Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteet eivät nykyään kestä?
14.12.2025 |
Tuttavapiirissä on hyvin paljon pariskuntia, jotka ovat eronneet oltuaan 10-20 vuotta yhdessä.
Hiljattain liityin Tinderiin ja on hämmentävää, miten paljon siellä on 40-vuotiaita naisia. Lähes kaikilla lapsia.
Miksi hankitaan lapsia, jos suhde vetelee viimeisiään? Vai lapsetko sen eron aiheuttaa?
Kommentit (366)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitouduta lopullisesti, ollaan avoimia "paremmalle".
Ei kukaan voi mennä todellisuudessa vannomaan että haluan olla aina toisen kanssa 1000 prosenttisesti.. Ihan sama mitä tapahtuu.. Ei tämä mikään satu ole..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Niin?? On kyse kahden ihmisen liitosta ei mistään nuolen persettäsi koska nyt on pakko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Mistä se paha olo tulee? Tulisiko se juuri siitä, että tämä pahoinvoiva kokee uhranneensa aika paljon sen liiton eteen? Esimerkiksi perheen eteen? Ja se toinen vain tekee asioita itsensä eteen? Tää hyvinvoiva onkin molempien yhteinen projekti?
Ei nämä ole niin yksinkertaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki.
Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä.
Kuin omasta elämästäni tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Mistä se paha olo tulee? Tulisiko se juuri siitä, että tämä pahoinvoiva kokee uhranneensa a
Niin voi olla. En luojan kiitos ole koskaan ollut kenenkään kanssa. Hyi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Niin?? On kyse kahden ihmisen liitosta ei mistään nuolen persettäsi koska nyt on pakko juttu.
Nää minäminäminä-ihmiset juuri vaativat esimerkiksi seksiä, ja jos eivät sitä saa, pettävät/jättävät. Mutta seksin "antaminen" vastoin tahtoaan olisi juuri tuollainen "nuolen persettäsi koska nyt on pakko juttu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki.
Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä.
Kuin omasta elämästäni tämä.
Teidän pitää oppia suorittamaan vähemmän. Jos mies ei tee asioita, älkää tekään tehkö. (Lapset toki pitää hoitaa silti.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Mistä se paha olo tulee? Tulisiko se juuri siitä, että tämä pahoinvoiva kokee uhranneensa a
Niih. Se vaan monesti on ongelmana että se paha olo tulee omasta itsestä ei puolisosta. Siinä ei kauheasti erot sitten auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki.
Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä.
Kuin omasta elämästäni tämä.
Teidän pitää oppia suorittamaan vähemmän. Jos mies ei tee asioita, älkää tekään tehkö. (Lapset toki pitää hoitaa silti.)
Jeps jeps. Eikä miehen tarvitse oppia mitään taaskaan. Höpö höpö.
Te, joiden mies ei tee: palkatkaa yhteisistä rahoista siivooja, ostakaa vain valmisruokaa jne.
Ehkä mies joko tottuu tuohon tai sitten tajuaa, että rahaa voisi säästää muuhunkin ja alkaa osallistua.
Meillä mun isä teki kotityöt. Äiti pesi vain pyykin
Kävi vuosikausia siivooja, mutta isäni alkoi ajatella, että turha siitä on maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki.
Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä.
Kuin omasta elämästäni tämä.
Teidän pitää oppia suorittamaan vähemmän. Jos mies ei tee asioita, älkää tekään tehkö. (Lapset toki pitää hoitaa silti.)
Jeps jeps. Eikä miehen tarvitse oppia mitään taaskaan. Höpö höpö.
Mee sinne 70 luvulle ja pysy siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
Sellainen, joka päättyy.
Mitä vttua te luuserit puututte toisten ratkaisuihin kun itse ette ikinä pääse ettekä kykene suhteeseen.
Onko äärioikeiston tavoite, että naiset tasajaetaan raiskattavaksi teille pässinpäille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu nyt väkivallasta tai alkoholismista.
Jotenkin ajattelen että suuri osa eroista tapahtuu siksi, että ajatellaan elämän olevan aina kivaa. Siis että pitäisi olla aina kivaa. Nättiä kiiltokuvaa ja ruusunpunaista hattaraa. Ei kestetä ongelmia, ei huomata sitä, että ne ongelmat voisi ratkoa, eikä hävittää. Ei jakseta selvittää ongelmia, kun on helpompi hakea uusi suhde alkuhurmioineen.
Itsekkyys siinä mielessä, että ajatellaan, että minun kaikki toiveeni täytyy parisuhteessa täyttyä. Ei huomata, että täyttyykö sen puolisonkaan kaikki toiveet?
Ajatellaan, että puolison ja suhteen pitää olla minulle täydellisiä. Vaan kun sinä et itsekään ole täydellinen. Kukaan muukaan ei sitä ole. Elämä ei ole täydellistä.
Tämä olisi hyvä ymmärtää.
Nykyään saa helposti pimpsoo, miksi vain tyytyä kotoisaan, pihtaavaan pirttihirmuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on niin yleistä. Ei haluta asettaa perhettä etusijalle missään. Vaan minäminäminä vain. Itse koin tuon 20 vuoden suhteessa ja myös lapset koki.
Ex teki mitä huvitti ja vältteli velvollisuuksia. Ei kuunnellut yhtään mitä sanoin, toivoin ja perustelin. Minä halusin sitten eron ja mikä helpotus tuli. Ei tarvinnut kivirekeä perässä vetää, jännittää exän reaktioita asioihin ja pettyä.
Kuin omasta elämästäni tämä.
Teidän pitää oppia suorittamaan vähemmän. Jos mies ei tee asioita, älkää tekään tehkö. (Lapset toki pitää hoitaa silti.)
Huono neuvo. Ensimmäisenä tipahtaa pois seksi, koska itsekeskeisen ihmisen kanssa on epätyydyttävää harrastaa seksiä. Sitten alkaa koti rapistua. Sitten loppuu pikkuhiljaa ilo elämästä. Tai iloa haetaan muualta.
Jos mies ei tunnista omaa osuuttaan, niin eipä tuossa ole paljon vaihtoehtoja.
Tilastokeskuksen mukaan naisten ja miesten koti- ja ansiotöihin käyttämä kokonaistyöaika oli 20202021 ensimmäistä kertaa molemmilla sukupuolilla likimain yhtä suuri ajankäyttötutkimuksen runsaan 40 vuoden pituisen mittaushistorian aikana. Miesten ansiotöihin käyttämä aika on vähentynyt ja kotitöihin käyttämä aika lisääntynyt. Miehillä etenkin lastenhoitoon käytetty aika on lisääntynyt. Naisten käyttämä aika niin ansio- kuin kotitöihinkin on vähentynyt. Etenkin ruoanlaittoon, ostoksiin ja asiointiin naiset käyttävät aiempaa vähemmän aikaa.
Valikko
Palkkikuvio, koti- ja ansiotyöhön käytetty aika minuutteina vuorokaudessa. 10 vuotta täyttäneet miehet ja naiset.
Miehet lisänneet kotitöiden tekemistä vuosikymmenten ajan
Naisten ja miesten kokonaistyöaika on lähentynyt aina 1970-luvun lopulta lähtien. Osittain ilmeisesti taloudellisen taantuman vaikutusten vuoksi vuosien 20092010 kehitys oli kuitenkin trendinvastainen. Nähtäväksi jää, mikä on ollut korona-ajan vaikutus 20202021 tuloksissa. Laajemmin trendin taustalla on ollut kehityskulku, jossa miesten ansiotöihin käyttämä aika on vähentynyt ja kotitöihin käyttämä aika lisääntynyt. Naisilla sekä ansio- että kotitöihin käytetty aika on vähentynyt. Keskimäärin päivittäinen kokonaistyöaika koko 10 vuotta täyttäneessä väestössä oli sekä naisilla että miehillä noin 5 tuntia ja 20 minuuttia. Toimintoihin osallistuneilla miehillä kokonaistyö aika (10 t. 54 min.) oli 7 minuuttia pidempi kuin naisilla (10 t. 47 min.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se että on hyvä olla yhdessä pitäis olla yhdessä olon mittari? Miksi ihmeessä pitäis väkisin katella pienempiäkään punaisia lippuja siinä suhteessa? Nykyään ei ole velvollisuutta olla toisen kanssa ja hyvä niin. Vapaaehtoisuudelle suhteet kuuluu perustua sekä vapaudelle haluta olla juuri tämän kanssa.
Joo, toki. Mutta kelläpä olisi aina hyvä olla? Jos toisella on paha olla, niin saako hänet jättää?
Mikä liitto se sellainen on?
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.
Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Vedä kätees inceli. Jos toinen hyötyy ja toinen kärsii, se hyötyjä kuuluu jättää. Yleensä se on mies.
Ihmiset eroilevat nykyään niin helposti. Ei koske päihde ja väkivaltatapauksia.
No ei kellään ole aina tietenkään mutta pääsääntöisesti.. Jos toinen ei ole valmis tekemään asioita itsensä eteen , ei kenenkään kuulu omaa elämäänsä toiselle uhrata.