Teini-ikäinen lapseni vihaa minua
Meneeköhän tämä koskaan ohi?
Lukioikäinen lapseni aloittaa päivänsä minulle kiroilemalla, syyttelee ja eristäytyy omaan huoneeseensa. Jos otan puheeksi esim. että pitäisi ostaa uusia vaatteita hänelle, alkaa huutaa kuinka on jo asiasta sanonut aiemmin (kiroilun säestämänä) ja että juuri nyt ei kiinnosta enää. Ja totta, on saattanut pyytää jotain uutta vaatetta aikaisemmin enkä ole sitä ostanut vaan halunnut että hän käyttää ensin muita vaatteita joita hänellä on paljon.
Säilyttää kaikki tavaransa huoneen lattialla ja astuu niiden päältä lähtiessään jonnekin.
Hän on itse sanonut olevansa minulle ikuisesti katkera ja vihainen siitä että aloitin aikoinaan uuden parisuhteen josta syntyi hänelle pikkusisarus. Olemme kuitenkin pikkusisaruksen isän kanssa eronneet pari vuotta sitten, koska teini ei tullut hänen kanssaan toimeen ja kaikkien elämä alkoi olla todella hankalaa. Kuulemma teini ei ikinä anna minulle anteeksi että joutui sietämään isäpuoltaan. Hän arvostelee minua äitinä, miten olen huono ja kelvoton äiti.
Olen yrittänyt saada häntä keskustelemaan koulun psykologin kanssa, ei suostu. Itsekin olen avoin keskustelulle, ei halua puhua.
Ylsinhuoltajana olen pienituloinen ja jos sanon että ei ole varaa johonkin asiaan, hän suuttuu ja kiroilee. Olen sanonut että en hyväksy kiroilua ja ylimielisyyttä, ajoittain ottanut puhelimen pois tai jättänyt viikkorahan maksamatta ruman puhetavan vuoksi mutta maksanut kyllä myöhemmin jos nuori on pyytänyt anteeksi.
Minulla on jatkuvasti paha olo ja syytän itseäni tästä kaikesta. Näen ympärilläni nuoria jotka viihtyvät vanhempiensa seurassa mutta omani vihaa minua. No, tämä oli tämmöinen avautuminen, kai haen vertaistukea.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna teinin olla rauhassa huoneessaan äläkä mene sinne.
Karhunpalvelus. Kyllä säännöt pitää olla ja vanhempia kunnioittaa. Ei voi antaa tehdä miten huvittaa.
Minkähän verran lasta on aikoinaan kuunneltu vanhemman muodostaesa uusperhettä? Ensin ero omasta vanhemmasta ja sitten uusi ihminen kotiin. On raskasta.
Ei ainakaan minulle ollut mitään raskasta vanhempien erossa eikä uusperheissäkään. Mitä raskasta siinä on?
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/tue-…
Ehkä teini voisi muuttaa isälleen?
Vanhempien ero
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teini voisi muuttaa isälleen?
Luuletko että isäkään jaksaa tuollaista kauhukakaraa katsella?
Ei lukiolaiselta enää oteta puhelinta pois rangaistuksena. Älä aja itseäsi tollasiin typeriin riitoihin ja käsikähmään.
Jos teini haluaa rahaa johonkin, hän menee kesätöihin. Ihan kohta tulee tammi-helmikuussa esim tutustu ja tienaa -paikat hakuun, ne on alle 18v teineille. Siitä suunnasta lähdette korjaamaan, että hankkii tienestiä itse ja energiaa menee oikeaan suuntaan.
Se oli ilmeisestikin virhe, että otit uuden miehen tän esikoisen jotenkin väärään/herkkään kehityskohtaan. Mutta ei sun kannata piehtaroida enää syyllisyydessä ja itkeä maahan kaatunutta maitoa.
Sä voisit kyllä hakea ihan itsellesi sitä keskusteluapua, kuulostat vähän kynnysmatolta. Olin ennen itsekin, mutta siitä voi tervehtyä. Sitä kautta teidän suhdekin saattaa parantua ja saat ainakin itsearvostusta lisää.
Vierailija kirjoitti:
Nää kaikki luokattomat juntit siirtyivät vissiin tänne sitten kirjoittamaan niitä esseitä omista väkivaltaisista voimafantasijoistaan..
Jätä nyt tuo j pois fantasiasanasta
Valitettavasti useimmille tulee huonon käyttäytymisen kausi ikävuosien 13-20 välillä. Se kuuluu kehitykseen. Ei ole kivaa ei. Tee joskus jotain mukavaa yhdessä lapsen kanssa. Vaikka hyvää ruokaa. Se saattaa kiinnostaa teiniä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Minun esikoinen oli lopulta diagnosoitu luonnevikaiseksi. Hän yritti myrkyttää pikkusisaruksensa. En tietenkään osaa lapsestasi sanoa mitään, mutta avun saaminen ei olisi pahitteeksi. Älä syytä itseäsi liikaa. Minulla nämä kaksi nuorinta lasta ovat aivan normaaleja ja empaattisia. Vanhin muutti pois kotoa jo, ja hyvä niin.
Ap on eri henkilö kuin tämä viimeinen kirjoittaja, mutta olen huolestunut Ap:n nuoremman lapsen puolesta. Ap:n lukiolainen pitää ehdotomasti saada tutkimuksiin. Mielestäni ei ole normaalia kokea/ilmaista sellaista vihaa nuorempaa sisarusta kohtaan, että tämän syntymä herättää niin negatiivisia tunteita. Ap, olisiko parasta ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Kun esikoisesi käy koulua ja kai hoitaa ne asiat hyvin, ehkä lasu voi antaa hyviä neuvoja sinulle tai sijoittaa esikoisen lyhyeksi aikaa muualle. Onko mahdllisuutta, että esikoinen asuisi isänsä luona vai onko isällä ongelmia? Jos isä on päihteidenkäyttäjä, isällä on mt-ongelmia tai isä on väkivaltainen, se voi herättää aikuistuvassa lapsessa voimakasta ahdistusta ja vihan tunteita, joita on vaikeaa omin päin käsitellä kotona. Minulle jäi aloituksesta aavistus, että vanhempi lapsi on rikkonut Ap:n uuden avioliiton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna teinin olla rauhassa huoneessaan äläkä mene sinne.
Karhunpalvelus. Kyllä säännöt pitää olla ja vanhempia kunnioittaa. Ei voi antaa tehdä miten huvittaa.
Minkähän verran lasta on aikoinaan kuunneltu vanhemman muodostaesa uusperhettä? Ensin ero omasta vanhemmasta ja sitten uusi ihminen kotiin. On raskasta.
Lapset eivät päätä aikuisten rakkauselämästä.
Missä lapsen oma isä on?
Kyllä näytti päättävän, koska äiti syytti toisesta erosta teiniä, kun ei itse teiniä kuunnellut ollenkaan.
Turha syytellä uusperhekuvioita tästä. Todella hankalia lapsia on myös ydinperheissä. Meilläkin on pitkät terapiajaksot takana, mutta ihan turhaan. Tietyn pisteen jälkeen sitä vain luovuttaa, ja viimeistään 18v iässä pellolle. Aikuinen ei ole kaikesta vastuussa, kyllä teini-ikäiseltä pitää voida odottaa kypsempää käytöstä. Meilläkin vain yksi lapsi on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teini voisi muuttaa isälleen?
Sillä on varmaan muutama uusi kersa ja nykyisen aiemmat kersat päälle😁
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna teinin olla rauhassa huoneessaan äläkä mene sinne.
Karhunpalvelus. Kyllä säännöt pitää olla ja vanhempia kunnioittaa. Ei voi antaa tehdä miten huvittaa.
Minkähän verran lasta on aikoinaan kuunneltu vanhemman muodostaesa uusperhettä? Ensin ero omasta vanhemmasta ja sitten uusi ihminen kotiin. On raskasta.
Lapset eivät päätä aikuisten rakkauselämästä.
Missä lapsen oma isä on?
Sitten niitä lapsia ei tehdä jos haluaa elää vapaasti. Pitää vähän uhrautua jos niitä lapsia on pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ekana rauhoitat tilanteen. Älä anna vastakaikua. Mekastus alkaa niin poistut paikalta esim. vessaan tai ulos. Anna mekastaa yksinänsä.
Eihän siitä voi lähteä pois, jos talossa on samaan aikaan pienempi lapsi, jota kohtaan isompi lapsi kokee voimakasta kaunaa. Luitko aloitusta?
Hei! Älä soimaa itseäsi. Ole läsnä lapsellesi ja koeta ymmärtää häntä. Hänellä on paha vaihe. Ei lapsesi sinua vihaa, ei ainakaan ikuisesti. Olet tehnyt parhaasi siinä hetkessä, se ei aina riitä, mutta enempää ei voi keneltäkään vaatia. Rakasta lastasi äläkä katkeroidu hänen sanoistaan. Hän ei vielä pysty parempaan. Anna aikaa.
Pastori David Wilkerson näki näiden päivien ja aikojen tulevan jo muutama vuosikymmen sitten. Kuuntelin tämän pari tuntia sitten:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna teinin olla rauhassa huoneessaan äläkä mene sinne.
Karhunpalvelus. Kyllä säännöt pitää olla ja vanhempia kunnioittaa. Ei voi antaa tehdä miten huvittaa.
Minkähän verran lasta on aikoinaan kuunneltu vanhemman muodostaesa uusperhettä? Ensin ero omasta vanhemmasta ja sitten uusi ihminen kotiin. On raskasta.
Ihan äskettäin on lääkärin tai psykologin taholta kuultu opastusta lapsiperheille, että ei saa antaa lasten määräillä. Aikuiset tekevät päätökset perheessä. Lapset voivat korkeintaan valita minkävärisen vaatteen panevat jonakin päivänä (pienemmät lapset) tai minkä harrastuksen aloittaa (isot lapset, jos vanhemmilla on varaa).
Vierailija kirjoitti:
Kunnon säännöt ja rangaistukset kakaralle niin ei hypi silmille.
Kyllä!! ja akkaa turpaan niin loppuu vittuilu ja nalkutus
Me ei ole erottu eikä ole uusperhettä, mutta silti teini vihaa minua, äitiään. Se tuntuu pahalle enkä periaatteessa tiedä, miksi näin on. Välillä välit on ok. Olen ajatellut, että tämä on sitä napanuoran katkaisua. Tää lapsi oli meille vanhemmilleen todella odotettu ja toivottu vauva, joten ehkäpä äidistä irtautuminen pitää tehdä rajuimman kautta.
Laita tämä luonnehäiriöinen kersa isälleen.