Terveydenhuollossa (medical gaslighting): Potilaan fyysiset oireet kuitataan pelkkänä psyykkisenä oireiluna
Onko tuttua - kyllä vain on. Pelottavaa miten tämä manipuloinnin keino on levinnyt myös terveydenhuoltoon, saattaa olla jopa vaarallista.
Kommentit (31)
Epäiltiin koulupinnariksi, oli leukemia. En unohda koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten paljon tuota tapahtuu miesten kohdalla (saa valistaa!), mutta etenkin naisten kohdalla tuota tapahtuu edelleen surullisen paljon.
Ihan hyvä pointti, en ole kuullut yhdenkään miehen väittävän tällaista, mutta lukemattomien naisten kertomukset puoltavat tätä, että naisten oireilua pidetään pään sisäisenä kuvajaisena, eli kaikki kuvitellaan ja luullaan (luulosairas) vaikka kuvailee ihan fyysisesti miltä tuntuu ja minkä jälkeen ja näin päin pois. Ei pää on pipi ja ulos !
Kyllä sitä tapahtuu, viimeisimpänä lääkemääräyksenä sivastatinia suuriannoksisena joka aiheutti sietämättömiä lihaskipuja, unohtelua sekä rytmihäiriöitä joihin lääkäri tokaisi: "Eivät nuo voi sellaista aiheuttaa!" Jätin ne pois ja siihen loppui oireetkin.
Ambulanssissa hoitajien naamanliikkeistä ja huokauksesta päättelin tiettyjä asioita kun kerroin heille että syön masennuslääkkeitä. Siihen hetkeen asti toiminta oli ollut ripeää ja asiallista.
Kuulema on paniikkikohtaus.
Olikin sydänkohtaus, noh puolet oikein, kohtaus ku kohtaus...
M43
Sanottiin, että on vain flunssaa. Ihminen täynnä mustelmia, suun sisusta myöten. Piti vängätä ja taistella, että ottavat verikokeen.
Olikin akuutti leukemia ja todella kiire. Meinasi 30v kuolla.
Ei haluttu tutkia, oli vain stressiä.
Oli pitkälle edennyt syöpä.
Vaihdevuosioireita kuulemma, parilla vuodella ainakin viivästyi suolistosyöpädiagnoosi.
Tuttavalla keuhkokuume ja hoitona pulloon puhallus eikä muita tutkimuksia.
Aivan liian myöhään todettiin syöpä ja keuhkosyöpä.
Sain eräästä lääkkeestä (tai kahden lääkkeen yhdistelmästä, en tiedä, kun ei tutkittu) niin pahat haittavaikutukset, että menetin kävelykyvyn. Selkään sattui niin, etten voinut olla missään asennossa, jalat kipuilivat ja lakkasivat tottelemasta, tasapainoaisti häikkäsi... Neuvottiin "keskustelemaan ammattilaisen kanssa", koska "vaikutin vähän masentuneelta". Kai sitä vähemmästäkin masentuu, kun yhtään oiretta ei otettu tosissaan, saati että lääkitystä olisi muutettu. Lopulta lääkekuuri loppui ja niin loppuivat kaikki nuo oireetkin. Jäi olo, että tuurilla selvisin hengissä.
Muistakaa myös että naisten sydäninfarktin oireet eroavat miesten vastaavista ja kun googletat sydänkohtauksen oireet niin ainoat oireet jotka tulee vastaukseksi on miesten oireet. Eli naisten oireet pitää googlettaa erikseen laittamalla hakuun nainen.
Vieläkö täällä haukutaan harhaisiksi heitä, jotka tästä asiasta varoittivat ja kertoivat kokemuksiaan jo yli kaksikymmentä vuotta takaperin? Herätkää jo tajuamaan,miten karmeassa tilassa Sote on ja kuinka valtavat rahat lääketeollisuudessa,erityisesti psykiatriassa,liikkuvat. Ole koekaniini jos haluat,mutta itse en käytä mitään kemiallisia mömmöjä-yrittivät kerran pakkolääkintää mutta syljin lääkkeet toistuvasti pois ja vointini koheni kummasti-sairasta on että ottamattomat lääkkeet muuttuivat kirjauksissa ' voinnin paranemiseksi'. Tilatkaa ne potilasasiakirjanne arkistosta, oma kanta ei kerro totuutta siitä,mitä teistä ja terveydestänne kirjoitetaan.
Tuttu lääkäri sanoi, että meillä tutkitaan sairauksia edelleen samalla tavalla kuin 100 vuotta sitten. Kuunnellaan potilaan oireita ja yritetään päätellä, että mikä oikeasti vaivaa, vaikka muutamalla täsmäverikokeella ja kuvantamisella saataisiin nopeasti ja luotettavasti selvyys oireiden alkusyystä. Mutta ei käy, tutkimus maksaa ja hoito maksaa ja jos verikoe ei kerro kilpirauhasen vajaatoiminnasta, niin se oli turha (oikeastiko?), joten täsmäkokeita saa ottaa vain silloin, kun enää varmistetaan sairautta, ei enää selvitetä.