Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei, ovatko häät nykyisin ei-toivottu kutsu?
Kommentit (364)
Aina ne ovat sitä olleet. Hautajaiset ovat ihan jees, ne on äkkiä lusittu, kukaan ei lässytä mitään tekopirteää paskaa eikä parin vuoden päästä tule uutta kutsua kun ollaan "kakkoskierroksella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen ajatus on että mitä keksisi ettei pidä lähteä. No olen käynyt syömässä ja kahvilla sitten onkin hyvä lähteä pois
Riippuu keneltä kutsu on..Aidosti läheisen kutsusta ilahdun. Etäisemmän kaverin tai sukulaisen kutsu on vähän semmonen " voi ei, en jaksaisi" - ensireaktion aiheuttavia, mutta oikeesti nekin voi osoittautua ihan kivoiksi juhliksi.
Olen ollut kolmissa häissä. Taaperona vieraana (äidilleni ei ollut kiva juttu se), isäni häissä kun olin aikuinen ja omissani.
Menisin mielelläni vieraaksi, kellepä ei kelpaisi ilmaiset tarjoilut ja olisi kiva saada pukeutua juhlavasti.
Mutta iso ei hääleikeille ja alkoholilla läträämiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän se syy on. Eivät palauta häälahjaansa kumminkaan. Porukalle vaan valehdellaan päin naamaa "kunnes kuolema meidät erottaa"
"Eroamisen yleisyys
Vuonna 2023 Suomessa solmittiin 20 693 avioliittoa ja eroon päättyi 11 475 avioliittoa, mikä tarkoittaa, että 55 prosenttia avioliitoista päättyy eroon. Eroavien osuuden ohella avioerojen kokonaismäärä lisääntyy myös.
Avioero - Wikipedia
olisi muuten kiva tietää, kuinka moni 1970-1990-luvulla syntyineistä on eronnut. Tarkoitan, että joskus tyyliin ennen 1970-.lukua syntyneistä moni on ihan tyytyväinen kumppaniinsa ja harva erosi, mutta sanotaan nykypäivänä moni alle 5-kymppinen eroaa matalalla kynnyksellä. Eli veikkaan, että esim. 1950-luvulla syntyneistä avioeron on kokenut ehkä kolmasosa avioliiton solmineista ja 1980-1990-luvulla syntyneistä avioliiton solmineista avioeron on kokenut 60%. Näistä tulee keskimäärin, että puolet avioliitoista päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut viimeksi häissä keväällä 2011, kun mun uskovainen kaveri meni naimisiin lyhyen seurustelun jälkeen. He olivat yhdessä n. 7 vuotta, kunnes erosivat.
Kymmenkunta hääjuhlaa tullut koluttua aikuisiällä. Lapsuudessa useammat vanhempien serkkujen häät, joista mukavia muistoja lavatansseineen, lapsiseuraa oli riittämiin.
Aikamoisen tylsää, kiusallista pönötystä aikuisiällä. Odottelua odottelun perään. Ventovieraiden tuppisuusuomalaisten kanssa samassa pöydässä istumista. Tekohauskaa. Erään kerran puoliso poistui juuri hakemansa kakkulautasensa äärestä (jota oli saatu kauan odottaa) hetkeksi jonnekin ja takaisin tullessa pitopalvelu oli siivonnut pöydät ja vienyt kaikki tarjottavat pois. Ja mitään ei enää saanut ottaa. Lähdettiin sitten aika pian nälkäisen, kiukkuisen ukon ja lasten kanssa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi ei. Onko pakko?"
Sitten järkeilee itsensä siihen moodiin, että ilmoittaa menevänsä ja sitten menee. Ja on ihan kivaa, tai ainakin siedettävää.
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin turhat pileet. Nainen pistää kuitenkin parin vuoden päästä eron vireille ja sitten on pahimmillaan taas uudet häät edessä.
Viivi&Wagnerin klassikkostrippi: "Wagner: Tästä lähin osallistun vain hautajaisiin. Niitä ei voi perua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun minulla ei enää ole sen enempää uupumusta, masennusta kuin alkoholiriippuvuuttakaan, ja ahdistuskin on remissiossa, innostun lähes kaikista kutsuista.
Ero entiseen on todella selkeä. Eli hakekaa ystävät rakkaat apua, jos jopa hääkutsu tuntuu lähinnä vittuilulta.
Ei pidetty juhlia ollenkaan juurikin siitä syystä ettei tarvinnut kuunnella tekosyitä ettei pääse paikalle ja pilaa jonkun viikonlopun. Kummasti olisi sitten ollut tulijoita ja harmittelijoita kun tuli kerrottua tapahtuneesta. Hyvät rahat säästyi samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun hääkutsusssa on tilinumero, loppuu kiinnostus. Läheisten ja tärkeiden ihmisten juhlaa olisi kiva olla mukana juhlistamassa, mutta mihinkään rahankeruubileisiin en halua lähteä.
Juuri näin. Periaatteeni on, että ystäville eikä itseä vanhemmille sukulaisille ei anneta lahjaksi rahaa. KOSKAAN. (Ystäviä voi tarvittaessa hätätilanteessa auttaa antamalla rahaa, mutta se ei ole hää- tai syntymäpäivälahja vaan hätätila-avustus.)
Ärsyynnyin todella paljon, kun ystävä-kollegani meni joitakin vuosia sitten naimisiin - oli jo pitkään valittanut rahapulaa ja sitten häiden osalta valitti koko ajan rahapulaa, ja sitten oli kerjuunumero kutsukortissa.
Missään nimessä en antanut rahaa, ja vähältä piti, etten jättänyt koko häitä väliin. Muut kollegat saivat minut järkiini. Hankin vaivaa nähden mielestäni hauskan lahjan, joka otti huomioon minun ja morsiamen yhteisen työtaustan ja jonka avulla hän saattoi uuden miehensä kanssa myös säästää rahaa; kyse oli keittiötarvikkeesta, jota ei Suomesta saa.
Ystävyys ja kollegiaalisuus säilyi, kun menin häihin, mutta lahjastani ei ole puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset häät aiheuttavat todella isoa vaivaa osallistujille. Puku, vapaata töistä, aikataulutus, lapset hoitoon häiden ajaksi (jos on lapsia), lahjat, ajaminen hääpaikalle ja takaisin, kirkuvat ja riehuvat lapset häissä, känniset aikuiset, sukulaisten idioottimaiset kyselyt miksei ole lapsia tai onko jo seuraava tulossa, hikoilu ihmismassan keskellä, pönötys, arkiruokailusta poikkeavat juhlaruoat jotka laittavat vatsan kouristelemaan, ....
Kuulostaa todella nautinnolliselta. 🙄🤢
Jösses. Pääsetkö ylipäätään ikinä lähtemään kotoasi minnekään, töitä lukuun ottamatta? Vai hoidatko nekin etänä?
Miksi ei pääsisi? Mitä oikein hourit?
Hankala
Sellaiset häät ovat ikävät, joissa on vegaaniruokaa eikä yhtään alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tainnut skipata häitä kun kutsu on tullut.
Rahanmeno, sekä tyypilliset lahja-, kyyti- ja majoitushaasteet ovat kestettäviä.
Mutta häissä ei kyllä ole ollut kovin mukavaa eikä etenkään luontevaa.
Hautajaiset ovat lähes poikkeuksetta rehellisiä, suoria ja koskettavia. Häitä taas vaivaa keinotekoisuus, pitkä-pitkä-pitkäveteisyys ja teatraalisuus. Omien kokemusteni perusteella kaasoa tai best mania ei pitäisi päästää ääneen ollenkaan, iänikuiset leikit pitäisi kieltää ja ohjelmaa tiivistää rajusti. Ja ne hääkuvat todellakin pitää ottaa ennen kirkkoa eikä odotuttaa vieraita vihkimisen jälkeen juhlatalon pihalla ilman sateensuojaa, juomaa ja suuhunpantavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on täytevieraita nähty. Olen itsekin ollut siinä jämäpöydässä, jossa entinen työkaveri, entisiä opiskelukavereita ja joku kaukainen serkku. Sitten on se bestispöytä, lähisukupöytä ja entiset heilat. Never again.
Eli häissä osoitetaan vieraille "nokkimisjärjestys" ja oma luokka-asema suhteessa hääpariin. Useampi täällä kommentoinut, että ollut ikävämpää olla häissä ja tajuta tuo seikka kuin jos olisi jäänyt kokonaan ilman kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa? Onko nykyään muotia dissata toisten häitäkin? Ne on bileet. Aina kiva jos joku jaksaa järkätä.
Mutta vieraat maksavat hääparin toiveet. "Ohessa tilinumeromme."
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on naisen, miehen ja jumalan välinen sopimus. En itsekään menisi keskiluokkaisiin rälläys- ja ryyppäyshäihin, sillä ne eivät kunnioita jumalaa vaan materialismia. Rauhalliset kirkkohäät vain jumalan silmien edessä, eikä kirkkokaan ole pakollinen jos kyseessä on siunattu mies.
Hengellisesti perinne on aivan hemmetin outo, että koko seurakunta kokoontuu katsomaan, että nuo alkavat kohta panemaan. Energeettinen katastrofi. Menisi kuukausia puhdistautua tuollaisen tapahtuman jälkeen, ennen kuin voisi aloittaa sen avioelämän.
Ei se ole perinteisesti mikään uskonnollinen yhtyminen vaan taloudellinen. Kaksi sukua yhtyvät toisiinsa taloudellisesti. Uskonto on siinäkin vain pintakuorintaa. Raha se on, mikä on määrännyt.
Toki on kaunokirjallisia kuvauksia, miten joskus keskiajalla on ollut ihminen sitä varten, että on hääyön jälkeen noutanut lakanan ja esitellyt sen häävieraille: on immenkalvo ollut ehyt ennen ensimmäistä yhdyntää. Jos verta ei lakanalla olisi ollut, olisi se ollut suuri häpeä morsiamen suvulle ja todennäköisesti häät olisi peruttu.
Monarkeilla tietenkin poliittiset syyt taloutta suurempia.
Katson etukäteen jonkun pätevän syyn jäädä pois. Viime tingassa se välttely onnistuu kun autoon tulee tekninen vika matkalla häihin.
Vierailija kirjoitti:
Katson etukäteen jonkun pätevän syyn jäädä pois. Viime tingassa se välttely onnistuu kun autoon tulee tekninen vika matkalla häihin.
Parempi olisi ilmoittaa määräpäivään mennessä, ettei pääse. Tällöin ei tule järjestäjälle tappiota samalla tavalla kuin viime tipan perumisessa.
On epäkohteliasta ilmoittaa menevänsä, jos ei kuitenkaan aio mennä. Se on huonoa ja itsekästä käytöstä.
Alue: Aihe vapaa
En pidä häistä, joissa tunnen vain pariskunnan ja oman puolisoni. Tuntemattomat ihmiset menevät jotenkin lukkoon kanssani, ja he löytävät jonkun toisen kanssa paremman yhteyden ja minä jään ulkopuoliseksi. Miehelläni on sellainen ammatti, että lähes kaikki miehet voivat keskustella siitä, kun taas minun ammattini voi olla monelle sellainen, ettei siitä saa puheenaihetta. En siis itse tuo itseäni esiin, mutta vastaan kyllä kun kysytään.