Mun mielestä on outoa, että ihminen, jolla on useita liittoja jo takana
kertoo kuinka tämä uusin rakas on nyt poikkeuksellinen ja nyt vasta tietää mitä rakkaus todella on! Kuitenkin on menty naimisiin ja tehty lapsia näiden epärakkaiden kanssa ja hehkutettu heitäkin liiton aikana. Kiva varmaan jälkeenpäin saada tietää, että entinen puoliso ei ole pitänyt suhdettanne yhtään minään.
Tulipahan mieleen vaan, kun lueskelin Iltalehden artikkelia.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Minä menin naimisiin ihan-kivan kanssa ja tein lapsia. Aviomieheni nro 2 on elämäni rakkaus.
Hehkutitko kuitenkin somessa ensimmäisen liiton aikana kuinka mies on niin täydellinen?
Ap
Mun mielestä outoa on myös se et liittoja on jo monta takana.
Kuka uskoo jos viis kertaa vihillä käynyt sopertaa korvaan elämänsä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin naimisiin ihan-kivan kanssa ja tein lapsia. Aviomieheni nro 2 on elämäni rakkaus.
Hehkutitko kuitenkin somessa ensimmäisen liiton aikana kuinka mies on niin täydellinen?
Ap
En ollut silloin somessa, enkä ole vieläkäön somessa. En ole hehkuttanut asiaa edes kavereilleni. Vain miehelle itselleen olen sanonut. Ja hän on sanonut saman minulle, ennen kuin minä paljastin omat tunteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin naimisiin ihan-kivan kanssa ja tein lapsia. Aviomieheni nro 2 on elämäni rakkaus.
Hehkutitko kuitenkin somessa ensimmäisen liiton aikana kuinka mies on niin täydellinen?
Ap
En ollut silloin somessa, enkä ole vieläkäön somessa. En ole hehkuttanut asiaa edes kavereilleni. Vain miehelle itselleen olen sanonut. Ja hän on sanonut saman minulle, ennen kuin minä paljastin omat tunteeni.
Ehkäpä tämä keskustelu ei siinä tapauksessa kosketa juuri sinua.
Ap
Olen miettinyt miten lapset tumtevat asian kun isä/äiti uudessa liitossa saa ne paremmat lapset ja vasta tajuaa miten rakas on uusi rakkauslapsi.
Mm eräs takavuosien missi, jossain kolmannessa liitossaan ja neljännessä parisuhteessa.
Rakastuvat, mutta eivät osaa rakastaa. Voi olla tunnevammainen lapsuuden traumojen perusteella. Eivät kestä arkea.
Sitoutuminen suhteeseen puutuu, jos haetaan uutta ja uutta. Itsekästä, jos lapset joutuvat sopeutumaan koko ajan vanhemman uusiin "hoitoihin".
Ihmiset elää kaavojen mukaan. Epäuskottavaa toimintaa, mutta kun ihminen ei tajua omia tekojaan ja valintojaan syvällisemmin, on lopputulos jotain tuon tyylistä. Itseensä ja tapoihinsa "perehtynyt" ihminen ei tuollaisia huutelisi.
Onhan se säälittävää. Eniten säälin lapsia.
Enemmän minua turhauttaa se tuplastandardi jota tälläkin palstalla ylläpidetään, jodienkin toimesta säännöllisen epäsäännöllsiesti. Tuo tuplastandardi on kärjistäenm seuraava: Mista, jolla otaksutaan olleen useita suhteita ja seksikumppaneita naisten kanssa ihaillaan ja arvosteaan ja pidetään kadehdittuna alfa uroksena. Kun taas nainen jolla otaksutaan olevan vastaava historia miesten kanssa monesti syvästi halveksittu, saaden osakseen huorittelua.
Mysö vastentahtosiesti ilman seksiä kumppanin kanssa eli tutummin inceliys vaikttaisi olevan varovaosesti arvioiden 97,5 % meisten ongelma, joka purkautuu käsittämättämänä ulinanan tai naisvihamielisyytenä ha joiden elämä on syvästi halveksittua. kun taas naista vastaavassa tilanteessa kutustaan nirsoksi, omissa harhoissaan eläväksi prinsessaksi, joka saisi "heti" jos vain laskisi rimaa...tai jolle huomautetaan, että voi kuule et ole paljoa menettänyt.
Mulla on tuttava, joka tekee juuri tuota. Somessa hehkuttaa aina kuinka tämä uusi kumppani on niin erilainen kuin kukaan muu eikä hän ole koskaan ennen tuntenut tällaista yhteyttä ja rakkautta kenenkään kanssa.
Paitsi taas vuoden kuluttua, kun on tullutkin jotain draamaa, jonka jälkeen on erottu ja siivottu some yhteiskuvista. Sitten elämään asteleekin täysin yllättäen joku joka vie jalat alta..
Eikö nykypäivänä ole ihan normaalia se, että erotaan ja löydetään uusi puoliso? Vai mikä tässä oli ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä outoa on myös se et liittoja on jo monta takana.
Kuka uskoo jos viis kertaa vihillä käynyt sopertaa korvaan elämänsä rakkaudesta.
Eräs pappi sanoi suoraan, ettei tämä mitään sirkustouhua ole ja kehotti viidettä kertaa avioon haluavaa rouvaa hankkiutumaan toisen papin puheille. Arvostan mielipiteenvapautta ja suoraselkäisyyttä. Oikeastaan molempien.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttava, joka tekee juuri tuota. Somessa hehkuttaa aina kuinka tämä uusi kumppani on niin erilainen kuin kukaan muu eikä hän ole koskaan ennen tuntenut tällaista yhteyttä ja rakkautta kenenkään kanssa.
Paitsi taas vuoden kuluttua, kun on tullutkin jotain draamaa, jonka jälkeen on erottu ja siivottu some yhteiskuvista. Sitten elämään asteleekin täysin yllättäen joku joka vie jalat alta..
"Mies tuli elämääni silloin, kun en yhtään etsinyt". Näissä on aina tuo sama tarina.
Kai se hehkuttaminen on luonteesta kiinni. Hehkuttajat hehkuttaa vaikka mistä, aidasta ja aidan seipäästä. Itse olen ollut nyt 25v suhteessa, en tiedä tietääkö edes kaikki (esim. työ) tutut että mulla on perhe, enkä ole hehkuttanut edes parhaille kavereille.
Ajattelin minäkin olevani rakastunut siinä ensimmäisessä ihan ok -suhteessani johon jämähdin, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä. Olihan se vähän pettymys kun rakkaus ei ollutkaan mitään sen kummempaa, mutta ainahan kirjallisuus tai media hehkuttaa asioita yli todellisuuden, joten totta kai hänellekin sanoin että rakastin. Kunnes sitten kävi juuri se, että kun en yhtään etsinyt niin rakastuinkin oikeasti. Se nyt vaan on tunne jota en ole koskaan ennen kokenut. Mitä pahaa siinä on jos elämä tuo vastaan jotain uutta ja ihmeellistä?
Onpa taas yksipuolinen aloitus eikä aloittaja pohdi yhtään, miten ihmiselämä on usein sattumaa. Erosin entisestä puolisostani ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Ex-puolisoni osoittautui vähitellen hyvin narsistiseksi, jopa kipeäksi ihmiseksi. Otin eron ja nyt on tosi hyvä kumppani ja meillä yhteinen lapsi. Ei se elämä mene aina kuin Disney-saduissa ja lapset voivat hyvin, kun vanhemmat voivat hyvin, ovat läsnä jne...
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas yksipuolinen aloitus eikä aloittaja pohdi yhtään, miten ihmiselämä on usein sattumaa. Erosin entisestä puolisostani ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Ex-puolisoni osoittautui vähitellen hyvin narsistiseksi, jopa kipeäksi ihmiseksi. Otin eron ja nyt on tosi hyvä kumppani ja meillä yhteinen lapsi. Ei se elämä mene aina kuin Disney-saduissa ja lapset voivat hyvin, kun vanhemmat voivat hyvin, ovat läsnä jne...
Et siis tajunnut aloitusta ollenkaan.
Minä menin naimisiin ihan-kivan kanssa ja tein lapsia. Aviomieheni nro 2 on elämäni rakkaus.