ehkä itketä, koska ajatukset ovat kiinni siinä, että tilaisuus menisi kauniisti ja arvokkaasti läpi. Koronan aikaan ei pappi eikä kanttori tullut muistotilaisuuteen. Itse oli vedettävä kaikki läpi harvojen vieraiden kanssa. Itke siinä sitten.

Ei suruun ja itkemiseen tarvi kenenkään lupaa. Emme itke ja sure muita varten.

Ei ole outoa. Jos hyperventiloi, panikoi, itkee, tykyttää sydämessä, saa migreenin ja huutaa täysillä, saa kohtauksia (ihan ymmärrettävää silti) - se voi olla outoa. Ja ei kannata mennä kirkkoon ainakaan silloin, ehkä kahvittelee vaan jos pystyy.