Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En halua osallistua äitini hautajaisiin
18.12.2025 |
Hän on koko ikänsä ollut noita-akka, eikä hoitanut ottamaansa äitiyden tehtävää kuten kuuluu, hän ei ole välittänyt minusta, enkä minä halua enää välittää hänen jäänteistään. Miksi en tunne katumusta, surua enkä juuri yhtään mitään mitä normaali tilanteissa kuuluisi tuntea?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen katkeria monet ovat äidilleen - ainakin tässä ketjussa.
Olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa, että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.
Kasvatukseni oli nykymittapuun mukaa; aika ankaraa: äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota mummu oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Kaksi poikkeusta oli sentään: jouluna ja syntymäpäivänä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Ja se oli minun paras joululahjani. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin
Sinulla onkin ollut hyvä äiti. Ja pullamaito on herkullista, varsinkin jos laittaa pullaviipaleen päälle mansikkahilloa 😋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylensyönyt lihapullamies lihapullanainen on näköjään joko Inceli tai jopa prostituoidun lapsi, sen verran kurjaa kamaa hän vääntää. Onnitellaan lihapullaa !
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen katkeria monet ovat äidilleen - ainakin tässä ketjussa.
Olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa, että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.
Kasvatukseni oli nykymittapuun mukaa; aika ankaraa: äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota mummu oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Kaksi poikkeusta oli sentään: jouluna ja syntymäpäivänä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Ja se oli minun paras joululahjani. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin
Oli typerä vuodatus, pullamaitoa, oletko ullakon Pulla-Poika ?
En minäkään mennyt. Hautajaiset ovat tosi tylsiä, olen kerran ollut.
Alue: Aihe vapaa
Kummallisen katkeria monet ovat äidilleen - ainakin tässä ketjussa.
Olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa, että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.
Kasvatukseni oli nykymittapuun mukaa; aika ankaraa: äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota mummu oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Kaksi poikkeusta oli sentään: jouluna ja syntymäpäivänä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Ja se oli minun paras joululahjani. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.