15v teki vaarin syntymäpäivästä painajaisen. Koko suku jakautui kahteen leiriin

Meillä vietettiin viikonloppuna vaarin 75-vuotissyntymäpäiviä. Vaari on sodanjälkeisen sukupolven ihminen. Hiljainen, työteliäs, ei ole koskaan pyytänyt mitään keneltäkään. Leskeksi jäänyt jo vuosia sitten. Asuu yhä omakotitalossa yksin.

Synttäreille oli kutsuttu lapset, lapsenlapset ja muutama vanha ystävä. Kahvit, täytekakku, puheita. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes vaari halusi näyttää yhden asian.

Hän pyysi kaikkia hetkeksi olohuoneeseen ja kaivoi lipaston laatikosta pienen, vanhan kenkälaatikon. Siellä oli valokuvia ja kirjeitä. Kertoi, että ne ovat hänen isänsä rintamalta lähettämiä kirjeitä ja että hän on säästänyt niitä koko elämänsä. Sanoi, että nämä muistot ovat hänelle tärkeämpiä kuin mikään raha tai tavara.

Sitten vaari katsoi meidän 15-vuotiasta poikaa ja sanoi, että hän toivoisi jonkun jatkavan suvun tarinaa. Että poika voisi joskus lukea kirjeitä ja ymmärtää mistä on tullut.

Poika huokaisi äänekkäästi, pyöritteli silmiään ja sanoi kaikkien kuullen:

"Ei ketään kiinnosta jotkut sotapaperit. Elä nyt vaari 2020-luvulla."

Hiljaisuus oli ihan jäätävä. Yksi vaarin ystävistä nousi ylös ja lähti sanomatta sanaakaan. Vaari seisoi hetken paikallaan, laittoi kirjeet takaisin laatikkoon ja sanoi vain: "Selvä." Sen jälkeen hän meni makuuhuoneeseen eikä tullut enää takaisin juhliin.

Poika ei tajunnut tehneensä mitään väärää. Nauroi keittiössä serkkujensa kanssa ja sanoi, että vaari on liian herkkä ja draamaqueen.

Osa suvusta on sitä mieltä, että poika pitää laittaa kunnolla ruotuun ja pakottaa pyytämään anteeksi. Osa taas sanoo, että vika on vaarissa, joka ei ymmärrä nuorten maailmaa eikä saa syyllistää lasta omilla tunteillaan.

Minä näin vaarin myöhemmin illalla yksin makuuhuoneessa. Hän piteli niitä kirjeitä ja kysyi hiljaa, että oliko hän tehnyt virheen yrittäessään välittää jotain eteenpäin.

En tiedä kumpi tässä on pahempi. Teinin suorasukaisuus vai se, että vaari ehkä viimeistä kertaa yritti tulla nähdyksi.