Teini-ikäinen lapseni vihaa minua
Meneeköhän tämä koskaan ohi?
Lukioikäinen lapseni aloittaa päivänsä minulle kiroilemalla, syyttelee ja eristäytyy omaan huoneeseensa. Jos otan puheeksi esim. että pitäisi ostaa uusia vaatteita hänelle, alkaa huutaa kuinka on jo asiasta sanonut aiemmin (kiroilun säestämänä) ja että juuri nyt ei kiinnosta enää. Ja totta, on saattanut pyytää jotain uutta vaatetta aikaisemmin enkä ole sitä ostanut vaan halunnut että hän käyttää ensin muita vaatteita joita hänellä on paljon.
Säilyttää kaikki tavaransa huoneen lattialla ja astuu niiden päältä lähtiessään jonnekin.
Hän on itse sanonut olevansa minulle ikuisesti katkera ja vihainen siitä että aloitin aikoinaan uuden parisuhteen josta syntyi hänelle pikkusisarus. Olemme kuitenkin pikkusisaruksen isän kanssa eronneet pari vuotta sitten, koska teini ei tullut hänen kanssaan toimeen ja kaikkien elämä alkoi olla todella hankalaa. Kuulemma teini ei ikinä anna minulle anteeksi että joutui sietämään isäpuoltaan. Hän arvostelee minua äitinä, miten olen huono ja kelvoton äiti.
Olen yrittänyt saada häntä keskustelemaan koulun psykologin kanssa, ei suostu. Itsekin olen avoin keskustelulle, ei halua puhua.
Ylsinhuoltajana olen pienituloinen ja jos sanon että ei ole varaa johonkin asiaan, hän suuttuu ja kiroilee. Olen sanonut että en hyväksy kiroilua ja ylimielisyyttä, ajoittain ottanut puhelimen pois tai jättänyt viikkorahan maksamatta ruman puhetavan vuoksi mutta maksanut kyllä myöhemmin jos nuori on pyytänyt anteeksi.
Minulla on jatkuvasti paha olo ja syytän itseäni tästä kaikesta. Näen ympärilläni nuoria jotka viihtyvät vanhempiensa seurassa mutta omani vihaa minua. No, tämä oli tämmöinen avautuminen, kai haen vertaistukea.
Kommentit (127)
On kuule melkoinen shokki nuorelle, kun joutuu asumaan äiskän uuden miehen kanssa samassa asunnossa. Käytännössä siis täysin tuntemattoman miehen kanssa. En viitsi edes listata, mitä riskejä tuollaiseen päätökseen liittyy.
Mikset voinut vain tapailla sitä uutta miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Minun esikoinen oli lopulta diagnosoitu luonnevikaiseksi. Hän yritti myrkyttää pikkusisaruksensa. En tietenkään osaa lapsestasi sanoa mitään, mutta avun saaminen ei olisi pahitteeksi. Älä syytä itseäsi liikaa. Minulla nämä kaksi nuorinta lasta ovat aivan normaaleja ja empaattisia. Vanhin muutti pois kotoa jo, ja hyvä niin.
Ap on eri henkilö kuin tämä viimeinen kirjoittaja, mutta olen huolestunut Ap:n nuoremman lapsen puolesta. Ap:n lukiolainen pitää ehdotomasti saada tutkimuksiin. Mielestäni ei ole normaalia kokea/ilmaista sellaista vihaa nuorempaa sisarusta kohtaan, että tämän syntymä herättää niin negatiivisia tunteita. Ap, olisiko parasta ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Kun esikoisesi käy koulua ja kai hoitaa ne asiat hyvin, ehkä lasu voi antaa hyviä neuvoja sinulle tai sijoittaa esikoisen lyhyeksi aikaa muualle. Onko mahdllisuutta,
Ihan turha lähteä tohon huolipuheeseen. Teiniä ei tarvitse diagnosoida siitä, että oma isä hylkäsi ja sitten joku random ukkeli tuli kotiin määräilemään ja rageemaan.
Älkää hyvät yh huoltaja naiset ottako lapsettomia miehiä. Ei mitään tajua lapsenkasvatuksesta ja vielä toisen miehen tekemä kersa siinä kilpailmassa naisen/äidin huomiosta.
Mitä voisikaan mennä väärin?
No eläinmaailmassa leijonaurokset tappaa toisen poikaset jotta pääsevät pariutumaan itse.
Monet miehet eivät ole paljo parempia, mutta osaavat olla näyttämättä naien nähden hulluuttaan. Mitä lapsi taas saa nähdä ja kokea kun ovat kaksin onkin eri juttu sitten.
Äiti taas ei rakastuneena usko koska mieshän on niin ihana ja aivan mahtava isäpuoli.
Mielestäni ei voi kuitenkaan sallia kaikkea. Esimerkiksi jos minulle kiroillaan ja puhutaan törkeästi, eikö kotona tehdä mitään pieniäkään kotihommia, niin tuntuu hölmöltä maksaa kuukausirahaa. Myös jos on oltu koko viikonloppu kavereiden kanssa tai pimeässä huoneessa puhelimen kanssa eikä siksi ole saatu tehtyä niitä kotihommia, niin saatan pyytää laittamaan puhelimen sivuun jotta saisi tehtyä edes jotakin. Tuommoisissa tilanteissa olen joskus ottanut puhelimen pois kokonaan, jos puhetta ei ole uskottu. Tai saattanut lykätä kuukausirahan maksamista toistuvan huonon käytöksen vuoksi.
Lapsen ja vanhemman suhde ei kuitenkaan ole verrannollinen työntekijään ja pomoon tai Kelan virkailijaan ja asiakkaaseen. Elämässä asiat eivät tule ilmaiseksi.
Erosit koska teini ei tullut isäpuolen kanssa toimeen. Vai erosit koska isäpuoli ei tullut teinin kanssa toimeen.
Jälkimmäinen sopii kuvaukseen isäpuolen käytöksestä. Ensimmäinen sopii kuvaukseen sinun käytöksestäsi. Miksi syytät teiniä erosta?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei voi kuitenkaan sallia kaikkea. Esimerkiksi jos minulle kiroillaan ja puhutaan törkeästi, eikö kotona tehdä mitään pieniäkään kotihommia, niin tuntuu hölmöltä maksaa kuukausirahaa. Myös jos on oltu koko viikonloppu kavereiden kanssa tai pimeässä huoneessa puhelimen kanssa eikä siksi ole saatu tehtyä niitä kotihommia, niin saatan pyytää laittamaan puhelimen sivuun jotta saisi tehtyä edes jotakin. Tuommoisissa tilanteissa olen joskus ottanut puhelimen pois kokonaan, jos puhetta ei ole uskottu. Tai saattanut lykätä kuukausirahan maksamista toistuvan huonon käytöksen vuoksi.
Lapsen ja vanhemman suhde ei kuitenkaan ole verrannollinen työntekijään ja pomoon tai Kelan virkailijaan ja asiakkaaseen. Elämässä asiat eivät tule ilmaiseksi.
Kuinka paljon tuon teinin yli on kävelty hänen omassa kodissaan?
No ensimmäiseksi viikkoraha pois. Hän ei ansaitse sitä. Etkä osta hänelle myöskään mitään muuta ylimääräistä tai kivaa, etkä maksa puhelimeen saldoa/ laskua.
Toiseksi kaikki lattialla oleva tavara mustaan jäte säkkiin ja lukkojen taakse. Saa tavaraa takaisin jos osaa käyttäytyä.
Huoneen ovi pois. Sänky pois, nukkukoot patjalla lattialla.
Kova kovaa vastaan. Sinulla on enemmän valtaa kuin teinilläsi, käytä sitä.
Tsemppiä.
Uusperhekuvio oli meillä jo useampi vuosi sitten. Teinikään ei ollut silloin vielä teini-ikäinen. Asiat hiljalleen kärjistyivät vaikka aluksi kaikki menikin hyvin ja asiallisesti. Miellän että teini-iän alkaminen kärjisti tilanteen eikä mies osannut sopeutua.
Lapsi jo sanoo vihaavansa, joten rangaistuksilla et saa lapsen oloa ja omaa olis paremmaksi. Kysy lapselta miten hänen vointinsa olisi parempi ja tehkää niin.
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäiseksi viikkoraha pois. Hän ei ansaitse sitä. Etkä osta hänelle myöskään mitään muuta ylimääräistä tai kivaa, etkä maksa puhelimeen saldoa/ laskua.
Toiseksi kaikki lattialla oleva tavara mustaan jäte säkkiin ja lukkojen taakse. Saa tavaraa takaisin jos osaa käyttäytyä.
Huoneen ovi pois. Sänky pois, nukkukoot patjalla lattialla.
Kova kovaa vastaan. Sinulla on enemmän valtaa kuin teinilläsi, käytä sitä.
Tsemppiä.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Oletko itse ollut tuollaisen vanhemman lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tilanteita joissa isäpuoli laittoi todella tiukat rajat teinille ja lopulta isäpuoli ei enää osannut hillitä itseään ja sanoi että hänellä saattaa itsehillintä pettää täysin. Silloin teimme yhdessä eropäätöksen, koska en voinut olla jatkuvasti kotona sovittelemassa tilanteita.
Isäpuoli esimerkiksi piti todella tärkeänä huoneen siisteyttä ja omien jälkien siivoamista, ja näistä tuli riitoja päivittäin. Teini ei noudattanut eikä edelleenkään noudata mitään yhteisiä sääntöjä ja kotityöt jättää tekemättä. Jos esim. pyydän viemään roskat, hän vie ne vasta kun olen laittanut roskapussit hänen huoneeseensa haisemaan sanottuani ensin asiasta kymmenen kertaa. En kuitenkaan halua puolustella itseäni, varmasti on ollut teinille kamalaa asua aikuisen kanssa jonka kanssa ei tule toimeen. Ja pikkusisarus on vienyt huomiotani. Näistä olisin valmis puhumaan ihan rehellisesti ja avoimesti.
Kyllä tossa teinissäkin on nyt vikaa. Ymmärrän jotenkin isäpuolta, joka pelkäsi itsehillintänsä pettävän. Tuo teinin käytöshän on aivan sietämätöntä. Miten kukaan voi asua tuollaisen kanssa?
Puhelin pois ja ovi pois huoneesta.
Menee ohi, joku vuosi vielä niin huomaa ettet ole seniili idiootti sittenkään. Tuossa iässä ei tiedä onko lintu vai kala ja tekee pesäeroa vanhempiinsa, kunhan omilleen siitä lähtee niin huomaa sitten että vanhemmat on ok ja myös siinä vaiheessa huomaa, että olivat monessa asiassa oikeassa. Ei se auta kuin kestää ja välillä huutaa ja kiroilla takaisin
Auttaisiko, jos teette teinin kansa yhdessä säännöt, mitä kotitöitä esimerkiksi kuuluu tehdä? Meillä ainakin oli siivouspäivä kerran viikossa, ja äitinä edellytin, että myös teini osallistuu. Ei teini-iässä riitä, että oman huoneen lattialta kerää tavarat ja vaatteet, vaan kyllä esimerkiksi imurointi, pölyjen pyyhkiminen ja vessan pesu ovat myös viikoittaisia kotitöitä, joihin kaikkien kuuluu osallistua ikätasonsa ja edellytystensä mukaisesti. Koti on yhteinen, niin tärkeää on, että näistä puhutaan yhdessä ja työt jaetaan yhdessä.
Lapsesi on oikeassa. Olet täydellinen surkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettei lapsella ole ollut mitään rajoja. Äiti on ollut vain häntä varten ja siksi äidin uusi parisuhde on ollut niin vaikea sietää.
Sitten isäpuoli ulkopuolisena yrittänyt opettaa jotain normaaleja asioita, miten elämässä toimintaan. Omien jälkeen siivoaminen on musta aika minimi mitä vaaditaan jo alakoululaiseltakin.
Ja nyt käytös lapsellista ja asiatonta ja äiti yrittää silti olla teinille mieliksi, koska rakastaa tätä ja lapsen paha olo tuntuu kurjalta.
Jos olisin ap, tekisin selvät säännöt, kiroilusta ym rahahanat kiinni, se varmaan on ainoa teinille tuntuva rangaistus. Kertoisin teinilleettä hän on minulle rakas, mutta ei ole lapsen asia määrätä aikuisen elämää.
Jos isäpuoli ollut väkivaltainen, ero ollut oikea ratkaisu ja siinä olet ollut teinin puolella niinkuin pitääkin. Jos olet katsellut väkivaltaa tai sillä uhkailua s
No on se musta aikamoista mieliksi olemista, jos lapsi kiroilee päivittäin päin naamaa, ei tee osaansa kotihommista ja äiti silti maksaa puhelimet, harrastukset sun muut ja yrittää auttaa. Sen sijaan että pistäisi kovan kovaa vastaan ja vaatisi asiallista käytöstä. Ja äiti on eronnut parisuhteesta toisen lapsen isän kanssa koska teini ei ole sietänyt kotitilannetta.
Tosin, edelleen jos kyse väkivaltaisesta köytöksestä teiniä kohtaan, eroon ollut oikein. Tätä ei tarina kerro onko niin ollut, mutta väkivaltaa ei saa hyväksyä.
Näitä kommentteja lukiessa en enää ihmettele miksi tuolla koulussa tapaa näitä nuoria, jotka vilpittömästi uskovat että heillä on oikeus määrätä opettajia ja muita aikuisia mielensä mukaan ja toimia vastoin yhteisiä sääntöjä. Kyllä on osalla kasvatus hukassa.
Se että lapselta vaatii osallistumista kotihommiin ja asiallista käytöstä arjessa on ihan peruskasvatusta. Ei lapsen kuulu päättää vanhemman seurustelua tai muita aikuiselle kuuluvia vastuita. Lapsella on oikeus olla tykkäämättä vanhemman uudesta puolisosta, asiallisesti pitää silti olla. Lapsella on oikeus valita kaverinsa ja harrastuksensa, pohtia omia arvojaan, uskonnollista vakaumustaan ja mielipiteitään ja olla oma itsensä, mutta muut pitää oppia silti huomioimaan. En minä aikuisenakaan voi kiroilla lapsille ja kohdella muita aikuisia rumasti, ei niin saa tehdä teinikään. Opettelua se voi vaatia nuorelta ja siksi kasvatetaan.
Vierailija kirjoitti:
No ensimmäiseksi viikkoraha pois. Hän ei ansaitse sitä. Etkä osta hänelle myöskään mitään muuta ylimääräistä tai kivaa, etkä maksa puhelimeen saldoa/ laskua.
Toiseksi kaikki lattialla oleva tavara mustaan jäte säkkiin ja lukkojen taakse. Saa tavaraa takaisin jos osaa käyttäytyä.
Huoneen ovi pois. Sänky pois, nukkukoot patjalla lattialla.
Kova kovaa vastaan. Sinulla on enemmän valtaa kuin teinilläsi, käytä sitä.
Tsemppiä.
Päivän elämänkouluin postaus
Mitenkäs teinin isä? Onko mitään mahdollisuutta, että teini asuisi vähän aikaa isänsä kanssa?
Olisi hyvä selvittää myös, miksi teini on niin vihainen isäpuolesta. Eihän se tee sinusta mitenkään huonoa äitiä, jos sinulla on uusi mies. Mutta tietysti, jos olet valinnut sellaisen miehen, joka ei ole ollut teinille hyvä isäpuoli, niin tilanne on toinen. Ehkä perheterapia voisi auttaa teitä.
Ei hän sinua vihaa, nuoruus on vaikeaa aikaa, toisille enemmän toisille vähemmän. Koita saada keskustelua aikaan nuoren kanssa, ei tietenkään silloin kun hän on vihainen. Mutta silloin kun on hyvä päivä, voisit kertoa miltä sinusta tuntuu, kysyä miltä nuoresta tuntuu, mitä hän toivoisi että voisi tehdä kanssasi, vaikka hän on jo iso, hän tarvitsee silti aikaasi.
Miten ap on yrittänyt olka lapselleen mieliksi? Vaati kaikkea, arvostelee, rankaisee, ja lapsen pitää pyytää asioita anteeksi. Mitä ap on tehnyt lapsen hyväksi?