Mihin katosivat hyvät huumorilla höystetyt toimintaleffat?

Katastrofikytät - the other guys oli ja on aivan loistava hämärän huumorin elokuva.

Ei yksinkertaisesti osata enää eikä ole sopivia näyttelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinkertaisesti osata enää eikä ole sopivia näyttelijöitä.

Statham on mutta onkin sitten melkein ainoa.

Ehkä tää on vain vanhan pierun kalkkeutumishorinoita, mutta mulla on leffoista yleensäkin sellainen fiilis, että jossain vaiheessa on kadotettu "se" -mikä se sitten onkin, ja mitkään mahtitehosteet eivät siihen auta.

Eli jokin taika nykyleffoista jää puuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tää on vain vanhan pierun kalkkeutumishorinoita, mutta mulla on leffoista yleensäkin sellainen fiilis, että jossain vaiheessa on kadotettu "se" -mikä se sitten onkin, ja mitkään mahtitehosteet eivät siihen auta.

Eli jokin taika nykyleffoista jää puuttumaan. 

Varmaan se juoni.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tää on vain vanhan pierun kalkkeutumishorinoita, mutta mulla on leffoista yleensäkin sellainen fiilis, että jossain vaiheessa on kadotettu "se" -mikä se sitten onkin, ja mitkään mahtitehosteet eivät siihen auta.

Eli jokin taika nykyleffoista jää puuttumaan. 

Elokuvamusiikki on aikakin muuttunut rymistelyksi. Missä John Barryn, Michael Kamenin ja Bill Contin tyyliset säveltäjät?

Suunnilleen samoihin aikoihin, kuin vassarien huumorintaju.

Kysynnän ja tarjonnan laki.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tää on vain vanhan pierun kalkkeutumishorinoita, mutta mulla on leffoista yleensäkin sellainen fiilis, että jossain vaiheessa on kadotettu "se" -mikä se sitten onkin, ja mitkään mahtitehosteet eivät siihen auta.

Eli jokin taika nykyleffoista jää puuttumaan. 

Eli et pysty kertomaan mikä se nykyleffoista puuttuu? Muuta kuin "se". Mitä se "se" sitten oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tää on vain vanhan pierun kalkkeutumishorinoita, mutta mulla on leffoista yleensäkin sellainen fiilis, että jossain vaiheessa on kadotettu "se" -mikä se sitten onkin, ja mitkään mahtitehosteet eivät siihen auta.

Eli jokin taika nykyleffoista jää puuttumaan. 

Eli et pysty kertomaan mikä se nykyleffoista puuttuu? Muuta kuin "se". Mitä se "se" sitten oikein on?

Nii. Kokemus, tunne... enkä tosiaankaan osaa täsmentää. Mutta usein näin koen tapauksessa vanhat vs uudet leffat.

Kuluttajat odottavat nykyään saavansa muutakin kuin B-luokan junttielokuvia. Kyllä niitä edelleen tehdään, mutta niillä ei lyödä rahoiksi. 

Ehkä siinä on jotain että elokuvia tekee ihmiset joiden kokemukset ja taiteellinen inspiraatio tulee lähinnä toisista elokuvista. Pikkuhiljaa korruptio etenee ja käy niin että tuotokset ei enää kosketa tavallisia ihmisiä. 

Psykologiset trilleritkin ovat hävinneet.

Tietysti voittojen maksimointi on saavuttanut sellaisen tason että leffoista suurin osa on ainakin osittain toistensa kopioita.

Kun pitää vedota kaikentyyppisten katsojien lompakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tää on vain vanhan pierun kalkkeutumishorinoita, mutta mulla on leffoista yleensäkin sellainen fiilis, että jossain vaiheessa on kadotettu "se" -mikä se sitten onkin, ja mitkään mahtitehosteet eivät siihen auta.

Eli jokin taika nykyleffoista jää puuttumaan. 

Eli et pysty kertomaan mikä se nykyleffoista puuttuu? Muuta kuin "se". Mitä se "se" sitten oikein on?

Nii. Kokemus, tunne... enkä tosiaankaan osaa täsmentää. Mutta usein näin koen tapauksessa vanhat vs uudet leffat.

Voin vastata sinulle mistä on kysymys. Kyse on sinun nostalgian kaipuusta, ei mistään muusta. Maailma muuttuu ja tämä muutos näkyy myös elokuvissa. 

Ajat muuttuvat ja ajanhenki sen mukana. Jos joku yrittäisi tehdä uudestaan jotain 1980-luvun tyylistä viihdettä niin se ei kelpaisi ihmisille enää. Vanhat elokuvat ja sarjat on tehty siihen aikaan ja useat niistä ovat paljon parempia kuin nykyään tehdyt mutta ne ovat oman aikansa kuva. Niitä pystyy katsomaan juuri sen takia koska nostalgia ja muistot asettavat ne eri asemaan kuin uudet elokuvat.

Onneksi on Open range, Armoton ja Three Amigos nii ei pääse valittamaan että kaikki nykywesternit....paitsi että hupsista, eihän nuokaan mitään nykyleffoja enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Ajat muuttuvat ja ajanhenki sen mukana. Jos joku yrittäisi tehdä uudestaan jotain 1980-luvun tyylistä viihdettä niin se ei kelpaisi ihmisille enää. Vanhat elokuvat ja sarjat on tehty siihen aikaan ja useat niistä ovat paljon parempia kuin nykyään tehdyt mutta ne ovat oman aikansa kuva. Niitä pystyy katsomaan juuri sen takia koska nostalgia ja muistot asettavat ne eri asemaan kuin uudet elokuvat.

Osittain totta mutta on joitain elokuvia joita tehdään edelleen 80-90 luvun tyylillä ja niitä minä itse pystyin katsomaan yhtä hyvin kuin vanhojakin elokuvia. 

Vastahan Axel F taas seikkaili, joten kyllä niitä edelleen tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä on jotain että elokuvia tekee ihmiset joiden kokemukset ja taiteellinen inspiraatio tulee lähinnä toisista elokuvista. Pikkuhiljaa korruptio etenee ja käy niin että tuotokset ei enää kosketa tavallisia ihmisiä. 

Juuri näin. Nykyajan käsikirjoittajat ovat valmistuneet suoraan kouluista ja ovat kaverivanhempien lapsia jotka ovat suojanneet heitä elämältä . Ei ole elämänkokemusta joten et voi kirjoittaa uskottavasti ja todenmukaisesti siitä.

Esimerkkinä nyt vaikkapa alkuperäisen Star Trekin ja usean muunkin sarjan/elokuvan luoja Gene Roddenberry, hän oli 2, maailmansodassa lentäjänä, lensi hetken reittilentäjän sodan jälkeen mutta meni Los Angelesin poliisiin töissä jossa eteni nopeasti katupartiosta etsiväksi. Sieltä sitten Hollywoodiin kun konsultoi ensin elokuvastudioita poliisiasioissa ja alkoi auttaa käsikirjoituksissa kunnes pääsi tekemään sarjoja itse. Hänellä oli elämänkokemusta mistä ammentaa ja samoin muillakin käsikirjoittajilla.

Myös esim. Jack Kerouac lähti itse tien päälle kokemaan ennenkuin sai kirjoitettua ensimmäisen hyvän kirjansa.