Lue keskustelun säännöt.
Miksi hautajaiset on niin synkkiä, kaikilla jotkut mustat vaatteet jne?
18.12.2025 |
Miksei sitä voi vaikka juhlia tämän kuolleen henkilön puolesta, sitä että hän pääsee vapauteen tästä julmasta maailmasta? Sehän on vain hyvä asia. Samalla voi ottaa vaikka vähän vodkaa.
Kommentit (11)
Nyt ah niin muodikkaasti esillä olleessa Japanissa hautajaisvaatteet ovat valkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä iloitsin kun isäni kuoli. Tiedän hänen olevan Jumalan luona ja odotan näkeväni hänet vielä
Se on kyllä jännä miten täälläkin raivotaan jos joku uskaltaa ehdottaa että voi hautajaisissa olla muutakin kuin musta leninki tai puku - EI VOI! Ei vaikka vainaja itse olis toivonut että vietetään iloista juhlaa sambakarnevaaliasuissa niin EI!
Suomalaisten mikä tahansa juhla puku on aina musta missään ei saa edes hymyillä se on syntiä,ja siitä saa kutsun ikuiseen kalmisto juhlaan jossa mustat kaavut kaikilla ja uskikset ruoskivat ilon irti kropasta ,sit kelpaa Herralle!
No yksi serkkutyttö ilmestyi isäni hautajaisiin punaisessa paljettimekossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-80-luvulla oli vapaampaa. Nyt ollaan niin ääripiukeita joka asiassa. Itse kyllä käytän hautajaisissa mielelläni mustia vaatteita, mutta en edellytä niitä muilta.
Vierailija kirjoitti:
70-80-luvulla oli vapaampaa. Nyt ollaan niin ääripiukeita joka asiassa. Itse kyllä käytän hautajaisissa mielelläni mustia vaatteita, mutta en edellytä niitä muilta.
Mustaanpukeutuminen on enemmänkin lähiomaisten juttu. Vainajan tuttavat, työkaverit ja kylänmiehet voivat minusta pukeutua asiallisesti tummaan tai vastaavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lakialoite vireille et pääset mielen päähän.
Jokainen voi tietysti kirjoittaa viimeisen tahtonsa omista hautajaisistaan. Itse aion kieltää mustaan pukeutumisen ja jokainen saa pukeutua niin värikkäisiin vaatteisiin kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lestadiolaiset iloitsemme, koska uskomme vahvasti Taivaaseen pääsyyn ja jälleennäkemiseen. Hautajaiset on aina eräänlainen sukukokous jossa muistellaan vainajaa mutta ei surullinen tapahtuma. Toki eroikävä jää.
Hän palaa jälleen henkimaailmaan, tavallaan syntyy uudelleen, jättäen tämän maallisen kehonsa. Sitä olisi kyllä syytä juhlia eikä murehtia.