Miksi jotkut suuttuvat, kun sanoo, ettei halua saada omia lapsia? 🙄😷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voin vahvistaa AP:n kokemuksen ihan todelliseksi eikä siinä ole mitään epäselvää. Porukka suuttuu ihan todella selvästi, jos myöntää ettei ole halunnut lapsia 

En ole itse koskaan kertonut ellei ole tultu kysymään tai sitten asia on ilmennyt muuta kautta.

Esimerkiksi eräs suuttui ja laittoi välit poikki, koska osallistuin työpaikalla keskusteluun yli 40-vuotiaan naisen ehkäisystä ja kerroin käyttäneeni samoja e-pillereitä noin 25 vuotta putkeen eikä siinä ole ilmennyt ongelmia. Eräs perheenäiti nousi ylös ja huusi vihaisen näköisenä: "siis onko sulla e-pillerit!!?" Marssi pois kahvihuoneesta eikä enää puhunut mulle ikinä tuon jälkeen.

Eräs sukulainen vaati meitä eroamaan, koska hänen mukaansa avioliitto on vain perheen perustamista varten. Ja tätä on jankuttanut useaan otteeseen ja ollut hyvin närkästynyt. Itse hänkin asiaa uteli ja tyhmänä menin

Molemmin puolin näkyy olevan traumoja. 

Vapaaehtoinen lapsettomuus näyttää olevan trauman tuote, ja samaten näyttää olevan sen arvostelijoiden käytös. 



 

Harmi. 



 

Ja ikävää, että minut perheellisenä leimataan samaan tökerösti käyttäytyvien joukkoon, vaikka ymmärrän hyvin, että toisten perhetilanteiden julkinen arvostelu on todella törkeää, moukkamaista, julmaakin. 

Trauman tuote? Kaikki eivät pidä lapsista. Näin on aina ollut, mutta ennen ei ollut kunnollista ehkäisyä ja oli kovat sosiaaliset paineet hankkia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ilmoittaa, ettei halua lapsia se on vähän sama asia kuin sanoisi Toyotan omistajalle, että en kyllä ikinä Toytaa ostaisi. Pieni piikki.

No sun elämässä auton hankkiminen ja lapsen tekeminen voi olla samanarvoisia päätöksiä. Jotkut ajattelee vähän toisin ja näkevät lapsen tekemisen pikkusen sitovampana asiana kuin auton omistaminen.

Mutta nuo lapsettomat vanhukset ovat ihan oikeasti todella hankalassa asemassa nykyisessä vanhustenhoivamallissa.

Jotkut ovat. Oma isoäitini, nyt 84 v, juttelee sujuvasti etälääkärin kanssa ja osallistuu tabletilla päiväkeskuksen jumppaan. Ne ovat hankalassa asemassa, jotka jostain syystä putosivat teknologian kelkasta. Ne jotka eivät, eivät ole.

Niin se on kyllä aina ollut. Ei se salomökissä yksinään asustellut miina ennenkään kovin helpolla päässyt verrattuna heihin, joilla oli vauras suku ympärillä turvana. Lapsettomatkin saattoivat päästä suvun kanssa asustelemaan vanhetessaan. Yleensä itse asiassa juuri he pääsivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ilmoittaa, ettei halua lapsia se on vähän sama asia kuin sanoisi Toyotan omistajalle, että en kyllä ikinä Toytaa ostaisi. Pieni piikki.

No sun elämässä auton hankkiminen ja lapsen tekeminen voi olla samanarvoisia päätöksiä. Jotkut ajattelee vähän toisin ja näkevät lapsen tekemisen pikkusen sitovampana asiana kuin auton omistaminen.

 

 

Velat kyllä tietää kuinka sitovaa lapsen hankkiminen on. Juuri siksi he eivät hanki lapsia, koska he ovat tietoisia tosiasioista.

Kaikki tuolla tavalla sanoneet on olleet juurikin itsekkäitä ja herkkäegoisia ihmisiä. Otetaan hebkilökohtaisesti muiden valinnat, vaikka ne ei liity itseen millään tavalla.

Hommaa nyt vaan se Little Brown F**ker työnneltäväks kärryissä, et ole lumihiutale.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuolla tavalla sanoneet on olleet juurikin itsekkäitä ja herkkäegoisia ihmisiä. Otetaan hebkilökohtaisesti muiden valinnat, vaikka ne ei liity itseen millään tavalla.

= Muiden lisääntymisvalinnat = uhka omalle turvallisuuden tunteelle = raivo = ???

Vierailija kirjoitti:

Alkupään vastauksista huomaa, että aihe ärsyttää myös täällä. 

Minulla on kaksi ihanaa lasta, joista ainakin toinen on vela ja sellaiseksi haluaa jäädäkin. Minusta se on täysin fine. Jokainen päättää itse, onko se vanhemmuus hänen juttunsa vai ei. 

Ap, tuollaisille kyselijöille ei tarvitse vastata mitään muuta kuin "aika näyttää" tms. Toisaalta oma-aloitteisesti en alkaisi  selostaa vapaaehtoista lapsettomuuttani, vaan pitäisin sen omana tietonani.

Tämä.

Mä oon kans huomannut, että ei kannata kertoa.

Nykyään uskottelen työkavereille ja puolitutuille etten voi saada.

Lähipiiri tietää etten halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on yhteensä kolme sisarusta, joilla ei ole lapsia. Nyt kun he tarvitsevat yhä enemmän vanhuuden hoivaa, oletus on, että minä jaksan omien vanhempien ja lasten lisäksi auttaa myös heitä. En jaksaisi, enkä haluaisi. Huolehtikaa velat siis, että teillä on varaa vanhana palkata tarvitsemanne apu. Omat vanhemmmat toki hoidan, kuten he minut aikanaan.

Jos haluat olla "kiva sisaruksenlapsi", voit neuvoa heitä hankkimaan siivoojan kotiin kerran-pari kuussa ja tilaamaan ruokaostosten kotiintoimituksen.

Jos tarvitsevat enemmän apua, kotihoito on heitä varten.

Sivusta, ei taida olla ihan noin helppoa. Yksityiset palvelut maksavat enemmän kuin mitä vanhat eläkeläiset voivat maksaa, erityisesti naiset, joilla aikoinaan ei ole ollut kovin häävi palkka. KOdinhoito ei noin vain tule kotiin, tarve pitää arvioida ja sitä varten pitää osata soitella, laittaa netissä viestejä jne. Siinä vaiheessa kun yksinäiset vanhat tarvitsisivat apua, eivät osaa sitä enää hakea. Lapset auttavat tuossa, osaavat nykysysteemit, soittelevat ja painostavat SOTEilta apua. Mutta nuo lapsettomat vanhukset ovat ihan oikeasti todella hankalassa asemassa nykyisessä vanhustenhoivamallissa.

Nykyään joo. Tulevaisuudessa apua tarvitsevia on jo tosi paljon eikä suurta osaa kukaan auta. Riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Hyvin usein lapsilta ei saa apua tai asuvat jossain toisella puolella palloa. Ei ehkä edes kiinnosta. 

Sen takia on täysin turha lapsia hankkia, toivottavasti kukaan ei niin tee. Tulee vain kaltoin kohdeltu lapsi, jota ei mikään auttaminen kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voin vahvistaa AP:n kokemuksen ihan todelliseksi eikä siinä ole mitään epäselvää. Porukka suuttuu ihan todella selvästi, jos myöntää ettei ole halunnut lapsia 

En ole itse koskaan kertonut ellei ole tultu kysymään tai sitten asia on ilmennyt muuta kautta.

Esimerkiksi eräs suuttui ja laittoi välit poikki, koska osallistuin työpaikalla keskusteluun yli 40-vuotiaan naisen ehkäisystä ja kerroin käyttäneeni samoja e-pillereitä noin 25 vuotta putkeen eikä siinä ole ilmennyt ongelmia. Eräs perheenäiti nousi ylös ja huusi vihaisen näköisenä: "siis onko sulla e-pillerit!!?" Marssi pois kahvihuoneesta eikä enää puhunut mulle ikinä tuon jälkeen.

Eräs sukulainen vaati meitä eroamaan, koska hänen mukaansa avioliitto on vain perheen perustamista varten. Ja tätä on jankuttanut useaan otteeseen ja ollut hyvin närkästynyt. Itse hänkin asiaa uteli ja tyhmänä menin vastaamaan, kuten ajattelin.

Ja näitä es

 

Sun elämä on kuin saippuasarjasta:D ikinä ei kukaan ole reagoinut mulle noin vaikka oon sanonut etten halua lapsia tai niitä tee. 

Onneksi olkoon vaan.

Mulle tässä asiassa tosiaan tulee saippuasarjamaista käytöstä vastaan, vaikka yritänkin kovin hillitysti asiaa jakaa kenellekään.

Itseäkin kyllä ihmetyttää välillä, mikä siinä niin kovin suututtaa. 

Mutta paras olla kertomatta asiaa missään tilanteessa.

Minusta on hassuinta ne jotka sanoo että kyllä se mieli muuttuu ja lapsi muuttaa perspektiivin ja kasvattaa jne. ihan kuin lapsettomuus olisi joku epäkypsä valinta.

Itse en halua lastani koska omasta mielestäni koko sukulinjaani ei pitäisi olla olemassa. Minä ja veljeni syntyivät käärmeenpesään pahansuovan naisen ja alkoholistimiehen virheistä enkä halua laittaa tätä geneettistä vahinkoa uuden sukupolven riesaksi. Tosi kiva sitten kuunnella että "kyllä se mieli vielä muuttuu!" ihan kuin lapsen hankkiminen olisi joku irtokarkin valinta. Sukulinjani sammutus on täysin tietoinen valinta enkä halua näitä geenejä yhteenkään uuteen yksilöön.

Täytyy tulla ketjuun hehkuttelemaan vela-elämää. Se vain paranee ajan kanssa. Olen 5-kymppinen vela ja niin tyytyväinen valinnastani. 

Tässä iässä huomaa, että säästyy mm tyhjän pesän -murheelta, ei tarvitse murehtia, että pääseekö oma lapsi opiskelemaan, saako se ne opinnot tehtyä, valmistuuko, pääseekö työelämään kiinni, onko murheita työelämässä, jääkö työttömäksi, onko itselleen sopivalla alalla, onko rahaa, osaako käyttää rahaa, käyttääkö päihteitä, toimiiko ihmissuhteet, saako ystäviä, saako hyvää kumppania, saako lapsia, miten ne lapset, jne, jne, jne.

Vanhemmuuden murheet ja huoli eivät lopu koskaan. Ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotain omaa projisointia. Eli ap koet että toiset arvostelevat valintaasi vaikka niin ei ole. 

 

Joskus olen saattanut kommentoida sitä kun moni vela toitottaa valinnastaan sellaiseen aikalailla ajallisesti lyhyeen tekijään perustuen. Kuten yyh en halua lapsia meteli ja kakkavaipat. Niitä vaippoja vaihdetaan se 1,5-2,5 vuotta per lapsi useimmiten. Ja sitten kun joudut sen armaan ukkosi omaishoitajaksi niin aikuisen vaipat ne inhottavia onkin. Tai meteli - no, joskus taapero tai leikki-ikäinen huutaa. Mutta nuo jutut ovat murto-osa vanhemmuudesta. Vela missaa myös sen hienouden kun näkee mitä omasta lapsesta tulee, yhteiset reissut teini-ikäisen kanssa, keskustelut pikkutunneille aikuistuvan kanssa. Vanhemmuus on aikalailla elämänmittainen matka. Niin jotenkin se yhyy, kakkavaipat- kommentti antaa sanojastaan typerän kuvan. Jos tuosta sanon niin en minä yritä kåånnyttää ketään. Mutta sehän on sama kuin sanoisi häistään intoilevalle että HYI EN AINAKAAN MENIS NAIMISIIN MIEHET PIEREE JA PESET JARRUJÄLKIÄ KALSAREISTA KOKO AJAN. Onhan sekin osa avioliittoa, joo, muttei koko homma.

En ole ikinä kuullut kenenkään perustelevan lapsettomuutta tuolla tavalla.

Itse asiassa, makkarasta vetoa, ettet ole sinäkään.

Olet kuvitellut mielessäsi, että velat varmaan ajattelevat näin ja sitten alkanut uskomaan omaan lyhytnäköiseen käsitykseesi.

Velat eivät halua lapsia, koska eivät halua. Eivät minkään ikäistä eikä mihinkään tilanteeseen. Siihen ei ole olemassa tuollaisia pikkusyitä. Se on vaan se tunne, että ajatus omasta lapsesta tuntuu kurjalta.

Vähän sama kuin ajattelisi, että ottaisinko virtahevon? Ei huvita, koska ei vaan huvita. Vaikka virtahevot ihan kivoja onkin.

No, miten on; miksi et hanki virtahepoa!?

Luulen, että "suuttuminen" on sinun näkökulmasi asiaan. 

Monelle perheelliselle lapset ovat tärkein asia koko elämässä, asia minkä puolesta voisi kuolla, antaa kaikkensa. Jos joku tulee heille sanomaan, että "minä en halua lapsia, koska en halua pilata vartaloani, kadottaa omaa elämääni, en vain pidä lapsista jne jne..." Niin totta kai perheellisellä on vastavuoroisesti oikeus vastata tähän. Tämä vastaus saattaa sinun korviisi kuulostaa suuttumiselta. 

Olen ollut koko ikäni nuukailija ja minimalisti. En halua vaikkapa omistaa taloa. Nuorempana juttelin jo talon ostaneiden kanssa, että en halua itse koskaan omistaa taloa. Tulkitsin tuolloin heidän vastauksensa "suuttumiseksi", jos he mainitsivat heidän argumenttinsa talon omistamisen puolesta. Kyllä, osa reagoi voimakkaastikin, pitäen omaa valintaani rahan hukkaan heittämisenä vuokranantajien taskuun. Silti jälkikäteen, iso osa vastauksia oli neutraaleja vasta-argumentteja.

Nykyään ajattelen, että jokainen toki tekee omat valintansa. Mutta ihmiset ovat ihmisiä. Keskustelut muiden kanssa eivät koskaan noudata ihanteellista kaavaa. Aina löytyy joku, joka kyseenalaistaa, reagoi, pureskelee ja taas joku joka kannustaa ja hyväksyy. Ja ihan samalla lailla minä saatan huomaamattani johonkin asiaan vastata siten, että vastapuoli tulkitsee sen "suuttumiseksi". Etenkin elämän isot valinnat herättää tunteita ja omat tunteet voi vaikeuttaa toisten tunteiden objektiivista tulkintaa.

En osaa vastata miksi mutta kerron mitä minulle sanottiin. Miespuolinen työkaveri oikeasti suuttui kun sanoin etten halua lapsia koskaan. Hän sanoi että eihän siinä ole mitään järkeä olla hankkimatta lapsia koska silloin minulla ei ole mitään tarkoitusta. Naisen elämän merkitys on täysin ja ainoastaan lasten hankkiminen. Tuli sellainen litania korotetulla äänellä että vähän säikähdin. Hänen mielestään pilasin jotain maailmassa kun en lapsia aio hankkia. 

Vierailija kirjoitti:

En muista kenenkään lapsettomuudesta suuttuneen, mutta osa pitää itseään parempana ja fiksumpana ihmisenä, koska on vanhempi.

Itse olen jo täti-ikäinen ja ajattelen juuri päinvastoin. Kun tätä maailmanmenoa ja maailman tilannetta katsoo, minusta velat ovat niitä fiksuja. En itsekään lisääntyisi, jos lastenhankinta olisi itselleni nyt ajankohtaista. 

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata miksi mutta kerron mitä minulle sanottiin. Miespuolinen työkaveri oikeasti suuttui kun sanoin etten halua lapsia koskaan. Hän sanoi että eihän siinä ole mitään järkeä olla hankkimatta lapsia koska silloin minulla ei ole mitään tarkoitusta. Naisen elämän merkitys on täysin ja ainoastaan lasten hankkiminen. Tuli sellainen litania korotetulla äänellä että vähän säikähdin. Hänen mielestään pilasin jotain maailmassa kun en lapsia aio hankkia. 

Mietin aina näitten kohdalla, että miksi eivät kunnioita elämää itsessään? Kun ihminen syntyy, se merkitys syntyy siinä samalla. Ajattelevatko nämä ihmiset, että esim. lapsillaan ei ole merkitystä ennen kuin heillä on taas lapsia?